Pääkirjoitus: Kirkolliskokouksen enemmistö olisi avannut pappisviran naisille jo yli 50 vuotta sitten
Kirkossa pelätään vanhoillisten hermostumista yli kaiken.
Toisin kuin monet luulevat, Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole naispappeutta. Ei ole ikinä ollutkaan.
Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi kolmekymmentä vuotta sitten. Heidät vihittiin aivan samaan pappeuteen, jossa miehet olivat jo vuosisatoja palvelleet. Miehille ja naisille ei ole meillä eri pappeutta.
Voisi kuvitella, että sukupuolten tasa-arvo tässä pappiskysymyksessä olisi taputeltu kolmessakymmenessä vuodessa loppuun ja naisten pappeuden kyseenalaistaminen kuuluisi samaan 1980-luvun museoon kuin takatukka, ylisuuret t-paidat, hikinauhat, olkatoppaukset, Dallas ja Ritari Ässä. Kuitenkin naisten pappeuden vastustaja pystyy asettumaan arkkipiispanvaaliin ehdokkaaksi vuonna 2018, ja joissakin seurakunnissa ollaan edelleen valmiita junailemaan yhdessä ahdasmielisten järjestöjen kanssa oman seurakunnan messujen kanssa kilpailevia kirkonmenoja, joissa naiset eivät alttarilla palvele.
Tällainen myyräntyö johtuu siitä, että vanhoillisten hermostumista pelätään kirkossa yli kaiken. Ja se pelko pitää yllä syrjiviä rakenteita.
Kirkko on vapaamielisempi kuin kirkolliskokouksen päätöksistä voisi päätellä.
Enemmistö kirkon päättäjistä olisi ollut valmis avaamaan pappisviran naisille jo paljon aikaisemmin. Ensimmäisen kerran asiasta äänestettiin vuonna 1963. Jo silloin naisten pappeutta puoltava kanta voitti äänin 63–55, mutta koska kirkkolain muutokset edellyttävät kolmen neljäsosan määräenemmistön, pysyivät papin hommat miesten töinä vielä pitkään.
Kirkko on vapaamielisempi kuin kirkolliskokouksen päätöksistä voisi päätellä. Naisten pääsystä papiksi äänestettiin vielä vuosina 1976, 1984 ja 1986, ja joka kerta kirkolliskokouksen enemmistö äänesti naisten pappeuden puolesta. Ehdotus meni läpi vasta vuonna 1986, kun sen taakse saatiin riittävä kolmen neljäsosan enemmistö. Ja kirkko tarvitsi vielä puolitoista vuotta aikaa saadakseen päätöksen voimaan ja naisia papeiksi.
Nyt määräenemmistövaatimus jarruttaa päätöstä samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Lopulta sekin tulee menemään läpi, aivan liian myöhään.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Miksi kirkon johto ei sano suoraan, että naispappeuden vastustajat levittävät väärää oppia?
PuheenvuorotNaisten pappeudessa ei ole kyse tasa-arvosta vaan pappeuden teologiasta.
Kommentti: Arkkipiispan ei pitäisi kulkea keskitietä
Puheenvuorot
