Vainajan tuhkien sirottelu mereen yleistyy – kuollutta läheistä voi aina muistella meren äärellä
Helsingin Hautauspalvelun merituhkausmatkat tehdään veneellä, johon mahtuu noin kymmenen henkilöä miehistön lisäksi.

Helsingin Hautauspalvelun merituhkausmatkat tehdään veneellä, johon mahtuu noin kymmenen henkilöä miehistön lisäksi.

Vainajan tuhkien sirottelu mereen yleistyy – kuollutta läheistä voi aina muistella meren äärellä

Monilla merituhkausta toivoneilla on ollut vahva side mereen harrastusten tai työn kautta. Tuhkia ei silti saa ripotella mihin vain.

Pilvisenä perjantaipäivänä pieni saattojoukko on lähdössä toteuttamaan vainajan toiveen, ripottelemaan tuhkat mereen. Perheenjäsenet odottelevat Hakaniemenrannassa venettä, joka kuljettaa heidät Abrahaminluodon edustalle, noin puolen tunnin merimatkan päähän.

Puheet on jo pidetty ja jäähyväisiä jätetty jo muistotilaisuudessa marraskuussa, mutta vielä muutama pieni ele tekevät tästäkin muistohetkestä omannäköisen ja arvokkaan. Ennen kuin tuhkat lasketaan aaltojen vietäväksi, perhe aikoo kuunnella Armas Järnefeltin Kehtolaulun YouTubesta. Vainajan sisarella on sylissä kimppu aniliininpunaisia ruusuja, jotka ripotellaan aalloille tuhkien jälkeen.

 

 

Tuhkien ripottelu luontoon on kaunis ajatus, mutta vaatii omaisilta hieman paperityötä. Vaikka tuhkat sirottelisi mereen tai järveen, siihen on oltava vesialueen omistajan lupa. Kun lupa on saatu, alueelle voi mennä omalla veneellä, tai ostaa palvelun meritaksiyrittäjältä tai hautaustoimistosta.

Yksi merituhkauspalvelua tarjoavista hautaustoimistoista on Helsingin Hautauspalvelu. Se vie omaiset laskemaan vainajan tuhkat Abrahaminluodolle, joka sijaitsee hieman Suomenlinnan eteläpuolella, tai Melkin saaren edustalle, joka on lähellä Lauttasaarta. Myös Espoossa on yksi merituhkauspaikka, Käärmeluoto.

Tuhkan voi sirotella mereen uurnasta. Toinen vaihtoehto on hankkia uurna, joka uppoaa, jolloin tuhka painuu pohjaan uurnan mukana. 

Tuhkan voi sirotella mereen uurnasta. Toinen vaihtoehto on hankkia uurna, joka uppoaa, jolloin tuhka painuu pohjaan uurnan mukana. 

Merituhkaukset ovat viime vuosina hieman yleistyneet. Meri koetaan kauniiksi ja toisaalta neutraaliksi viimeiseksi leposijaksi ja muistelupaikaksi. Sen valinneissa on sekä uskonnottomia että uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen jäseniä. Monilla merituhkauksen valinneilla on ollut harrastusten tai työn kautta side mereen tai rannikkoseutuun.

– Vainajat ovat olleet kotoisin Helsingistä tai Helsingin ympäryskunnista, mutta myös muualta rannikkoseudulta kuten Turusta ja Vaasasta. Myös ulkomailla asuneita on ollut, Espanjasta, Englannista, Saksasta ja niin edelleen, hautausurakoitsija Riitta Ovaska kertoo.

Merituhkauksen voi toteuttaa kahdella eri tavalla, joko niin, että tuhka sirotellaan veteen tai niin, että veteen upotetaan koko uurna.

– Tuhkan sirottelu on yleisempi tapa. Uppoava uurna on keramiikkaa, jota ei ole lasitettu. Siinä on ylhäällä ja alhaalla pienet reiät, joten se uppoaa varmasti.

Meren voi nähdä ikään kuin ikuisena hautapaikkana, jota ei tarvitse lunastaa 25 vuoden päästä.

Merituhkauksia Riitta Ovaska luonnehtii juhlallisiksi ja kauniiksi tilaisuuksiksi. Joskus veneessä on mukana pappi, joskus vain omaiset. Veneessä voi pitää pienen puheen, kuunnella musiikkia tai vaikka esittää sellaista.

– Musiikki on ollut merellistä. Ainakin Myrskyluodon Maija on kuunneltu useita kertoja sekä Tähti ja meripoika. Muutaman kerran on kuultu iltasoitto trumpetilla, Riitta Ovaska kertoo.

Usein omaiset laskevat mereen myös kukkia. Pari kunniakierrostakin on mahdollista tehdä veneellä, sillä tuhka liikkuu vedessä hitaasti.

Merituhkauksia tehdään toukokuun alusta syksyyn asti, silloin kun vedet ovat sulat ja olosuhteet muutenkin suotuisat. Kovalla tuulella ei lähdetä liikkeelle. Alkukesästä merituhkauksia on eniten, sillä silloin puretaan talvikauden sumaa.

Suomen Hautaustoiminnan Keskusliiton tilastojen mukaan vuonna 2019 noin 340 pääkaupunkiseudulla kuolleen tuhkat laskettiin vesialueelle. Riitta Ovaska uskoo, että merituhkaukset yleistyvät koko ajan.

– Meren voi nähdä ikään kuin ikuisena hautapaikkana, jota ei tarvitse lunastaa 25 vuoden päästä. Meri on yhdistävä tekijä, jonka äärellä voi muistella toista vaikka olisi missä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi