Tapa valita kirkkoherra ja tuomiokapitulien roolissa suhteessa luottamushenkilöistä koostuviin seurakuntaneuvostoihin on herättänyt keskustelua. Kirkko ja kaupunki kysyi Espoon piispa Kaisamari Hintikalta ja Helsingin piispa Teemu Laajasalolta, mitä he ajattelevat asiasta.
Tapa valita kirkkoherra ratkaistaan tapauskohtaisesti – piispa Teemu Laajasalo on tykästynyt kansanvaaliin, piispa Kaisamari Hintikka näkee välillisen vaalin edut
Kumpikaan piispoista ei sulkisi pois välillistä tai välitöntä vaalitapaa. Helsingissä Mikaelin seurakunta valmistautuu nyt kaksiin vaaleihin, sillä tuomiokapituli ei myöntänyt lupaa välilliseen vaaliin.
Helsingin hiippakunnassa ei ole tapahtunut linjanmuutosta, vaan paras tapa valita kirkkoherra arvioidaan yhä tapauskohtaisesti, vakuuttaa Helsingin piispa Teemu Laajasalo.
– Olennaista on se, että kirkkoherran viran täyttäminen nimenomaan välittömällä vaalilla eli niin sanotulla kansanvaalilla on yhä ensisijainen vaalitapa. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota seurakuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Lähtökohtaisesti voidaan varmaan arvioida, että kansanvaalissa ne toteutuvat paremmin, Laajasalo sanoo.
Keskustelu kirkkoherranvalintatavasta heräsi taas kesäkuussa, kun Helsingin Mikaelin seurakunnan seurakuntaneuvosto pyysi Helsingin tuomiokapitulilta lupaa valita kirkkoherra välillisellä vaalilla. Helsingin tuomiokapituli päätyi kuitenkin välittömän eli suoran kansanvaalin kannalle. Vastaava tilanne oli keväällä 2025, kun Helsingin tuomiokapituli ei antanut Helsingin tuomiokirkkoseurakunnalle lupaa järjestää välillistä vaalia.
Tuomiokapituli ja seurakuntaneuvosto olivat keväällä erimielisiä myös Vantaalla: Vantaan ruotsinkielinen seurakuntaneuvosto halusi järjestää välillisen vaalin, mutta Porvoon tuomiokapituli kannatti suoraa vaalia. Tilanne ratkesi lopulta ilman varsinaista vaalia, sillä hakijoita virkaan oli vain yksi.
Perusteet löytyvät seurakunnan historiasta
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tapauksessa tuomiokapituli perusteli kansanvaalia esimerkiksi sillä, että seurakunnan kirkkoherra on myös tuomiorovasti. Tuomiorovasti toimii myös muun muassa piispan sijaisena ja tuomiokapitulin varapuheenjohtajana. Miksi tuomiokapituli sitten halusi suoran vaalin myös Mikaelin seurakuntaan?
Teemu Laajasalon mielestä hyvä syy löytyy seurakunnan historiasta: se syntyi Mikaelin ja Vartiokylän seurakuntien yhdistyessä vuonna 2023, jolloin toisen seurakunnan kirkkoherrasta tuli uuden seurakunnan kirkkoherra.
– Nykyinen seurakunta ei siis ole vielä saanut valita kirkkoherraa. Se on yksi Mikaelin erityispiirre, Laajasalo perustelee.
Laajasalon mielestä kummassakin vaalitavassa on etunsa ja haasteensa, mutta hän sanoo olevansa ”henkilökohtaisesti viehättynyt” kansanvaalista. Hänen mielestään se voi olla tapa kutsua ja sitouttaa tavallisia seurakuntalaisia.
Äänestysprosentit kirkkoherranvaaleissa ovat olleet matalia, paljon julkisuutta saaneessa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherranvaalissakin 5,3. Laajasalo ei pidä tätä syynä valita välillistä vaalia, jossa vaaleilla valitut luottamushenkilöt valitsevat kirkkoherran: äänestysprosentti ei lopulta eroa niin paljon seurakuntavaalien äänestysprosentista, ja joka tapauksessa valinnan tekee seurakunnan jäsenmäärään nähden pieni joukko.
On vielä epäselvää, miten kahdet vaalit vaikuttavat toisiinsa
Osa luottamushenkilöistä on arvostellut tuomiokapitulien ratkaisuja. He ovat kokeneet, että heidän mandaattinsa luottamushenkilöinä ohitetaan, kun tuomiokapituli päätyy toiseen ratkaisuun kuin seurakuntaneuvosto.
Teemu Laajasalo sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta myös yllättyneensä siitä, kuinka paljon pettymyksen tunteita ratkaisut ovat herättäneet.
– Ajattelen, että se kertoo luottamushenkilöitten sitoutumisesta kirkkoon ja halusta kantaa vastuuta. Se on minusta hyvä juttu.
Mikaelin seurakunnassa valmistellaan nyt paitsi marraskuun seurakuntavaaleja, myös kirkkoherranvaaleja. Laajasalo arvioi, että kahdet lähekkäin olevat vaalit eivät ole ihanteellinen tilanne, mutta nähtäväksi jää, miten ne lopulta vaikuttavat toisiinsa.
– Toivon, että seurakunta tekee kaikkensa, jotta kirkkoherranvaalista viestitään isosti, jokaiseen kotiin lähetetään tietoa ja että myös ehdokkaat laittavat kaiken peliin, jotta ihmiset tietäisivät vaaleista. Uskon, että samat ihmiset, jotka innostuvat äänestämään yksissä vaaleissa, voisivat äänestää myös toisissa.
Kirkkoherranvalintatavasta päättää tuomiokapitulin istunto, ei piispa yksin. Mikaelin seurakunnan tapauksessa asiasta äänestettiin: kansanvaalia kannattivat Laajasalo ja kolme muuta, välillistä vaalia kannatti kolme jäsentä.
Haluaisin ajatella, että tuomiokapituli toimii näissä kollegiona ja miettii, mikä missäkin tilanteessa olisi viisasta.
Entä kuinka Laajasalo arvioi omaa valtaansa asiassa? Painaako piispan sana enemmän kuin muitten?
– Olen jäävi arvioimaan itseäni sillä tavalla, helposti sitä arvioi itseään yli tai ali. Haluaisin ajatella, että tuomiokapituli toimii näissä kollegiona ja miettii, mikä missäkin tilanteessa olisi viisasta. Haluni puhua välittömän vaalin puolesta ei kuitenkaan varmaan ole kenellekään yllätys, mutta en myöskään ajattele, että kumpikaan vaalitapa olisi ehdottomasti aina oikea, Laajasalo toteaa.
Ote nykyisestä kirkkolaista. Kirkolliskokouksessa käsiteltiin keväällä 2025 aloitetta, jossa ehdotetaan lain muuttamista siten, että vaalitavat olisivat keskenään tasavertaisia.
Piispa Hintikka: luottamushenkilöillä on käytössä paras tieto
Espoon hiippakunnassa ei piispa Kaisamari Hintikan aikana ole ollut sellaista tilannetta, että seurakuntaneuvosto ja tuomiokapituli päätyisivät eri ratkaisuun kirkkoherranvalintatavasta päättäessä. Viimeisimpänä välillinen vaali on järjestetty Tapiolassa sekä Lohjalla.
– Olemme pyrkineet siihen, että tuomiokapituli, seurakunta ja luottamushenkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä jo vaaliprosessin alkuvaiheessa, heti kun edellinen kirkkoherra on ilmoittanut irtisanoutuvansa, Hintikka kertoo.
Hintikka sanoo ymmärtävänsä, että moni haluaisi päästä vaikuttamaan kirkkoherran valintaan suoraan. Siinä on silti etunsa, että valinnan tekee seurakuntaneuvosto.
– Kirkkoherra on nykyään ammattijohtaja. Ammattijohtajan pätevyyden tutkiminen vaatii kyllä enemmän kuin paneelikeskusteluja, saarnanäytteitä tai mitä ikinä seurakunnissa on kirkkoherranvalintaprosessissa järjestetty. Luottamushenkilöillä on parempi mahdollisuus tutkia, millainen johtaja on kyseessä. Kirkkoherra ei ole pelkästään hengellinen johtaja, vaan myös hallinnollinen, Hintikka painottaa.
– Kun puhutaan siitä, että seurakuntalaisten pitäisi päästä äänestämään, mietin, ymmärretäänkö siinä niitä kaikkia asioita, joita onnistunut kirkkoherran viranhoito vaatii, hän jatkaa.
Tuomiokapituli on sitä varten, että seurakunnat onnistuisivat työssään.
Ei Hintikka silti suoraa kansanvaalia poissulkisi. Hän näkee, että sekä seurakuntaneuvostolla että tuomiokapitulilla saa olla sanansa sanottavanaan. Hintikan mukaan tuomiokapitulilla on kaitsentavastuu ja nimenomaan kirkkoherranvirassa se korostuu, sillä valta, joka kirkkoherralla on, on piispan delegoimaa.
– Tuomiokapituli on sitä varten, että seurakunnat onnistuisivat työssään. Joskus meidän täytyy pyrkiä ohjaamaan seurakuntaa ja ehkä joskus tuomiokapituli näkee sellaisia asioita, joita seurakunta ei.
Seurakuntalaisten osallistaminen ja kiinnostuksen herättäminen seurakuntaan ovat hyviä argumentteja suoran vaalin puolesta, mutta Hintikan mielestä seurakunnasta kiinnostutaan kuitenkin ensisijaisesti ihan muista syistä.
Siitä sekä Teemu Laajasalo että Kaisamari Hintikka ovat yhtä mieltä, että kirkkoherran työ on nykyään äärimmäisen vaativaa ja että valinnoissa täytyy nykyään arvioida osaamista laaja-alaisesti.
– Kyllä siinä tarvitaan sitä tuomiokapitulin ja seurakunnan luottamushenkilöiden yhteistyötä, Hintikka sanoo.
– Jos vanhastaan on ollut se kauhukuva, että kirkkoherraksi on valittu mahdottomia ihmisiä, joilla on komea lauluääni, niin olisi sekin kauheaa, jos valittaisiin ihmisiä, jotka ovat toisessa ääripäässä. Sellaisia, jotka olisivat hyviä yksittäisissä asioissa, mutta eivät pystyisi olemaan seurakunnan kasvoina ja ihmisten kanssa. Kumpikaan näistä ei ole toivottava, pitää löytää molemmat puolet. Kirkkoherra on seurakunnan paimen, ja siksi on hienoa, jos tavalliset seurakuntalaiset saavat valita, Laajasalo sanoo.
Kirkolliskokouksessa on vireillä aloite, jossa kaksi tapaa olisivat tasavertaisia
Kirkkoherra voidaan valita välillisellä tai välittömällä vaalilla. Välitön vaali tarkoittaa sitä, että tuomiokapituli asettaa ehdokkaat vaalisijoille ja seurakuntalaiset saavat äänestää näistä mieleistään ehdokasta. Välillisessä vaalissa kirkkoherran valitsee vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto.
Kirkkolaissa välitön vaali on ensisijainen valintapa. Tuomiokapituli voi kuitenkin seurakuntaneuvoston tai kirkkovaltuuston pyynnöstä myöntää luvan välillisen vaalin järjestämiseen. Käytännössä näin on menetelty suurimmassa osassa seurakuntia pääkaupunkiseudulla vuodesta 2014 alkaen.
Kirkolliskokouksessa käsiteltiin toukokuussa 2025 edustaja-aloitetta, jossa ehdotetaan lain muuttamista siten, että vaalitavat olisivat keskenään tasavertaisia. Aloitteesta käytiin pitkä keskustelu, ja se päätettiin lähettää hallintovaliokunnan käsiteltäväksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mikaelin seurakunnan kirkkoherranvaalin kärkikolmikko selvisi
AjankohtaistaVaalipäivä on 11. lokakuuta. Seurakuntalaiset valitsevat uuden kirkkoherran suoralla vaalilla.
