Raulo: Pandemia yhdistää ihmiskunnan
Kun sosiaaliset kuplat poksahtavat, tieto leviää nopeammin kuin yksikään virus.
Sade piiskaa kasvojani, kun istun avokattoisen turistibussin yläkerrassa ja katselen autiota Oxfordia. ”Näe kaksi Unescon maailmanperintökohdetta samalla” mainostaa puruksi nuhjaantunut esite bussin lattialla. Tyhjän turistibussin kuljettaja ei peri maksua. Missään ei ole ketään paitsi minä ja Ric, läntisestä maailmanjärjestyksestä on jäljellä vain kaiku.
Ajelemme melankolisina ympyrää. Tulee mieleen eksistentiaalisen ahdistuksen säestämä ylenpalttinen lorviminen lukioaikoina. Puhaltelemme saippuakuplia sateeseen ja viestittelemme karanteenissa oleville kavereillemme. Juoruilemme. Se ja se on sairastunut, se ja se on parantunut, se ja se on kuollut.
Taudista parantunut ystävämme kertoo, kuinka kaksi viikkoa kotona kämppisten hoitaessa toisiaan oli helvettiä, mutta lujitti ystävyyttä. Tämä kriisi on lähentänyt ihmisiä niihin, joiden kanssa jaamme arjen: perheenjäsenet pitävät yhtä, naapurit ja työkaverit kärräävät ruokaa karanteenilaisille. Muistuu mieleen tarina berliiniläisestä pojasta, joka heitti joka aamu leivän muurin yli nälkiintyville serkuilleen Itä-Saksaan.
Pandemia on lähentänyt meitä myös niihin, jotka ovat kaukana: vanhat tutut ottavat yhteyttä, sukulaiset soittelevat, tuntemattomat ihmiset osoittavat solidaarisuutta internetissä ympäri maailman. Yksi toisensa jälkeen kaikki löytävät itsensä samasta dystooppisesta maailmasta.
Kun muurahaispesää uhkaa tartuntatauti, muurahaiset eristävät kuningattaren ja mukauttavat kosketusverkostonsa sellaiseksi, että taudin leviäminen hidastuu.
Katson saippuakuplien kieppumista ja poksumista sateessa. Vielä kuukausi sitten puhuttiin siitä, miten yksi elää vihervasemmistokuplassa, toinen Maaseudun Tulevaisuus -kuplassa ja kolmas yläluokan cocktail-kutsujen kuplassa. Nyt kuplat ovat poksuneet urakalla.
Vihreä ulkoministeri laittoi Suomen rajat kiinni. Englannissa konservatiivinen Tory-hallitus on luvannut maksaa kotiin jäävän työväen palkat. Kaikki ovat saman uhan alla, kaikilla on sama puheenaihe
Jatkuva juoruilu on vaistonvaraista. Hädän alla paljastuu, kuinka tieto on heti ruoan jälkeen tärkein resurssimme. Historioitsija Yuval Noah Harari väittää juoruilun olevan ihmiskunnan kollektiivisen sosiaalisen älykkyyden ydinmekanismi. Kun meitä uhkaa sosiaalisissa verkostoissa leviävä tauti, käännymme toisen verkoston puoleen: sen, joka levittää tietoa. Sosiaalisen median, juorujen, uutisten ja artikkelien avulla levitämme yksilöiden havainnot kaikkien yhteiseen tietopankkiin.
Koronavirus leviää nopeasti, mutta tieto leviää vielä paljon nopeammin. Kun tiedon leviäminen on virusta nopeampaa, voimme rikkoa viruksen leviämisverkon ja pysäyttää sen etenemisen. Näin toimivat monet muutkin sosiaaliset eläimet. Suurissa laumoissa elävät paviaanit vetäytyvät vaikeina aikoina pieniin perheryhmiin. Kun muurahaispesää uhkaa tartuntatauti, muurahaiset eristävät kuningattaren ja mukauttavat kosketusverkostonsa sellaiseksi, että taudin leviäminen hidastuu.
Virukset ovat kaikkien muiden elämänmuotojen vanhimpia vihollisia. Tämän muinaisen uhan alla toimimme vaiston ohjaamina kuten muurahaiset. Epidemia paljastaa ihmiskunnan kauneimmat primitiiviset puolet: vaistonvaraisen tiedon jakamisen, solidaarisuuden, laumana toimimisen, lajin epäitsekkyyden.
Kuplat sulautuvat yhdeksi suureksi kuplaksi, ja hetken olemme kuin silliparvi tai kottaraispilvi, joka liikkuu kuin yksi olento. Seisomme sateessa metrin etäisyydellä toisistamme ja kerromme kaiken mitä näemme, huutelemme toisillemme muurien yli.
Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raulo: Halipula katkaisi myös hyvien mikrobien virran
PuheenvuorotKosketus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Kesken metsäretken oli pakko halata.
.jpg)
