Pyhän haudan kirkon sisällä oleva Jeesuksen hautakappeli eli Edicule kunnostettiin ensi kertaa 200 vuoteen. Rakennus oli vaarassa luhistua.
"Olisi outoa, jos kristityt eivät olisi tienneet, minne Jeesus haudattiin" – perimätieto Jeesuksen hautakirkosta vahvistui
Teologian tohtori Eero Junkkaalan mukaan arkeologinen tutkimus on vahvistanut monia Raamatun kertomuksia, mutta myös humpuukia on liikkeellä.
Raamatun arkeologiaan sekä kaivauksiin osallistumalla että väitöskirjan tekemällä perehtynyt teologian tohtori Eero Junkkaala ilahtui uutisesta, jonka mukaan Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon liitetty perimätieto osoittautui oikeaksi. Jeesuksen hautakammiona kunnioitetun kalkkikiviluolan vanhin kansi on todellakin tehty Rooman ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen aikana.
Kreikkalaisten tutkijoiden kalkkikivi- ja marmoninäytteiden analyysiin perustuvasta tutkimuksesta kertoi ensimmäisenä The National Geographic -lehti. Tutkimuksesta näytettiin ennen joulua myös dokumentti National Geographicin televisiokanavalla Suomessa.
Tutkijat tekivät löydön restauroidessaan hautaluolan päälle rakennettua kappelia, joka oli vaarassa sortua. Analyysi osoitti, että Jeesuksen hautapaikan peitoksi rakennettu kansi on 300-luvulta. Aiemmilla todisteilla hautaluola oli pystytty ajoittamaan korkeintaan ristiretkien aikaiseksi.
– Uutinen oli hieno, mutta minulle se ei siinä mielessä ollut uutinen, että hautapaikan aitoudelle on muitakin todisteita. Kirkkoon liittyvä arkeologinen aineisto ulottuu joka tapauksessa 300-luvulle. Kirkon rappuset ovat siltä ajalta. On olemassa myös tietoa, että paikalla oli keisari Hadrianuksen aikana rakennettu epäjumalan temppeli, kertoo Junkkaala.
Temppeli, jossa oli Afroditen patsas, rakennettiin 130-luvulla tarkoituksella paikalle, jota kaupungin kristityt pitivät pyhänä. Hadrianus hävitti kaupungin juutalaisia paikkoja luodakseen tilalle kokonaan roomalaisen kaupungin.
– Uusi temppeli rakennettiin entisen uskonnon temppelin paikalle. Tämä on hyvin tavanomaista historiassa. Näin on tehty myös, kun Kalliomoskeija rakennettiin, Junkkaala sanoo.
Keisarin äiti rakennutti kirkon
Eero Junkkaalan mukaan olisi outoa, jos kaupungin kristityt eivät olisi tienneet, missä Jeesus ristiinnaulittiin ja minne hänet haudattiin. Kristittyjä asui Jerusalemissa koko ajan. Heitä oli kaupungissa myös silloin, kun kristityksi kääntyneen ja kristinuskon valtionuskonnoksi ottaneen Konstantinuksen äiti Helena vieraili siellä.
Konstantinuksen aikalainen Kesarean piispa ja kirkkohistorioitsija Eusebios kertoo, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja haudan paikat peitti ”tuon saastaisen Afrodite-nimisen demonin patsas, elottomien epäjumalankuvien synkkä pyhäkkö”. Konstantinus määräsi piispa Makarioksen puhdistamaan paikan ja hävittämään pakanatemppelin, kaivamaan esiin haudan ja rakennuttamaan sen paikalle basilikan.
– Helenan pyynnöstä rakennettiin Jerusalemiin Pyhän haudan kirkko, Öljymäelle taivaaseen astumisen kirkko ja Betlehemiin Jeesuksen syntymäkirkko. Betlehemistä on kirkkoisä Origeneelta tietoja 200-luvulta. Hän kertoo, että pakanatkin osaavat neuvoa luolaan, jossa Jeesus syntyi. On hyvin todennäköistä, että syntymäkirkossa oleva tähti on oikealla paikalla, arvioi Junkkaala.
Tyhjä hauta ja ylösnousemus jäävät uskon varaan, sitä ei arkeologialla voida todistaa. Näin pitkälle kuitenkin arkeologialla päästään.
Junkkaalan mukaan Pyhän haudan kirkossa on Jeesuksen haudan lisäksi myös toinen hauta samalta ajalta. Tätä hautaa kutsutaan Joosef Arimatialaisen haudaksi. Perimätieto kertoo, että kun hän luovutti oman hautansa Jeesuksen hautaamista varten, hän hakkautti viereen uuden.
– Siihen, miksei tätä hautaa näytetä Jeesuksen hautana, liittyy varmaankin tieto siitä, ettei hauta ollut Jeesuksen hauta, Junkkaala tuumii.
Toinen hauta kuitenkin osoittaa selvästi sen, että aluetta käytettiin hautaamiseen. Hautapaikka sijaitsi silloisen kaupungin muurin ulkopuolella, jossa myös teloitukset tapahtuivat.
Pyhän haudan kirkon sisällä on myös pieni kappeli, jossa on pala haljennutta kalliota. Jeesuksen ristin ajatellaan olleen siinä, noin 50 metrin päässä hautapaikasta. Teloituspaikka oli louhosalueella maantien varressa.
– Haudan kerrotaan olleen puutarhahauta teloituspaikan lähellä. Sen ajan hautaustapa oli sellainen, että ruumis käärittiin käärinliinoihin. Normaalisti hauta avattiin vuoden kuluttua ja luut kerättiin luulaatikkoon. Niitä on löydetty aika paljon.
Jeesukselle ei kuitenkaan tehty näin.
– Tyhjä hauta ja ylösnousemus jäävät uskon varaan, sitä ei arkeologialla voida todistaa. Näin pitkälle kuitenkin arkeologialla päästään ja löydöt tukevat Raamatun kertomuksia tapahtuneesta.
Tutkijat asettavat takaisin Jeesuksen marmorilaatan, joka peitti paikkaa, jonne Jeesuksen ruumis perimätiedon mukaan asetettiin. Marmorilaatta on 300-luvulta. Hautaluolasta on jäljellä osa seinistä ja laatan alapuolinen osa.
Jeesus toimi hyvin pienellä alueella
Onko olemassa muita arkeologisia todisteita Jeesuksen elämästä?
– Jeesuksen aikaa näkyy paljon Kapernaumissa. Sieltä on kaivettu esiin niiden talojen perustuksia, joissa Jeesus on kulkenut. Niin sanotun Pietarin kodin paikalla on kirkko, josta vanhat tekstit kertovat. Talon pohjapiirros on pystytty jäljentämään. Jos talo oli apostoli Pietarin koti, se oli luultavasti myös Jeesuksen koti, jossa Jeesus eli luultavasti alivuokralaisena, selvittää Junkkaala.
Jeesus oli poikamies, jolla ei ollut omaa taloa. Hänen koko julkisen toimintansa alue oli hyvin pieni: Kapernaum ja muutaman neliökilometri sen ympäristössä. Suurin osa Raamatun kertomista ihmeteoista tapahtui täällä, Genesaretinjärven pohjoisrannan pikkukaupungeissa ja -kylissä.
Jeesuksen julkisen toiminnan alue oli hyvin pieni: Kapernaum ja muutaman neliökilometri sen ympäristössä.
– Jeesus otti kasteen Jerikon lähettyvillä Jordan-joen rannalla. Hän saattoi olla Johanneksen opetuslapsi. Tämän matkan lisäksi hän kävi yhden kerran Tyyroksen ja Siidonin seudulla Välimeren rannalla, kerran Genesaretin toisella rannalla ja pari kertaa Jerusalemissa.
Jeesus oli maalaisprofeetta, jonka ihmeistä ja opetuksista kuitenkin kantautui tietoja Jerusalemiin. Sinne tullessaan hän saavutti kansansuosiota. Se, että häntä sanottiin Messiaaksi, ärsytti uskonnollista eliittiä. Seuraukset tiedetään, ja sitä varten Jerusalemissa nyt on Pyhän haudan kirkko.
Jeesuksella ei ollut maallista omaisuutta, josta olisi jäänyt jälkiä. Raamatun Vanhan testamentin ajan kuninkaista sen sijaan on melko paljon arkeologista aineistoa. Myös israelilaisten tulosta alueelle Joosuan aikana on paljon kaivauksista saatua tietoa, jota Junkkaala käsitteli omassa väitöskirjassaan.
– Toki, vaikka kaivauksia tehdään kesäisin kymmenissä kohteissa, niin aina niissä ei ole yhtään, joka suoranaisesti kytkeytyy Raamattuun. Vuosien varrella kasautunutta tietoa on kuitenkin niin paljon, että aiheesta on kirjoitettu paksuja kirjoja, selvittää Junkkaala.
Daavidista löytyy todisteita
Daavidin olemassaoloa ja mahtavuutta on aikojen saatossa epäilty, mutta hiljattain on Jerusalemin kaivauksista löytynyt hänen aikaisiaan suuria rakennuksia. Noin 30 kilometrin päässä Jerusalemista pohjoiseen Khirbet Qeiyafassa on kaivettu esiin Daavidin aikainen vahvasti linnoitettu kaupunki. Kaupungeista, jotka Raamatun mukaan olivat Salomon linnoittamia, on kaikista löytynyt samanlainen portti.
– Israelin ja Juudan kuninkaista viidentoista nimet ovat löytyneet Raamatun ulkopuolisista teksteistä. Onko se paljon vai vähän? Sanoisin, että jo muutama olisi paljon, sillä arkeologia on palapelin rakentamista niistä paloista, mihin kuokka sattuu osumaan, sanoo Eero Junkkaala.
Raamatun parhaiten dokumentoidusta sodasta Juudan kuningaskunnan ja Assyrian väliltä on jäljellä iso reliefipiirros Lakisin valloituksesta ja Assyrian kuninkaan Sanheribin oma raportti. Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt assyrialaisten kypärien osia, linkokiviä ja nuolenkärkiä.
Raamatun mukaan Jerusalemia piiritettiin vuonna 701 ennen Kristusta, mutta se pelastui. Kuningas Hiskia pyysi profeetta Jesajalta esirukousta ja Herran enkelin kerrotaan tuhonneen assyrialaiset sotilaat. Historioitsija Herodotos kertoo, että assyrialaisten leiriin levisi rottia. Nämä toivat kenties mukanaan ruton.
– Uskon näkökulmasta Jumala varjeli kaupungin, historian näkökulmasta kaupunki ei tosiaan sinä vuonna tuhoutunut. Jerusalemista ei tuolta ajalta löydy tuhokerrostumia.
Arkeologiaa ja historiaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin
Vaikka monille Raamatun kertomuksille löytyy tukea arkeologiasta, tiedettä on käytetty myös väärin. On tehty bisnestä ja väärennetty esineitä, usein hyvin taitavasti. Esimerkiksi Jeesuksen veljen Jaakobin luuarkun uskotaan nykyisin olevan väärennös. Junkkaalan mukaan tämänkaltaiset huijaukset ovat tehneet arkeologeista entistä varovaisempia erityisesti löytöihin, jotka eivät löydy alkuperäiseltä paikaltaan.
– Toinen ongelma ovat tarinat, joissa väitetään, että nyt on löydetty Nooan arkki tai liitonarkku, joista kumpaakaan ei oikeasti ole löydetty. Tai väitetään vaikkapa TV7:n esittämässä dokumentissa, että Punaisen meren pohjasta on löydetty faaraon joukkojen kärrynpyöriä. Tällaiset väitteet perustuvat hurskaaseen mielikuvitukseen ja amatöörimäiseen arkeologiaan ja ovat uskolle haitaksi.
Arkeologiaa ja historiaa käytetään hyväksi myös poliittisesti. Yksi esimerkki tästä on Unescon vuoden 2016 päätöslauselma, jossa käytetään sekä muslimeille että juutalaisille pyhästä Jerusalemin kukkulasta vain arabiankielistä nimeä Al-Haram al-Sharif, "jalo turvapaikka", eikä mainita juutalaisten käyttämää nimitystä Temppelivuori. Toinen esimerkki oli, kun muslimiviranomaiset alkoivat laajentaa Al-Aqsan moskeijaa maan alle ja hävittivät samalla alueen arkeologista aineistoa. Israelilaiset arkeologit joutuivat aloittamaan tutkimukset kaatopaikalta.
– Länsirannan juutalaisten siirtokuntien asuttajista monet ovat uskonnollisia, ja heidän ajatuksenaan on maan valtaaminen. Israelilaisten arkeologien tutkimus on neutraalia, mutta kristillinen sionismi korostaa mielellään, että Israelille Vanhassa testamentissa luvattujen alueiden pitäisi kuulua edelleen sille. Siitä, että alueet joskus olivat israelilaisten hallussa, ei kuitenkaan voi vetää sellaista johtopäätöstä, ettei palestiinalaisilla olisi oikeutta asua siellä. Usein niin kuitenkin tehdään, sanoo Junkkaala.
Uskon näkökulmasta Jumala varjeli kaupungin, historian näkökulmasta kaupunki ei tosiaan sinä vuonna tuhoutunut.
Vaikka Junkkaalan mielestä arkeologia on hyvin mielenkiintoista ja hauskaa ja hän arvostaa tiedettä, hänen uskonsa ei ole riippuvainen maan alta löydetyistä ruukunpalasista.
– Uskon ytimessä on suhde Jeesukseen. Minä tarvitsen häntä vapahtajakseni joka päivä. Uskon synnyttää Pyhä Henki Jumalan sanan kautta, ja itse hoidan sitä käymällä ehtoollisella kotikirkossani Pitäjänmäellä. Onhan se kuitenkin kiehtovaa, että tähän mennessä löydetty materiaali antaa yleisvaikutelmaltaan tukea sille, että Raamatun tapahtumat ovat osa maailmanhistoriaa.
Artikkelin lähteenä on käytetty myös Simon Sebag Montefioren kirjaa Jerusalem – kaupungin omaelämäkerta (WSOY 2012).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rukoustaistelua, todistuspuheenvuoroja, helvetinpelkoa – Silja Vuorikurun nuoruudessa hänen kotipaikkakunnallaan vaikutti viides herätysliike, josta jäi ahdistavia muistoja
HengellisyysMyös Eero Junkkaalan nuoruutta leimasi viides herätysliike. Siitä tuli hänelle hengellinen koti. ”Ihan oikeaa uskoa se oli, tosin ehkä vähän mustavalkoista ja jyrkkää”, hän arvioi nyt.
