Suonpää: Emme me hyväosaiset kuitenkaan mene köyhien kanssa samaan pöytään
Yritystukien luvatussa maassa avun vastaanottamista pidetään häpeällisenä vain, jos avustettava on köyhä.
Hyvä ei ole ihmisen syödä yksin, pohditaan pääkaupunkiseudulla, ja siksi köyhiä halutaan patistaa pois ruokajonoista, yhteiseen pöytään. Ruoka-avusta tehdään nyt muodikkaasti yhteisöllisempää ja osallistavampaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokakassin sijaan köyhälle tarjotaan ruokapöytää, jossa aterioida yhdessä toisten köyhien kanssa.
Kyse on häpeästä. Yhteisen ruokailun on tarkoitus olla vähemmän nöyryyttävää kuin ruokakassin vastaanottaminen, kertoo Vantaan Yhteinen pöytä -hankkeen palveluesimies Laura Tuomi Kaupan liiton lehdessä, sillä kaupasta ja ruokahävikistähän tässä on osaltaan kyse. Kokonaan ruokakasseista ei onneksi luovuta, mutta ruokapöydän ääressä ne ”voidaan sujauttaa osallistujille huomaamattomasti mukaan”. Tässä yritystukien luvatussa maassa on avun vastaanottaminen häpeällistä, mikäli vastaanottaja on köyhä. Siksikö kassia jonottavia köyhiä siivotaan pois kaupunkikuvasta viihtyisiin, ”jopa ravintolamaisiin sisätiloihin”, kaikkialla pääkaupunkiseudulla? Kenen häpeästä tässä lopulta onkaan kyse?
Toinen yhteisöruokailulla ratkaistava ongelma on köyhien epärehellisyys. Saman haastattelun mukaan yhteisöruokailu nimittäin vähentäisi ”hamstrausta, jota valitettavasti leipäjonojen yhteydessä esiintyy”. Yhteiskunnassa, jossa meistä valtaosa elää yltäkylläisyydessä, on ongelmaksi muodostunut hävikkiruoan ahnehtiminen. Tässä on jotakin todella surullista.
Ruoka-avun saajat syövät yksin, sillä me hyväosaiset emme aterioi heidän kanssaan.
Espoossa, jossa aktiivimalliakin kannatetaan enemmän kuin Helsingissä ja Vantaalla, harkitaan nöyryyttävän ruoka-avun muuttamista samalta istumalta vastikkeelliseksi. Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso kertoi Ylelle, että ajatusta on alustavasti sivuttu, mutta ei päätetty. Ruokakassin saadakseen köyhän pitäisi osallistua yhteiseen ruokailuun tai kokkikurssille. Tämä on kuin suoraan Sipilän hallituksen ideapajasta. Vastikkeellisuus on tärkeää, sillä muuten uskomme avun saajien laiskistuvan ja olisihan se kamalaa, jos sellaiset ihmiset laiskistuisivat, jotka jo valmiiksi ovat köyhiä.
Ehdotus kertoo samalla siitä, että kuvittelemme helposti köyhien olevan toistaitoisia ja kyvyttömiä huolehtimaan itsestään. Siksi he kai ovatkin köyhiä? Tosiasiassa ruokajonoista apua hakevien joukko on paljon kirjavampi. Apua tarvitsevat eläkeläisten lisäksi myös opiskelijat, eikä työssäkäyvienkään osuus ole ihan pieni. Ruoka-avun saajista varmasti useimmat osaisivat laittaa ruokaa, jos olisi, mistä laittaa. Ne pahimmassa ahdingossa elävät puolestaan ovat asunnottomia. Jos ruoan lisäksi puuttuu hella, jääkaappi ja katto pään päältä, ei siinä paljon espoolainen kokkikurssi auta.
Kun köyhät kutsutaan yhteiseen pöytään, kannattaa kysyä, keille se pöytä on yhteinen. Ei tässä ole ketään kutsuttu yhteiseen pöytään meidän hyväosaisten kanssa. Ruoka-avun saajat syövät yksin, sillä me hyväosaiset emme aterioi heidän kanssaan. Pelkäämme ehkä, että varastaisivat jotain, niin kuin hamstraavat sitä ruoka-apuakin.
Jos yhteisessä pöydässä syövät vain köyhät, ei kyse ole yhteisestä ruokailusta. Silloin me olemme vain laittaneet köyhät omaan pöytäänsä syömään keskenään.
Ylen uutisen lopussa toimittaja kysyi yhdeltä ruokailijalta, mitä hän ruokailusta sai. ”Jumalan sanaa ja yhden ruokailun viikossa uusien ystävien kanssa”, vastasi ruokailija. Pelkään, että tässä vastauksessa kiteytyi uuden uljaan yhteiskuntamme sosiaalipolitiikka.
Jumalan sanaa ja yksi ruokailu viikossa köyhien kesken.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koronan vuoksi hävikkiruokaa jaetaan kasseissa hätäapuna suoraan koteihin – ”Tämä ei ole kauppakassipalvelu”
AjankohtaistaVantaan seurakunnat ja kaupunki jakavat hävikkiruokaa nyt yhteydenottojen perusteella. Diakonia auttaa myös muulla tavoin.
Suonpää: Tasapuolisuus tuottaa surkeaa journalismia
Puheenvuorot
