Tyttö kävelee Jamtolin pakolaisleirin läpi monsuunisateen jälkeen. Bangladeshiin on kasvanut vuodessa miljoonan asukkaan mega-pakolaisleiri.
Taitojen jakaminen kannattelee rohingya-naisia maailman pahimmassa pakolaiskriisissä
Kirkon Ulkomaanavun koulutushanke auttaa Myanmarin väkivaltaisuuksia paenneita rohingya-naisia saamaan elämänhallintansa takaisin.
− Tämä on mahdollisesti yksi pahimmista humanitaarisista tilanteista nykyisessä maailmassa”, Bangladeshissa työskentelevä Kirkon Ulkomaanavun koulutussuunnittelija Petra Weissengruber aloittaa, kun Kirkko ja kaupunki pyytää häntä kertomaan työstään.
Weissengruberin työmaana on jättimäinen pakolaisleiri, joka sijaitsee Cox Basarin alueella Bangladeshin kaakkoisnurkassa. Alueella elää kaikkiaan noin miljoona pakolaista. Heistä yli 900 000 on rohingyoja, jotka kuuluvat Myanmarin Rakhinen osavaltion muslimivähemmistöön.
Yli 888 000 rohingyaa on paennut Myanmarista Bangladeshiin sen jälkeen, kun heihin kohdistuvat laajat väkivaltaisuudet alkoivat elokuun 2017 lopulla. Jo aikaisemmin Bangladeshissa asui lähes 34 000 Myanmarista paennutta pakolaista.
YK on kutsunut pakolaiskriisiä maailman pahimmaksi kymmeniin vuosiin. Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin raporttien mukaan kyseessä on Myanmarin joukkojen järjestelmällinen kampanja, jonka tavoitteena on karkottaa rohingya-vähemmistö maasta.
Vakiintuneet rutiinit vahvistavat kokemusta jollakin tavalla normaalista elämästä.
- Petra Weissengruber
Ensimmäisten kuukausien aikana pakolaisleireillä kärsittiin aliravitsemuksesta. Tällä hetkellä kaikki saavat ruokaa, mutta Ulkomaanavun mukaan pakolaisten koulutuspalvelut, lastensuojelu ja psykososiaalinen tuki ovat täysin riittämättömät. Rohingya-pakolaisista suurin osa on naisia ja lapsia.
– Tilanne on erityisen vahingollinen nuorille, jotka tarvitsisivat räätälöityjä koulutus- ja tukiohjelmia. Esimerkiksi Chakmarkulin pakolaisleirissä nuorille ei ole tarjolla muuta koulutusta kuin se, mitä me tarjoamme, Weissengruber sanoo.
Opetus tukeutuu naisten omiin kykyihin
Kirkon Ulkomaanavun ja sen tanskalaisen sisarjärjestön yhteinen koulutushanke tarjoaa Chakmarkulin ja Jamtolin pakolaisleireillä eläville naisille ja tytöille muun muassa lukutaidon ja laskemisen perusopetusta sekä oppitunteja toimeentulosta ja elämäntaidoista.
Työtä tehdään Suomen ulkoministeriön rahoituksella ja keräysvaroin. Myanmarin kriisin alettua Vantaan seurakuntayhtymä myönsi Ulkomaanavulle katastrofiapua 30 000 euroa ja Espoon seurakunnat 12 570 euroa rohingya-pakolaisten tukemiseen.
Hanke alkoi toukokuussa kyselyllä, jossa selvitettiin rohingyanaisten ja murrosikäisten tyttöjen koulutustoiveita. Naiset ja tytöt kaipasivat tietoa erityisesti hygieniasta, ravitsemuksesta ja perhesuunnittelusta.
Tilausta oli myös ompelun, neulomisen ja puutarhanhoidon opeille. Moni kyselyn yhteydessä haastateltu nainen kertoi olevansa valmis antamaan naapureille kotiopetusta.
Naiset ja tytöt opettelevat lukemista ja laskemista Jamtolin pakolaisleirissä.
– Kävi ilmi, että monet pakolaisnaiset osaavat ommella, ja he siirtäisivät mielellään näitä taitoja toisille naisille. Tämän kaltainen taitojen jakaminen tukeutuu kykyihin, joita naisilla jo on, ja vahvistaa heidän omanarvontuntoaan, Weissengruber sanoo.
Oppitunnit toteutetaan työpareina. Opettajista toinen on bangladeshilainen avustustyöntekijä ja toinen rohingya-yhteisöön kuuluva vapaaehtoinen. Työpari opettaa enintään 15 hengen ryhmiä. Weissengruberin mukaan työtapa on mahdollinen, koska Cox Basarin alueen paikallinen kieli ja rohingyan kieli ovat lähellä toisiaan.
– Yksi vapaaehtoisista rohingya-opettajistamme toimi Myanmarissa opettajana vuosien ajan, ennen kuin joutui pakenemaan maasta. Hän tuli Bangladeshiin yksin, mutta nyt vapaaehtoisen opettajan rooli antaa hänen elämäänsä tarkoituksen.
Tilan ahtaus vaikeuttaa pakolaisten suojaamista monsuunisateilta ja kovalta tuulelta.
- Petra Weissengruber
Monsuunisateet vaativat nopeita päätöksiä
Moni koulutushankkeen tavoittama pakolaisnainen ja -tyttö on kokenut traumaattisia asioita, joiden käsittelyssä koulutushankkeen turvatilat ja tukipalvelut ovat tarpeen.
– Turvatilat ovat paikkoja, joissa tytöt ja naiset voivat ilmaista itseään ja jakaa kokemuksiaan luottamuksellisesti ja joutumatta kenenkään tuomitsemaksi. Siellä he saavat myös tukea tai ohjausta tukipalvelujen piiriin, Weissengruber sanoo.
Oppitunneilla psyykkistä hyvinvointia tuetaan muun muassa opettamalla rentoutustekniikoita. Pakolaisnaisia ja -tyttöjä tuetaan myös vakiintuneen rutiinin luomisessa.
– Rutiinit vahvistavat kokemusta jollakin tavalla normaalista elämästä. Myös aktiivinen osallistuminen yhteisöön ja sen päätöksentekoon auttaa heitä saamaan elämänhallintansa takaisin, Weissengruber sanoo.
Monsuunisateet toivat opettajien työmatkaan haasteita Chakmarkulin pakolaisleirissä.
Tämän hetken vaikeimman haasteen asettaa parhaillaan jatkuva monsuunikausi. Weissengruberin mukaan hankkeen työntekijöiden ja turvatiloihin tulleiden rohingya-naisten suojaaminen myrskyiltä, tulvilta ja maanvyörymiltä on vaatinut välillä nopeita päätöksiä.
– Bangladeshin hallitus ja kansainvälinen yhteisö pyrkivät tunnistamaan pakolaiset, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa tilanteessa, ja sijoittamaan heidät turvallisempaan paikkaan. Tilan ahtaus vaikeuttaa kuitenkin pakolaisten suojaamista monsuunisateilta ja kovalta tuulelta.
Pakolaiset asuvat tiiviisti hökkeleissä, jotka on rakennettu pienelle alueelle. Pakolaisleirejä ympäröivissä kylissä ja kaupungeissa ei ole riittävästi suojapaikkoja edes paikalliselle väestölle.
– Kaiken keskellä olen vaikuttunut näiden ihmisten sitkeydestä, jota saan todistaa aina, kun vierailen leireillä ja naisten turvatiloissa, Weissengruber sanoo.
Koulupaikkaa odottaa yli 300 000 lasta
Myanmarista Bangladeshiin paenneista rohingya-naisista ja tytöistä vain noin kuusi prosenttia osaa lukea. Cox Bazarin alueella Bangladeshin kaakkoisnurkassa asuu noin puoli miljoonaa lasta, joista vajaat 138 000 on päässyt aloittamaan koulun.
– Teemme osaltamme parhaamme täyttääksemme aukon, Kirkon Ulkomaanavun koulutussuunnittelija Petra Weissengruber sanoo.
Tähän mennessä Ulkomaanavun ja sen tanskalaisen sisarjärjestön hanke on tarjonnut lukutaidon ja laskemisen perusopetusta 105 tytölle ja naiselle, ja suunnilleen sama määrä on osallistunut elämäntaitojen opetukseen. Kaikkiaan 316 tyttöä ja naista on saanut hankkeen kautta psykososiaalista tukea.
Lisäksi hankkeen työntekijät ovat vierailleet viidessäsadassa kotitaloudessa ja jakaneet tietoa naisten ja tyttöjen turvatiloista ja saatavilla olevista palveluista. Lähes tuhat naista ja tyttöä on saanut tietoa muun muassa hygieniasta, onnettomuusriskien vähentämisestä ja lapsiavioliitoista.
Koulutus tapahtuu naisille ja tytöille varatuissa tiloissa, mutta niiden rinnalla aloitetaan lähitulevaisuudessa myös kotiopetus.
– Monilla nuorilla naisilla ja murrosikäisillä tytöillä on vastuuta ja velvollisuuksia, joiden vuoksi he eivät voi osallistua toimintaan oman naapurustonsa ulkopuolella, Weissengruber sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kotikylästäni ovat jäljellä vain kuolleiden luut” – Bathsheba odottaa kahden pienen lapsensa kanssa, myöntääkö Suomi heille turvaa
AjankohtaistaKamerunilaisen Bathsheban toivo oli jo katoamassa, kun Espoon Olarin seurakunta asettui hänen tuekseen.
Joka toinen rohingya-lapsi jäi orvoksi väkivallan takia
Ajankohtaista
