Arkut valmistetaan tilaustyönä. Marja Suominen verhoilee 10–15 arkun kantta päivässä.
Marja Suominen on verhoillut yli 100 000 ruumisarkun kantta ja se saattaa olla maailmanennätys: ”En ole kyllä ikinä ajatellut muuta työtä”
Verhoilukankaana käytetään puuvillaa, pellavaa ja villaa, jotka vekittyvät kannen ympärille kauniisti. Suosituin väri on valkoinen.
100 649. Niin monta ruumisarkun kantta Marja Suominen on verhoillut 44 vuotta kestäneen työuransa aikana. Hän työskentelee arkkuja valmistavassa SHT-tukussa, joka sijaitsee Punkalaitumella.
– Jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että minäpä lasken, kuinka paljon niitä on. Sitten olen vain jatkanut laskemista, Suominen sanoo.
Suominen merkitsee verhoilemansa kannet sinikantisiin ruutuvihkoihin kahden viikon välein eli jokaisen palkanmaksun yhteydessä.
Joka päivä Suominen verhoilee 10–15 arkun kantta. Työtahti riippuu verhoiltavan kannen mallista. Eniten tunteja vievät sellaiset kannet, joihin on tehtävä runsaasti vekkejä. Työläimmillään kangasvekit pitää saada kulkemaan kahteen suuntaan.
Vekit kuvaavat ylhäältä tulevaa valoa. Katsoja päättää, ovatko kyseessä auringon säteet vai kirkollinen valo.
– Vekittämisessä menee paljon aikaa. Materiaalilla ei ole niin väliä. Kaikki kankaat vekittyvät yhtä hyvin.
Marja Suominen on merkannut jokaisen päällystämänsä arkun kannen muistivihkoihin.
Ompeluosastolla, jolla Suominen SHT-tukussa työskentelee, on töissä noin 40 henkeä. Heidän tehtäviinsä kuuluu kannen ja arkun verhoilu, vainajan vaatteiden sekä arkussa käytettävien tyynyjen, lakanoiden ja peittojen ompeleminen. Suurin osa porukasta osaa tehdä monenlaisia asioita.
– Marja on tehnyt aina kansia ja on siinä hyvä ja nopea. Hän tekee vain niitä, SHT-tukun toimitusjohtaja Pekka Kivimaa kertoo.
Valkoinen arkku on kestosuosikki
Valmiin arkun tulee olla täydellinen. Siinä ei saa näkyä kolhuja tai virheitä.
– Omainen on hautajaistilanteessa todella herkillä, joten pienetkin asiat voivat tuntua todella isoilta, Kivimaa kertoo.
Arkut valmistetaan tilaustyönä. Niiden verhoilu vaatii paitsi nopeutta ja näppäriä sormia myös hyvää muistia. Erilaisia arkkumalleja on vuosien saatossa kertynyt SHT-tukun mallistoon liki 1000 kappaletta.
Arkun kannen verhoileminen vaatii useita vaiheita. Puusta ja puupohjaisista levyistä valmistettu kansi kiinnitetään aluksi pukkien päälle. Koska puussa saattaa olla paksuja oksakohtia, se päällystetään kauttaaltaan paksulla valkoisella paperilla.
– Paperi estää sen, ettei pellavan tai puuvillan läpi paista mitään läpi. Aluspaperi pitää arkun tasaisen valkoisena, Kivimaa sanoo.
Kangasverhoilun vekit symboloivat ylhäältä tulevaa valoa.
Paperin päälle tehdään verhoilu, joka koostetaan monista, valmiiksi leikatuista kankaan paloista. Nämä kiinnitetään kanteen niiteillä. Viimeiseksi kiinnitetään kankaiset kulmalistat, jotta kansi näyttää siistiltä ja viimeistellyltä.
Arkut päällystetään puuvillalla tai pellavalla, jotta ne maatuvat tai palavat hyvin. Valkoinen on väreistä suosituin.
Toisinaan asiakkaat lähettävät itse kankaan, jolla haluavat arkun verhoiluttaa.
– Joskus on tullut oikein kirkkaanpunainen ja kirkkaankeltainen kangas. Aluksi se on saattanut tuntua oudolta, mutta kun kannen ja arkun on nähnyt pakkaamossa päällekkäin, kokonaisuus onkin ollut oikein nätti, Marja Suominen kertoo.
”Eläkkeellä taidan laiskotella”
Uran alkutaipaleella pienten, lapsille tarkoitettujen arkkujen kansien verhoileminen tuntui Marja Suomisesta hankalalta.
– Ajattelin, että kyllä tuolla vanhainkodilla olisi joutilaampiakin lähtemään.
Enää Suominen ei verhoile lasten arkkujen kansia, ja kuolemaan kytkeytyvä työ tuntuu vain työltä. Muissa ihmisissä Suomisen ammatti sen sijaan aiheuttaa ihmetystä tai jopa kauhua.
Suominen itse on todella tyytyväinen työhönsä ruumisarkkujen kansien verhoilijana.
– En ole kyllä ikinä ajatellut muuta työtä. Olen tykännyt koko ajan tehdä tätä. Toki tulee päiviä, ettei niin nappaa, mutta kyllä silloinkin täytyy työt hoitaa.
Kesän alussa samalla työpaikalla aloitti myös Suomisen tyttärentytär, joka ompelee arkkuihin laitettavia tyynyjä ompeluosastolla.
Marja Suominen haluaisi omiin hautajaisiinsa valkoisella pellavalla verhoillun arkun. Arkun päällä kulkisi ruskea pellavanauha ja sen päällä valkoinen pitsinauha.
Arkut tai kuolema eivät pyöri Suomisen mielessä vapaa-ajalla. Silloin hän siivoaa kotia, lukee lehtiä tai kyläilee siskonsa ja eläköityneiden työkaveriensa luona.
Ensi vuoden toukokuussa on Suomisen vuoro jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Hän ei ole vielä suunnitellut eläkepäiviä tarkemmin.
Valkoinen arkku yleistyi sotien jälkeen
Kankaalla verhoillut valkoiset arkut ovat käytössä vain Suomessa, Baltian maissa ja Venäjällä. Muualla maailmassa arkut ovat useimmiten tummaa tai maalattua puuta.
Ennen sisällissotaa tummat sävyt olivat suosittuja myös Suomessa. Arkut oli verhoiltu mustalla tai tummanpunaisella kankaalla, myös puuarkut olivat sävyltään tummia.
– Sisällissodan jälkeen valkoiset alkoivat haudata sankarivainajiaan valkoisiin arkkuihin. Siitä se levisi laajemmin, arkkuja valmistavan SHT-teollisuuden toimitusjohtaja Pekka Kivimaa kertoo.
Valkoisen värin ajateltiin olevan viattomuuden väri. Tätä ennen valkoinen väri olikin varattu lasten arkkuihin.
SHT-tukun toimitusjohtaja Pekka Kivimaa. SHT-tukku valmistaa noin 30 000 ruumisarkkua vuodessa.
Hautajaistavoissa on runsaasti vaihtelua alueittain. Esimerkiksi maaseudulla lähetetään suruadresseja enemmän kuin kaupungeissa. Erilaiset käytännöt näkyvät myös arkuissa.
Savossa, Karjalassa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa sekä pienemmillä paikkakunnilla käytetään enemmän huolellisesti viimeisteltyjä puisia arkkuja. Myös niin kutsutut merkkimiehet haudataan usein näyttävissä jalopuuarkuissa.
– Pääkaupunkiseudulla arkun ympäristövaikutukset kiinnostavat enemmän kuin muualla. Kaikki arkun osat ovat sellaisia, että ne kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän.
Yksilöllisyys on nouseva trendi myös hautajaiskulttuurissa. Omaisille on tärkeää, että arkku muistuttaa vainajasta ja hänelle tärkeistä asioista. Niinpä yhä useampi valitsee vainajalle veneen muotoisen arkun tai ruumisarkun, johon on brodeerattu rantamaisema.
– Kaikkein suosituin malli on edelleen perinteisen valkoinen verhoiltu arkku, jossa on jotain hyvin hillittyä. Se kelpaa kaikkialla, Kivimaa sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ventovieraidenkin kuolinilmoitukset kiinnostavat – ”Lukiessa myötäeletään läheisensä menettäneen sanoja ja tunteita”
Hyvä elämäAiemmin kuolinilmoituksen tarkoituksena oli tiedonvälitys. Nyt ne auttavat käsittelemään kuolemaa.
