Lukekaa ja naurakaa yhdessä, kehottaa Vuoden isovanhemmaksi valittu Kirsi Kunnas
Kirsi Kunnas on tehnyt kirjoja, joita ovat lukeneet monet sukupolvet. Nyt 92-vuotias Kunnas tuli mummiksi seitsemänkymppisenä.

Kirsi Kunnas on tehnyt kirjoja, joita ovat lukeneet monet sukupolvet. Nyt 92-vuotias Kunnas tuli mummiksi seitsemänkymppisenä.

Lukekaa ja naurakaa yhdessä, kehottaa Vuoden isovanhemmaksi valittu Kirsi Kunnas

Kirjojen parissa on helppo olla yhdessä, löytää yhteinen huumorintaju ja keskustella. Se ei edes rasita polvia, Kirsi Kunnas muistuttaa.

Kirja käteen ja lukemaan! Se on paitsi hauska tapa olla lastenlasten kanssa, myös äärimmäisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Näin kuuluu kirjailija, runoilija, akateemikko Kirsi Kunnaksen viesti. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry on valinnut hänet Vuoden isovanhemmaksi.

Kun Kirsi Kunnakselta, 92, kysyy, millainen isovanhempi hän on, hän menee vähän vaikeaksi.

– Enhän minä voi sitä voi oikein kuvailla! Olin seitsemänkymppinen kun tulin isovanhemmaksi ja vielä ihan täydessä työvauhdissa.

– Se oli muutenkin vähän erikoinen tilanne, koska silloin tuli kerralla kolmoset. Heidän hoitonsa oli ihan toista. Hoidan heitä vasta nyt, kun ovat parikymppisiä, Kirsi Kunnas kertoo.

Myöhemmin lapsenlapsia on tullut vielä yksi lisää. He kutsuvat Kirsi Kunnasta mummiksi.

– Isovanhemmuus on parhaillaan jatkumoa omalle lapsuudelle.

Sukupolvia yhdistävä kirjailija

Vuoden isovanhemman tittelin saa henkilö tai taho, joka on myönteisellä tavalla edistänyt lasten ja isovanhempien suhteita ja isovanhempien arvostusta. Aikaisempia palkittuja ovat esimerkiksi geriatrian professori Jaakko Valvanne, rap-mummo Eila Nevanranta ja arkkiatri Risto Pelkonen.

Kielikeskus aivoissa aktivoituu noin puolivuotiaana ja lapsi tarttuu joka äänteeseen. Kieltä opitaan, kun sitä annetaan.

Kirsi Kunnas uskoo, että hänet valittiin siksi, että hänen tuotantonsa on yhdistänyt lapsia, vanhempia ja isovanhempia jo vuosikymmeniä.

– Kaikki tällaiset tunnustukset tuntuvat ensin hämmentäviltä. Sitten ymmärsin, että onhan siitä jo yli 60 vuotta kun Tiitiäisen satupuu ilmestyi. Sitä ovat lukeneet monet sukupolvet ja sen ilmestymisestä lähtien minun viestini on ollut, että lukekaa lapsille. Että isovanhemmatkin, kun jäävät eläkkeelle ja ovat vielä hyvässä kunnossa, käyttäisivät sen ajan lapselle lukemiseen.

Pojat on vietävä kirjojen maailmaan

Kirsi Kunnas tietää, että lapsille lukeminen on vähentynyt. Se surettaa, mutta Kunnas ei puhu asiasta vanhempia syyllistävään sävyyn. Elämä on sellaista, että vanhempien pitää tehdä töitä ja lasten olla päiväkodissa.

– Se kuuluu nykyaikaan, ei sitä voi pysäyttää. Mutta vanhemmat tarvitsisivat lisää apua siihen. Se, että päiväkodissa luetaan, ei korvaa yksilöllistä lukemista.

Vähäinen lukeminen kostautuu myöhemmin. Erityisesti pojilla sanotaan olevan vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Kun aikuisena pitäisi hakea töitä ja kirjoittaa työhakemus, se on hankalaa. Itsekin kahden pojan, Eppu Normaalista tunnettujen Martti ja Mikko Syrjän, äidillä on kuitenkin tähän ajatus.

– Pojillahan on tarve kuulua ryhmään ja lukeminen on sellainen juttu, jota ei tehdä ryhmässä, toisin kuin vaikka jääkiekkoilu. Mutta jos he jo ihan pienenä oppivat, että kirjoissa on paljon erilaisia maailmoja ja heille syttyy intohimo lukemiseen, se kantaa.

Lue sama satu uudestaan

Ihminen on kielellinen olento ja sitä kielellisyyttä kehitetään silloin, kun aikuinen lukee lapselle ääneen. Tässä isovanhemmalla voi olla tärkeä rooli.

– Kielikeskus aivoissa aktivoituu noin puolivuotiaana ja lapsi tarttuu joka äänteeseen. Kieltä opitaan, kun sitä annetaan, Kirsi Kunnas sanoo.

– Isovanhemmat todennäköisesti käyttävät erilaisia sanoja kuin vanhemmat ja heillä on paljon tietoa asioista.

Yhdessä lukiessa aikuinen on täysin läsnä. Samalla tulee naurettua yhdessä, juteltua, katsottua lasta silmiin.

– Eikä se edes rasita polvia, toisin kuin lasten perässä ryömiminen.

Jos lapsi haluaa kuulla uudestaan ja uudestaan saman sadun, ei pidä hermostua.

– Ei se ole kidutusta! Yhdellä kertaa ei vaan jää kaikki mieleen. Hyvissä saduissa on sellaisia juttuja, että ne voi kuunnella monta kertaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi