Helsingissä on 17 suomenkielistä seurakuntaa. Piispa Teemu Laajasalo ei näe suurta tarvetta seurakuntien yhdistämiseen, poikkeuksena Vartiokylän ja Mikaelin seurakunnat.
Piispa Teemu Laajasalo muuttaisi seurakuntien toimintatapaa, ei rakenteita – Mikaelin ja Vartiokylän seurakuntien yhdistämiselle hän näyttää vihreää valoa
Piispa asettaa seurakunnille tavoitteeksi kasvun, joka on hänen mukaansa asennekysymys.
Helsingin seurakunnissa valmistellaan parhaillaan Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen liittyviä konkreettisia päätöksiä. Niihin sisältyy vaikeita tulevaisuuden ratkaisuja muun muassa isoista määrärahaleikkauksista, kiinteistöjen vähentämisestä, seurakuntien keskinäisestä rahanjaosta ja toiminnan priorisoinnista. Seurakunnat ovat antaneet lausuntonsa ja yhteinen kirkkoneuvosto on käynyt ja käy niitä läpi.
Samaan aikaan Helsingin piispa Teemu Laajasalo on saanut valmiiksi yhteistyö- ja rakennekartoituksen, jonka hän aloitti syyskuussa 2020. Vaikka kartoitus ei ota kantaa Rohkeasti yhdessä -hankkeen sisältöön, siinä on asioita, jotka herättävät varmasti keskustelua seurakunnissa. Laajasalo päättää 29-sivuisen raporttinsa neljään kannanottoon, joista yksi koskee seurakuntayhtymän rakennetta ja seurakuntien lukumäärää. Suomenkielisiä seurakuntia on Helsingissä nyt 17, ruotsinkielisiä kolme.
Pieni seurakunta on usein tehokas
Ennen kuin on edes mahdollista arvioida seurakuntien tulevaisuutta, resursseja ja keskinäistä rahanjakoa, pitää Teemu Laajasalon mukaan selvittää huolellisesti seurakuntayhtymän ja seurakuntien välinen työnjako. Painopistettä ja resursseja pitää hänen mukaansa siirtää seurakuntayhtymästä seurakuntiin. Siksi koko kaupunkia koskevaa yleistä seurakuntien rakennemuutosta ei nyt ole syytä tehdä.
Laajasalon mukaan olennaista on ratkaista seurakuntien toiminnan ja resurssien epäsuhta. Tilanne on hänen mukaansa nyt se, että pienemmillä taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla saadaan usein enemmän ja isommilla vähemmän aikaan. Seurakuntien koon kasvaminen näyttää vähentävän seurakuntalaisille tarjottavaa toimintaa. Jos seurakuntien määrä vähenee, myös toiminta vähenee.
Piispan mukaan eri yksiköiden tehokkuuserojen taustalla ovat toimintakulttuuri, asenne ja johtaminen sekä se, ettei työn määrää, laatua ja vaikuttavuutta mitata riittävän hyvin ja myös tavoitteet ovat usein epäselviä. Tämän vuoksi myös yksittäisten työntekijöiden työmäärät voivat jakautua epätasaisesti eri työyksikköjen sisällä.
Vasta kun nämä asiat on ratkaistu, voidaan piispan mukaan seurakuntaliitoksia harkita. Silloinkin ihanteena on, että halu yhdistymiseen on aito ja sen jakavat yksimielisesti yhteen liitettävien seurakuntien luottamuselimet eli seurakuntaneuvostot.
Vartiokylän kirkko ja Puotilan kappeli (keskellä) kuuluvat Vartiokylän seurakunnalle, Mikaelinkirkko Kontulassa Mikaelin seurakunnalle. Mikaelin seurakunnalle kuuluu myös Östersundomin kirkko.
Tässä vaiheessa tällainen tilanne on Laajasalon mukaan Mikaelin ja Vartiokylän seurakunnissa. Niiden seurakuntaneuvostot päättivät keväällä käynnistää selvitystyön yhdistymisestä. Laajasalo kertoo tutustuneensa hankkeeseen ja antavansa sille tukensa. Hän muistuttaa, että kyseiset seurakunnat palaisivat siis yhteen 40 vuoden eron jälkeen.
Laajasalo kehottaa myös kehittämään seurakuntien välistä yhteistyötä rovastikuntatasolla. Helsingin suomenkieliset seurakunnat on jaettu viiteen rovastikuntaan.
"Kasvu on sielun huolta ja halua etsiä unohdettuja"
Piispa Teemu Laajasalo patistaa seurakuntia myös asennemuutokseen: huomaamaan sen, että niillä on paljon resursseja ja asettamaan tavoitteekseen seurakunnan kasvun. Tällä hän ei tarkoita sitä, että voitaisiin palata aikaan, jolloin maallistuminen, monikulttuuristuminen ja monenlaiset muut nykyilmiöt eivät haastaisi seurakuntia.
”Jeesuksen lähetyskäskyn seuraaminen ohjaa kutsumaan uusia ihmisiä mukaan ja resursoimaan sitä työtä. Kasvu on ensisijaisesti asenne eikä epärealistinen ja ahdistava tavoite jäsenprosentin palauttamisesta kymmeniä prosentteja paremmaksi. Kasvu on sielun huolta, huolehtimista, että seurakunnan keskuksessa on Kristuksesta kertominen uusille ihmisille ja kiinnostuminen heistä, jotka eivät ole kiinnostuneita meistä. Kasvava seurakunta haluaa etsiä unohdettuja ja ylittää raja-aitoja hyljeksittyjen ja kurjien elämän parantamiseksi”, Laajasalo kirjoittaa raportissaan.
Selvitystyötä varten on tehty kyselyjä ja järjestetty kirkkoherrojen, luottamushenkilöiden ja seurakuntayhtymän johdon kuulemisia. Luottamushenkilöistä kuulemisiin osallistui 73 prosenttia eli 175. Lisäksi pohjalla ovat aiemmat rakenneselvitykset ja seurakuntien toiminnasta kertovat tilastot, joissa tilaisuuksien määriä ja osallistujamääriä on verrattu seurakuntien jäsenmääriin.
”Seurakuntaliitokset ovat aivan liian heppoinen ratkaisu”
Piispa Laajasalo, eivätkö seurakuntien yhdistämiset voi olla mahdollisuus saada aikaan säästöjä?
– Säästöjä saadaan aikaan vähentämällä työntekijöitä ja luopumalla kiinteistöistä. Kumpikaan näistä ei edellytä seurakuntien yhteen liittämistä. Joissain tilanteissa seurakuntaliitokset voivat olla perusteltuja, mutta ne ovat aivan liian helppoja vastauksia kirkkoa koskeviin vaikeisiin kysymyksiin. Työntekijänä on helpompaa keskittyä rakennepuheeseen kuin työn tekemisen laadulliseen ja määrälliseen parantamiseen. Vastaavasti luottamushenkilönä on helpompi tehdä päätöksiä seurakuntaliitoksista kuin ihmisten irtisanomisesta, piispa Teemu Laajasalo sanoo.
Vaikka helpotuksen hakeminen rakennemuutoksista on hänen mukaansa inhimillistä, se ei ole tarkoituksenmukaista.
– Ainoa selkeä rakenteellisesti olennainen kysymys on seurakuntien ja seurakuntayhtymän välinen suhde. Ennen kuin jaetaan kakkua seurakuntien kesken, pitää arvioida, millainen on optimaalinen kakunjako seurakuntayhtymän ja seurakuntien välillä.
Painottavatko käyttämäsi arviointiperusteet liikaa perinteistä ihmisiä seurakunnan tiloihin kokoavaa työtä verkostomaisen ja jalkautuvan työn kustannuksella?
– Kaikissa Helsingin seurakunnissa tehdään hyvää työtä. Tahto on kohdallaan ja taitoa riittää, mutta laji on Helsingissä vaikea. Siksi työlle ja toiminnalle pitää asettaa selkeitä mitattavia tavoitteita ja arvioida onnistumisia niiden perusteella.
Piispa Teemu Laajasalon mukaan seurakunnan koko ei ratkaise sitä, miten tehokasta ja laadukasta sen toiminta on.
Laajasalon mukaan pienet seurakunnat näyttävät usein olevan tehokkaampia työn tuottavuuden suhteen kuin isot seurakunnat, eikä ero selity työtapojen eroilla.
– Jalkautuminen ihmisten pariin ja verkostoissa toimiminen on tärkeää. On kuitenkin aika hankalaa perustella, miten seurakunnissa, joiden kokoero on pieneen seurakuntaan verrattuna kolmin- tai kuusinkertainen, on saman verran tai jopa vähemmän avointa perhetoimintaa tai avoimia nuorteniltoja kuin pienessä seurakunnassa.
Viisaalta ei piispan mielestä myöskään kuulosta, jos pienessä seurakunnassa pystytään järjestämään moninkertaisesti suurta seurakuntaa enemmän kotikäyntejä yksinäisten seurakuntalaisten luona tai vanhusten kaipaamaa viikkotoimintaa.
Piispa ei ota kantaa siihen, mitä toimintoja pitäisi siirtää seurakuntayhtymästä seurakuntiin.
– Se on seurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteisen keskustelun paikka. Kirkkolainsäädännössä seurakuntayhtymän perustehtävät on sanottu hyvin kapeasti. Toisaalta on tärkeää, että kirkkoherrat ja luottamushenkilöt ymmärtävät, että yksinkertaistava jako seurakuntien ja seurakuntayhtymän välillä ei ole totuudenmukainen. Seurakuntayhtymän käyttämä raha on tosiasiallisesti valtaosin nimenomaisesti seurakunnan työhön käytettyä rahaa, Laajasalo huomauttaa.
Laajasalon mukaan hänen selvityksensä ei ota kantaa Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen.
– On hienoa, että seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa pohditaan omaehtoisesti, mikä olisi viisasta yhteistyötä ja kuinka seurakuntalaisia voitaisiin entistä paremmin kutsua mukaan ja palvella. Tämä selvitys ei ota kantaa strategiahankkeisiin, mutta toivottavasti voi tukea yhteistä työtä ja antaa suuntaviivoja omille prosesseille.
“Tämä selkeyttää keskustelua”
Helsingin seurakuntayhtymän johtajan, Lauttasaaren kirkkoherran Juha Rintamäen mukaan piispa Teemu Laajasalon kartoitus selkeyttää Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen liittyvää keskustelua. Kartoituksesta käy ilmi, että seurakunnissa ei ole halua yhdistyä eikä seurakuntarakenteesta siksi ole nyt tarvetta keskustella.
– Sen sijaan meidän pitää tehdä muunlaisia sopeutustoimia, jotta rahat saadaan jatkossa riittämään. Samalla pitää tehdä strategiaa, jossa löydetään kasvun paikkoja. Sellaisia, jossa olemme entistä paremmin läsnä kaupunkilaisten elämässä ja tukena siellä, missä meitä tarvitaan, Rintamäki sanoo.
Rohkeasti yhdessä -lausunnoissaan seurakunnat ovat Rintamäen mukaan selvästi ilmaisseet, että ne ovat valmiita muutoksiin. Hän lisää, että piispan selvityksessä nousee esille myös se, että nyt tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Monen itähelsinkiläisen kotiseurakunta vaihtuu 1. tammikuuta – Mikaelin ja Vartiokylän seurakuntien yhdistyminen ei aiheuta suuria muutoksia
AjankohtaistaSunnuntaisin kirkossa käyvien kannattaa olla tarkkana aikataulujen kanssa, mutta muuten yhdistyminen ei juurikaan näy seurakuntalaisille.
