”Missään tutkimuksessa ei ole osoitettu, että ihmisen pitäisi rakastaa itseään”, sanoo psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen. Hänet kuvattiin kotinsa lähellä Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa.
Rakasta ensin itseäsi – psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo, miten 10 suosittua elämänohjetta vaikuttavat meihin
Kannattaako kuormittavista ihmissuhteista irrottautua? Psykologian emeritaprofessori Keltikangas-Järvinen arvioi, mitä tutut elämänohjeet tekevät hyvinvoinnille ja ihmissuhteille.
Hyvään elämään pyritään nykyään tällaisilla ohjeilla: kuuntele itseäsi, tunnista rajasi, älä tingi hyvinvoinnistasi. Niitä toistellaan somessa, kaverien kesken ja työelämässä, mutta mitä ne oikeastaan tekevät meille?
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kommentoi kymmentä tuttua elämänohjetta tutkimustiedon pohjalta.
1. Ennen kuin voi rakastaa toista, pitää oppia rakastamaan itseään
– Tämä ohje vie rakkauden pois heiltä, jotka tarvitsevat sitä eniten. Se on säälimätön itsensä rikkinäisiksi kokeville ihmisille, eikä se ole totta. Toista voi todellakin rakastaa, vaikka ei rakastaisi itseään.
– Ohje herättää myös kysymyksen siitä, kuinka kauan itsensä rakastamista pitäisi opetella. Entä jos ehtii kuolla ennen kuin on oppinut tarpeeksi? Jatkuvan itsensä pohtimisen sijaan kannattaa huomio kääntää elämiseen.
– Jos itseään rakastaa hirveästi, voi kysyä, pystyykö enää rakastamaan toista ihmistä. Mihin hyvin itseriittoinen ihminen edes tarvitsee ketään muuta? Rakkaudessa on usein kysymys myös toisen tarvitsemisesta ja oman haavoittuvuuden löytämisestä.
– Psykologisesti tavoitteena on oivaltaa omat hyvät ja huonot puolemme, muodostaa realistinen minäkuva ja hyväksyä itsemme heikkouksiemme kera. Se riittää. Missään tutkimuksessa ei ole osoitettu, että ihmisen pitäisi rakastaa itseään.
2. Päästä irti ihmissuhteista, jotka kuormittavat sinua
– Meillä on suorastaan trendi katkaista läheisiä ihmissuhteita. Ihmisiä ei ohjata selvittämään suhteitaan, vaan panemaan välit suoraan poikki. Ilmiö alkoi Yhdysvalloissa kymmenkunta vuotta sitten, ja se on nyt täällä.
– Tapaan jatkuvasti isoäitejä, joiden lapset ovat katkaisseet omat ja lastensa välit heihin. Syyksi on voitu ilmoittaa, että on tuntunut kuormittavalta, kun isovanhemmat ovat kyselleet kuulumisia ja tarjonneet ruokaa.
Me rakennamme yksinäisten valtakuntaa.
– Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kummallakin osapuolella on tunteita, odotuksia ja vaatimuksia, joihin toinen reagoi ennakoimattomalla tavalla. On narsistista edellyttää, että toisen on vastattava minun odotuksiini juuri tietyllä tavalla. Narsistilla ei olekaan vastavuoroisia ihmissuhteita vaan hyötysuhteita.
– Jos ihmissuhteet tuntuvat ylipäänsä kuormittavilta, kannattaa katsoa myös peiliin. Mutta tätä ei koskaan sanota, vaan kannustetaan vain päästämään suhteista irti. Se on hyvin helppo ja itsekäs toimintamalli, joka haavoittaa myös irtipäästäjää itseään erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Me rakennamme yksinäisten valtakuntaa.
– Puhun nyt tavallisesta elämästä. Mikäli lapsilla on vaara kohdata kaltoinkohtelua isovanhempiensa luona, heitä ei tietenkään pidä jättää sinne. Jos isovanhemmilla on hyvin erilaiset arvot kuin vanhemmilla, suhteen heihin voi pitää muodollisena ja vierailut lyhyinä.
3. Tunnista rajasi
– Tämä on hyvä ohje oikein käytettynä. Ihmisen on hyödyllistä tunnistaa synnynnäinen temperamenttinsa ja se, mitkä asiat ovat hänelle luontevia, mihin saakka hän pystyy venymään ja missä tulee raja vastaan.
– Jos ihmisellä on esimerkiksi synnynnäisesti hyvin turvallisuushakuinen temperamentti, hänelle on luontevaa vältellä riskejä ja nauttia ennakoitavasta elämästä, kuten lomailusta samalla kesämökillä ja muista tutuista kuvioista. Jos hänelle tarjotaan yhteiskunnallisesti merkittävää työtehtävää, joka vaatii jatkuvaa lentelyä Euroopassa, urakehityksestä kieltäytyminen on monen mielestä käsittämätöntä. Rajansa tunteva, turvallisuushakuinen ihminen kuitenkin tietää, että vaikka hän pystyisi työhön, se merkitsisi hänelle jatkuvaa stressiä. Silloin hän voi todeta, että tämä ei ole minun juttuni. Haluan elää toisenlaista elämää.
Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan vuorovaikutuksen ytimessä on toisen ihmisen ennakoimattomuus. Emme voi täysin tietää, miten toinen reagoi, ja juuri se tekee suhteesta elävän.
– Omien rajojen tunnistamisella tarkoitetaan nykyään usein sitä, että asetetaan rajoja ihmissuhteille ja ajetaan pois ihmiset, jotka eivät toimi kuten itse haluaisin. Tämä on narsistin tapa toimia. Narsistille toinen ihminen on olemassa vain niin kauan kuin hänestä on hyötyä ja hän täyttää narsistin odotukset.
4. Huolehdi jaksamisestasi, äläkä tingi omasta hyvinvoinnistasi
– On tietysti oikein sanoa toiselle, että pidä huolta itsestäsi. Meille on kuitenkin syntynyt ennakkoon huolestumisen kulttuuri, jossa tarkkaillaan jatkuvasti, että miltä minusta nyt tuntuu ja pitäisikö minun jo suojella itseäni. Emme kannusta toisiamme siihen, että ole sinnikäs ja koeta mitä jaksat.
– Elämässä on tilanteita, joissa omasta mukavuudesta on tingittävä. Jos ihmisellä on pieniä lapsia, heidän tarpeensa menevät omien edelle. Ei sille voi mitään. Oman hyvinvoinnin tärkeydestä muistuttaminen voi tuntua jopa syyllistävältä, jos juuri nyt ei ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä vaadittavat asiat.
– Jos sanomme, että älä tingi omasta hyvinvoinnistasi, ohje on kuin suoraan itsekkyyden käsikirjasta. Se tarkoittaa, että pidä huolta omista oikeuksistasi, äläkä tee niiden suhteen kompromisseja. Kyky kompromisseihin on kuitenkin keskeinen sosiaalinen taito.
– Jos ihmiset pitävät tinkimättä kiinni vain omasta hyvinvoinnistaan, heillä ei ole enää tarvetta altruismiin ja solidaarisuuteen muita kohtaan. Se muuttaa yhteiskuntaa.
Hyvinvoinnin tavoittelu voi äärimmillään heikentää yhteyttä muihin ihmisiin.
5. Voit saavuttaa mitä tahansa
– Vaivannäölläkään ei voi saavuttaa mitä tahansa. Jokaisen kyvyillä on rajansa, ja saavutuksissa on mukana myös sattumaa ja onnea. Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia.
– Kun nuori pääsee ylioppilaaksi, hänelle sanotaan, että unelmoi, kaikki on mahdollista! Me emme sano nuorelle, että tee työtä, äläkä lannistu ensimmäisistä vastoinkäymisistä, mutta varaudu myös pettymyksiin ja ota itsellesi varasuunnitelma.
Ihminen ei ikinä riitä.
– Usko minkä tahansa päämäärän saavuttamiseen kovalla työllä kääntyy helposti ihmistä vastaan. Jos tavoitteessa ei onnistu, tuollainen uskomus voi johtaa ajattalemaan, että en ollut riittävän hyvä enkä yrittänyt tarpeeksi.
6. Ole paras versio itsestäsi
– Ohjeen taustalla on länsimainen ihmiskuva, jonka mukaan olemme oman elämämme sankareita, rakennamme itse itsemme ja päätämme millaisia olemme. Tämä käsitys ei pidä täysin paikkaansa.
– Pyrkimyksessä olla paras versio itsestään on sekin ongelma, että mitään kattoa ei ole. Aina voi olla parempi, mikä johtaa siihen, että ihminen ei ikinä riitä. Tämä on loputon projekti.
7. Sano itsellesi, että tästä tulee hyvä päivä
– Tämä on hyvä ohje tiettyyn pisteeseen saakka. Ihminen voi muokata asennettaan optimistisemmaksi.
– Jos tämän ohjeen vie pidemmälle, se muuttuu toksiseksi positiivisuudeksi eli vaatimukseksi olla aina onnellinen ja nähdä kaikki positiivisen kautta. Sellainen saattaa horjuttaa todellisuudentajua.
8. Tunteita ei pidä tukahduttaa
– Meillä on tapahtunut suuri muutos siinä, että tunteista on nykyään lupa puhua, kun ennen piti vain purra hammasta.
– Kyky sanoittaa tunteita on tarpeen, koska ihmisen pitäisi pystyä ymmärtämään, onko hän ahdistunut, kateellinen, jännittynyt vai peloissaan. Silloin hän voi ymmärtää, mitä tunne hänelle kertoo ja mitä se käskee hänen tehdä. Kyky tunteiden säätelyyn on mielenterveyden kivijalka, mutta tunteiden ilmaiseminen ei vielä ole niiden säätelyä.
– Tunne-elämään liittyvät mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet samaan aikaan, kun on alettu puhua tunteiden vapaasta ilmaisemista. Tunteiden tuominen suoraan käyttäytymiseen tai niissä vellominen eivät ole tavoiteltavia asioita. On virhekäsitys, että tunteet täytyisi aina verbalisoida muille ja että tunteiden säätely merkitsisi niiden siirtämistä käytökseen esimerkiksi kiukuttelemalla työpaikalla.
Yksilökeskeinen ajattelutapa alkaa muistuttaa narsismia, kun se menee tarpeeksi pitkälle.
– Ihminen voi käsitellä tunteitaan myös hiljaa omassa mielessään. Sekin on tunteen ilmaisu, että menet huoneeseesi ja kirjoitat siellä päiväkirjaa.
– Erityisesti miehillä masennuksesta puhuminen saattaa lisätä masennusta ja ahdistuksesta puhuminen ahdistusta. Emme tiedä, miksi näin on. Mutta mies ei tunne väärin ja ilmaise itseään väärin, vaikka hän ei tee sitä sillä tavoin kuin on naisille ominaista.
9. Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin
– Tutkimusnäyttö kumoaa tämän väitteen. Vanhemman hyvinvointi ei automaattisesti käänny hyväksi vanhemmuudeksi. Lapsi tarvitsee sitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan, mutta hyvinvoiva äiti tai isä saattaa keskittyä enemmän itsensä kuuntelemiseen.
– On vakava syytös, että ihminen ei voisi olla hyvä vanhempi, jos hän ei voi itse hyvin. Kun vakavasti masentuneita äitejä on neuvottu ottamaan itkevä lapsi aina syliin, katsomaan häntä silmiin ja puhumaan hänelle, tuloksena on ollut hyvää hoivaa ja erinomainen kiintymyssuhde lapsen ja äidin välillä. Siinä sivussa äidin masennuskin on helpottanut.
Vaikka elämänohje kuulostaisi itsestäänselvyydeltä, se ei välttämättä ole totta.
10. Vain vahvat pärjäävät
– Valitettavasti tämä pitää pitkälti paikkansa. Olemme rakentamassa äärimmäisen yksilöllistä yhteiskuntaa, jossa ei enää uskota kaikista huolehtimiseen. Tämä näkyy yhteiskunnallisissa keskusteluissa siitä, keitä meidän kannattaa tukea, hoitaa ja kouluttaa. Keistä on eniten hyötyä?
– Jos vain vahvat pärjäävät, syrjäytyminen, toivottomuus ja näköalattomuus lisääntyvät. Tämä lisää väistämättä myös rikollisuutta. Yhteiskunnalliset ongelmat koskevat lopulta kaikkia.
– Minä on nykyään koko ajan keskiössä: minun tunteeni, minun rajani, minun hyvinvointini. Yksilökeskeinen ajattelutapa alkaa muistuttaa narsismia, kun se menee tarpeeksi pitkälle. Silloin unohtuu, että elämme myös muita ihmisiä varten.
Liisa Keltikangas-Järvinen käsittelee jutun teemoja tuoreessa tietokirjassaan Itsekkyyden aika (WSOY 2026).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vaatimisen suunta on kääntynyt ja yksilöstä on tullut vaatija
PuheenvuorotYltiöyksilöllisessä ajassa koulusta ja kirkosta tulee vaatimista pelkääviä palveluntuottajia. Sinnikkyys on kuitenkin asia, joka tuo elämään merkitystä, kirjoittaa Joel Haahtela.
