Ystävykset Hilkka, 90, ja Annaleena, 85, laulavat virsiä puhelimessa – korona pakottaa keksimään luovia tapoja yhteydenpitoon

Ystävykset Hilkka, 90, ja Annaleena, 85, laulavat virsiä puhelimessa – korona pakottaa keksimään luovia tapoja yhteydenpitoon

Monet virret ovat tuntuneet nyt aivan erityisen puhuttelevilta.

Hilkka Packalén ja Annaleena Händelin ovat olleet ystäviä vuosikymmenien ajan. Koronatilanteen vuoksi he joutuvat nyt kumpikin kuitenkin pysyttelemään kotona, joten oli keksittävä uusia keinoja yhteydenpitoon. Händelin keksi, että he voisivat soitella toisilleen päivittäin ja laulaa yhdessä jonkin virren.

– On siitä ainakin kolme viikkoa, kun aloitimme. Tapa on tullut yhä merkittävämmäksi koko ajan. Siitä on tullut oikein sellainen päivän kohokohta, Hilkka Packalén kertoo. 

Kumpikin saa vuorollaan ehdottaa virsiä laulettavaksi, mutta vinkkejä on otettu myös Sanan aika -hartauskirjasta. Monet virret ovat tuntuneet nyt erityisen puhuttelevilta. 

– Esimerkiksi Oi Herra, luoksein jää ja Kun on turva Jumalassa. Hiljaisella viikolla puhutteli Maksettu on velkani mun. Pääsiäisen aikaan myös Aurinkomme ylösnousi tuntui hienolta, Packalén kertoo.

– Minulle jäi mieleen esimerkiksi Tiellä ken vaeltaa, sanoo Händelin.

Yhteislaulu puhelimen välityksellä oli aluksi vähän hankalaa. Packalén ja Händelin tunsivat laulavansa eri tahdissa eikä säestystäkään ollut. Nyt laulu on kuitenkin alkanut kulkea paremmin.

Tapa on tullut yhä merkittävämmäksi koko ajan. – Hilkka Packalén

Hilkka Packalén, 90, asuu ihan Kauniaisten ja Espoon rajalla, Annaleena Händelin, 85, Kauniaisissa. He ovat tottuneet olemaan monessa mukana, tapaamaan ihmisiä, harrastamaan. Koronavirus on tehnyt arjesta erilaista.

– Kyllä välillä vähän käy vähän aika pitkäksi, kun ei pääse liikkumaan tavalliseen tapaan ja näkemään ihmisiä. Teen pieniä lenkkejä ja kotiaskareita, luen, katson televisiota, Händelin kuvailee.

Packalén on ollut kova liikkumaan, esimerkiksi pyöräillyt ympäri vuoden. Nytkin hän yrittää pitää kunnostaan huolta.

– Olen tehnyt pieniä kävelyjä ihan lähiympäristössä ja ollut vähän omassa pihassa. Sitten olen polkenut kuntopyörää ja vähän jumpannut, Packalén kertoo.

Packalén sanoo, että kotona olo on mennyt toistaiseksi ihan hyvin, mutta ihmisten tapaamista kasvotusten hän kaipaa.

– Nyt sen oikein huomaa, kuinka tärkeää kaikki toiminta, ihmisten tapaaminen ja messu kirkossa ovat.

–  Hyvä minun on silti olla, en koe mitenkään olevani unohdettu.

Händelin kokee, että iäkkäät pitävät huolta myös toisistaan, kun ovat pakotettuja olemaan lähinnä kotona.

– Meillä on täällä Kauniaisissa joukko mummoja, jotka soittelemme toisillemme. Jos jollakin on huono päivä, toisella voi olla parempi, Händelin sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi