Linda-Maria: iPhone, lumisade tai maailmanmestaruusvoitto – mitä Jumalalta kehtaa rukouksessa pyytää?
Olen kuvitellut rukoilevani oikeampia asioita kuin muut. MM-kisojen kolmannen erän aikana jokin minussa muuttui.
Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue teki sunnuntaina historiaa voittaessaan MM-kotikisoissa kultaa. Itsekin olin mukana lätkähuumassa ja todistin Suomen voittoa Kauppatorin Laiturilta käsin.
Sakari Mannisen laukaistua ratkaisevan voittomaalin me suomalaiset villiinnyimme perinteiseen tapaamme. Itse kuuluin juhlijoiden rauhallisimpaan osaan. Suomi-paita pysyi päälläni, enkä kiivennyt ravintolan tuolia korkeammalle. Tyydyin kiljumaan, heiluttamaan suomenlippua ja kiittämään Jeesusta siitä, että Hän oli vastannut rukoukseeni.
Kolmannen erän aikana olin nimittäin alkanut rukoilla ensimmäistä kertaa elämässäni urheilukilpailun voittoa. Koskaan aiemmin en ollut kehdannut pyytää Jumalalta materiaa itselleni tai palkintoja kotimaalleni. Erityisesti karismaattisissa piireissä olen kuullut monesti Jumalalta rukoiltaneen vaikkapa iPhonea.
Suhtaudun samalla kunnioituksella pääministeriin ja kerjäläiseen, mutta yhdessä kohdassa nöyryydessäni on selkeästi ollut petrattavaa.
Äiti on kertonut minulle kokemuksestaan, jossa hän pikkutyttönä katsoi ulos ikkunasta ja rukoili Jumalaa: ”Jos olet olemassa, anna nyt alkaa sataa lunta.” Jumala päätti vastata pienen lapsen rukoukseen ja taivaalta putoilevat lumihiutaleet vahvistivat äitini uskon.
Sunnuntaina tunsin itseni pikkutytöksi 29-vuotiaassa kehossani. Luotan ja uskon Jeesukseen kaikesta sydämestäni, mutta koska viime aikoina olen päättänyt elää entistä enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, ajattelin haastaa samalla itseäni. Kun kerran uskon, että Jeesus tuntee sydämeni paremmin kuin kukaan muu, Hän tietää jo nyt minun toivovan lätkävoittoa. Hän tietää minun myös miettivän, kehtaanko pyytää sitä Häneltä. Miksi en sitten kertoisi toivettani Hänelle suoraan?
Pian lausuin rukouksen ääneen ja kuulostelin sen jälkeen itseäni. Miltä nyt tuntuu? Olenko yhä sama ihminen, kun kehtasin pyytää jotain näin maallista? Olen liittynyt iPhone-rukoilijoiden joukkoon. Mitä nyt tapahtuu?
Rukousten tarpeellisuus on yksin Jumalan päätettävissä, ei minun.
Voiton lisäksi tapahtui oivallus. Olen parhaani mukaan pyrkinyt elämään ajattelematta olevani parempi kuin kukaan toinen. Suhtaudun samalla kunnioituksella pääministeriin ja kerjäläiseen, mutta yhdessä kohdassa nöyryydessäni on selkeästi ollut petrattavaa.
Minä olen kuvitellut rukoilevani oikeampia asioita kuin he, jotka ovat pyytäneet uutta puhelinta. Mutta niiden rukousten tarpeellisuus on yksin Jumalan päätettävissä, ei minun. Jumala on meidän Isämme ja varmasti moni maallinenkin vanhempi tunnistaa tilanteen, jossa lapsi pyytää turhalta tuntuvia asioita. Toiveen toteuttaminen jää vanhemman harteille, aivan kuten rukoustenkin suhteen.
Tällä kertaa Jumala päätti antaa Suomelle Pojan. Siitä saa riemuita, mutta vielä enemmän syytä on riemuita siitä Pojasta, jonka Jumala antoi koko maailmalle.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Marssin Pride-kulkueessa Oslon uhrien puolesta
PuheenvuorotVasta sinä päivänä, kun homofobia, bifobia ja transfobia on kukistettu, ei tarvitse enää marssia.
