Mark Levengood oppi lapsena, että Jumala on rakkaus. Siihen hän uskoo yhä. Hänen kokemansa rakkaus on ikkuna Jumalaan.
Ruotsin tunnetuimman suomalaisen Mark Levengoodin on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään
Mark Levengoodissa on kaksi asiaa, jotka herättävät ennakkoluuloja. Hän on homo ja uskovainen.
Mark Levengood suostuu puhumaan uskosta yhdellä ehdolla. Hän haluaa tarpeen tullen puhua ruotsia. Hänelle on tärkeää sanoa asiat niin kuin ne ovat. Suomen kieli osuu usein lähelle, mutta ei aivan maaliin.
No men förstås passar det!
Levengood on Ruotsin kenties tunnetuin suomalainen. Hän eli lapsuutensa Helsingissä, ja perheen äidinkieli oli ruotsi. Levengood on asunut vuosikymmenet Tukholmassa ja työskennellyt muun muassa juontajana ja kirjailijana. Ruotsissa hän on julkkis, joka tuntee kuninkaallisia ja jota Abban Frida Lyngstad pyytää seurakseen elokuviin.
Jokin Levengoodissa viehättää ihmisiä. Kun hän puhui Kallion kirkossa torstaina 19. huhtikuuta keskellä päivää, kirkkosalissa oli satoja kuuntelijoita. Puheen voi kuunnella tästä:
– Mä olin hieman hermostunut tuon kielen takia. Etenkin suomen lukeminen on vaikeaa, Levengood kertoo tilaisuuden jälkeen.
Hän ajattelee, että murretunkin suomen puhuminen on tärkeää. Suomalaisten ongelma on, että toista kotimaista (oli se sitten suomi tai ruotsi) ei uskalleta puhua, ellei se suju täydellisesti.
Jeesus, jonka tukka tuoksui omenalta
Mark Levengoodissa on kaksi asiaa, jotka herättävät ennakkoluuloja: hän on homo ja uskovainen.
– Kun ruotsalaiset kirjoittavat minusta, heille on oudompi asia, että olen uskovainen kuin että olen homo. Suomessa se on päinvastoin, Levengood sanoo ja nauraa.
Levengood on naimisissa kirjailija Jonas Gardellin kanssa. Gardell kirjoitti vuosina 2003 ja 2009 kaksi kirjaa, joissa hän sukeltaa kristinuskon ydinkysymyksiin. Jumalasta ja Jeesuksesta saivat kiittäviä arvioita Suomessakin. Gardell on nimitetty Lundin yliopiston teologian kunniatohtoriksi.
Levengood kääntyi 1990-luvun alussa luterilaisesta katoliseksi. Pariskunnan kotona uskonnosta puhutaan paljon.
– Meillä on kaksi lasta. Yhden äiti on juutalainen ja toisen äiti ei usko mihinkään. Minä olen katolinen ja Jonas baptistitaustainen, Levengood selittää.
– Uskonto on meille tärkeä asia.
Isät ovat pienestä pitäen lukeneet lapsille iltarukouksen ja laulaneet iltavirren. Lapset ovat saaneet päättää vapaasti, miten suhtautuvat uskontoon. Nyt toinen heistä on kallellaan juutalaisuuteen ja toinen kristinuskoon.
Kun ruotsalaiset kirjoittavat minusta, heille on oudompi asia, että olen uskovainen kuin että olen homo. Suomessa se on päinvastoin.
Levengoodin oma usko on pysynyt ytimeltään samana läpi elämän. Isoäiti opetti hänelle iltarukouksen ja uskonnonopettaja näytti koulussa kuvia Jeesuksesta, jonka tukka näytti siltä, että se tuoksui omenalta.
– Se Jeesus oli hirveän kaunis mies. Tänäkin päivänä Jeesus on mielessäni sen näköinen, vaikka tiedän, että oikeasti hän oli luultavasti lyhyt ja hampaaton.
Opettaja kertoi myös, että Jumala on rakkaus. Siihen Levengood uskoo yhä.
Levengood on kokenut elämänsä aikana monenlaisia rakkauden muotoja. Hän ajattelee, että jokainen niistä on ikkuna Jumalaan. On vanhemman rakkautta lapseen, romanttista rakkautta, seksuaalista läheisyyttä ja ystävän rakkautta.
– Perususkoni on samanlainen, mutta siihen on tullut uusia näkökulmia. Min bild har nyanserats, men i grund och botten ser jag tron på samma sätt.
Löydä oma juttusi, mutta kuuntele aina muita
Kun Mark Levengood asui nuorena Suomessa, hän kävi luterilaisen kirkon nuorisoriennoissa. Hän ei vielä ollut julkihomo, mutta nuorisopapit taisivat aavistella jotain.
– He tulivat aina kertomaan minulle, että homous on syntiä. Minä en uskonut siihen silloinkaan. Se on niin tyhmä ajatus.
Levengood tuntuu olevan tyyppi, jota muiden mielipiteet eivät häiritse. Hän tunnistaa itsensä kuvauksesta, mutta vain osittain.
– Minulla on usein aika huono självkänsla, siis itsetunto. Mutta joskus jokin tunne on vain niin vahva, että olen varma, etten voi olla väärässä.
Kun Levengood oli nuori, Suomen luterilainen kirkko tuntui ahtaalta. Mieltä vaivaavia kysymyksiä ei saanut esittää. Levengood vei riparille Boney M:n sinkun Mary’s Boy Child, mutta pappi kielsi sen soittamisen.
– Papin mielestä Jeesusta ei voinut digata niin kovalla rytmillä.
Levengoodin isän suku on Yhdysvalloista, ja suvussa oli myös katolilaisia. Levengoodista tuntui, että katolisessa kirkossa asioista sai puhua avoimemmin. Häntä puhutteli myös katolisen messun kauneus.
– Tärkeintä on löytää usko, joka sopii itselle. Mutta on oltava tarkkana, ettei koskaan lopeta muiden näkökulmien kuuntelemista, Levengood sanoo.
– Uskon, että luterilainen kirkko on muuttunut niistä ajoista. En tiedä, olisinko nykyään vaihtanut kirkkoa. Mutta viihdyn katolisessa kirkossa.
Mark Levengood käy keskustelua Jumalan kanssa. – Usko on minussa niin syvällä, että kerron Jumalalle myös sen, kun haluan, että häntä ei olisi olemassa.
Kun pitäisi puhua uskosta, ruotsalaisia nolottaa
Moni suomalainen ja ruotsalainen etsii nykyään elämälleen syvyyttä muualta kuin kirkosta. Ruotsi on Euroopan maallistuneimpia maita, ja nuorista aikuisista valtaosa määrittelee itsensä uskonnottomaksi. Suomi ei tule kaukana perässä.
Ruotsalaisten uskonnottomuusbuumin syyt ovat Levengoodin mukaan maan lähihistoriassa.
– Ruotsi oli köyhä maa, josta tuli 50 vuodessa yksi maailman rikkaimmista maista. Sitten Ruotsissa päätettiin, että Jumala ja uskonto ovat jotain, jotka kuuluvat menneeseen. Päätettiin rakentaa maailma, joka perustuu tiedolle ja järjestykselle ja jossa kaikille on tarjolla asunto ja työtä. Ja niin pitkään, kun se matka tuntui merkitykselliseltä, uskoa ei ehkä tarvittu.
Nyt tilanne näyttää Levengoodin mukaan taas muuttuneen. Moni ruotsalainen haluaisi uskoa, mutta ei tiedä, mihin.
– Heillä ei ole sanoja. Jos Ruotsissa täytyy puhua uskosta, heitä nolottaa. Se on niin kummallista.
Levengood ajattelee, että ihminen on uskovainen olento. Jos ei usko kristinuskoon, täytyy etsiä jotain muuta. Monet hänen sukupolvensa ihmiset hakevat hartautta Intian traditioista.
– Se on ihan ok, mutta joskus ajattelen, että jos he olisivat vähän etsineet, he olisivat löytäneet samat asiat meidän omasta kirkostamme.
Sitten on niitä, jotka sanovat, etteivät usko mihinkään. Heitä Levengoodin on vaikea ymmärtää.
– Kaikki ihmiset heräävät joskus aamuyöllä kello neljä, ja heille tulee hirveän isoja kysymyksiä. Miksi olen täällä, kuka olen ja minne olen menossa.
Jos Levengood ei uskoisi Jumalaan, elämä tuntuisi pelottavalta ja tarkoituksettomalta. Allt tappar sin mening. Välillä hän ajattelee, että vaikka Jumalaa ei olisikaan, usko ei kuitenkaan olisi huono juttu. Pelkkä ajatus Jumalasta on niin kaunis, että se kannattaa.
Kaikki ihmiset heräävät joskus aamuyöllä kello neljä, ja heille tulee hirveän isoja kysymyksiä. Miksi olen täällä, kuka olen ja minne olen menossa.
Kuolemanjälkeistä elämää Levengood ei juuri ajattele. Kun hän kuolee, hän joko jatkaa elämäänsä toisessa muodossa tai sitten hän vain nukkuu.
– Mä nukun joka yö. Ei se ole niin vaarallista.
Isot kysymykset eivät katoa iän myötä, mutta ne näyttäytyvät eri valossa. Kun Levengood sai lapsia, hänen huolensa siirtyi omasta itsestä heihin.
Joihinkin kysymyksiin ei ole vastauksia, mutta silti on tärkeää, että kysymys pysyy elossa.
Toiset kysymykset taas siirtyvät taka-alalle. 53-vuotiaana Levengood ei enää jaksa miettiä, onko Jumala olemassa.
– Joskus, kun näen traagisia asioita, då kan jag bli arg på Gud. Rupeaa vihastuttamaan. Torjun Jumalan ja päätän, että ei ole mahdollista, että olisi olemassa hyvää Jumalaa, Levengood selittää.
– Mutta sitten huomaan, että käynkin dialogia Jumalan kanssa. Ja silloin ajattelen, että en voi kieltää jotakuta, jonka kanssa keskustelen. Usko on minussa niin syvällä, että kerron Jumalalle myös sen, kun haluan, että häntä ei olisi olemassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
"Ateisti tässä terve" – podcastaaja Henry Vistbacka kirjoitti blogitekstin jyrkän uskontokielteisyyden sokeista pisteistä
Hyvä elämäAteisti Henry Vistbacka kuvasi Uuden Suomen blogissaan jyrkän uskontokielteisyyden sopivan ainakin teineille ja älyllisesti laiskoille. Kuka hän on ja miksi hän ajattelee näin?
