null Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin uudella levyllä soi musta gospel: ”Siellä on se kaikkein raain ja rajuin meininki”

Knucklebone Oscar ja Tuomar Nurmio ovat tehneet Believe It or Not -gospel-levyn. 

Knucklebone Oscar ja Tuomar Nurmio ovat tehneet Believe It or Not -gospel-levyn. 

Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin uudella levyllä soi musta gospel: ”Siellä on se kaikkein raain ja rajuin meininki”

Believe It or Not -gospellevy julkaistiin 2.9. Levyllä on vanhoja gospel-lauluja sekä molemmilta uusi, musiikin henkeen sopiva kappale. 

Tämän levyn piti valmistua nopeasti ja helposti. Loppujen lopuksi aikaa kului nelisen vuotta. Väliin tulivat kummankin omat musiikkiprojektit ja koronapandemia.

– Mietin jo jossain vaiheessa, että valmistuuko tämä koskaan. Viime vuoden lopulla puskettiin yhdessä, että perkule, nyt tehdään tämä valmiiksi, Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo kertoo.

Believe It or Not -gospellevy julkaistiin 2.9. Se on muusikko Hannu, Hande eli Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin intohimoprojekti, ja ensimmäinen yhdessä tehty pitkäsoitto.

Levy koostuu vanhojen gospel-laulujen cover-versioista, jotka muusikkopari on tehnyt omalla tyylillään. Lisäksi mukana on kummaltakin uusi, levyn tyyliin sopiva laulu.

Levyprojekti sai alkunsa, kun muusikot lupautuivat tekemään Weird Antics -antiikkiliikkeelle EP-levyn. Levylle oli tarkoitus tulla kaksi gospel-laulua. Lopulta lauluja valmistui neljä.

Knucklebone Oscarin ja Tuomari Nurmion levyttämä gospel on niin kutsuttua mustaa gospelia. Gospel oli alunperin yhdysvaltalaisen mustan väestön esittämää kristillistä rytmimusiikkia, jota laulettiin kirkossa. Nykyään gospeliksi voidaan kutsua mitä tahansa musiikkia, jossa on kristillinen sanoma. 

Nimi gospel tulee englannin kielestä, ja se tarkoittaa evankeliumia eli ilosanomaa.

Gospelissa, ei rockissa, on raain ja rajuin meininki

Hannu Nurmion sydämen gospel valloitti jo 1960-luvun lopulla, kun hyvä ystävä soitti hänelle vanhempiensa hyllystä löytyneen yhdysvaltalaisen Golden Gate Quartet -lauluyhtyeen 10-tuumaisen LP-levyn Spirituals.

– Ajattelin, että tämä on tosi kovaa kamaa ja ruinasin, että anna levy minulle. Kaveri antoi sen yhdelle jazz-kundille, ja olin siitä tosi katkera, Tuomari Nurmio muistelee. 

Vääryys korjaantui vuosia myöhemmin, kun sama levyharvinaisuus löytyi huonokuntoisena eräältä kirpputorilta, ja Nurmio osti sen itselleen.

Kyseiseltä levyltä Believe It or Not -albumille on päätynyt kolme kappaletta. Shadrack, Dry Bones ja God Almighty’s gonna cut you down.

Shadrack on ollut sinulle hyvällä tavalla pakkomielle. Olet puhunut siitä biisistä aina. Siistiä, että olemme saaneet duunattua sen vihdoinkin yhdessä, Knucklebone Oscar ­sanoo.

Oskari Martimo löysi musiikin omien sanojensa mukaan myöhään. 12-vuotiaana hän alkoi soittaa klassista kitaraa, jota inhosi. 15-vuotiaana musta blues ja vanha rock’n’roll veivät mennessään. Sitä kautta löytyi myös gospel.

– Gospel, rock ja blues kulkevat käsi kädessä. Sekä blues että rock ovat ottaneet vaikutteita gospelista.

Usein ajatellaan, että rokkarit ovat musiikin rajuja poikia, mutta Knucklebone Oscar on asiasta eri mieltä.

– Rockin intensiteetti, hysteria ja ilmaisullinen räävittömyys tulevat gospelista. Siellä on se kaikkein raain ja rajuin meininki, hän ­sanoo.

Uusi levy on kunnioituksen- ja rakkaudenosoitus gospelille

Viime vuosina on puhuttu runsaasti kulttuurisesta omimisesta. Mitä siitä ajattelevat nämä kaksi valkoista rokkiäijää, jotka soittavat sorrettujen ihmisten musiikkia?

– On hirveän hieno ja veteen piirretty raja, mikä on vaikutteiden ottamista ja kunnioittamista ja mikä kulttuurista omimista, Tuomari Nurmio sanoo.

– Jos sille tielle lähdetään, suomalaiset tangot voidaan kieltää ensimmäisinä. Samoin jenkat ja polkat, Nurmio sanoo.

Hän ei missään tapauksessa kiellä, etteikö musiikkibisneksessä ole esiintynyt törkeääkin hyväksikäyttöä.

Useat varhaiset blues-artistit myivät levytystensä oikeudet levy-yhtiöille muutamalla kymmenellä dollarilla. Joitakin vuosia myöhemmin monet rock-yhtyeet ja levy-yhtiöt nettosivat miljoonia samoilla kappaleilla.

– Se ei ollut vaikutteiden ottamista vaan kuppausta. Se ei tietenkään ole oikein, Nurmio sanoo.

Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar ha­lua­vat levyllään kunnioittaa gospel-musiikkia.

– Gospel ei ole nykypäivän mittarein kaupallista musaa. Halusimmekin tehdä levyn vilpittömästä rakkaudesta ja kunnioituksesta gospelia kohtaan, Knucklebone Oscar ­sanoo.

Pääasia on, että tekemisistään diggaa itse

Myös gospel-laulujen tarinat ovat usein jännittäviä, jopa raakojakin kertomuksia Raamatun lehdiltä.

– Rehellisesti sanottuna siellä voi olla paljon kiinnostavampia tarinoita kuin bluesin oh my baby left me, get me a drink -sanoitukset, Knucklebone Oscar sanoo. 

Onko gospelin esittäminen erilaista kuin maallisen musiikin? Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin mukaan ei ole.

– Kelaan, että gospeliin voi suhtautua joko niin, että uskoo niihin tarinoihin, ihan niin kuin niiden tekijät ovat varmaan usein uskoneet, Tuomari Nurmio sanoo.

– Tai siihen voi suhtautua niin, että se on vain musaa, ja digata muuten vaan niitä tarinoita, Knucklebone Oscar täydentää. 

Gospel-musiikissa molempia viehättää myös yhteisöllisyys ja se, kuinka musiikki kerää ihmiset ja yhteisöt koolle.

– Bluesissa on yksinäisiä äijiä, jotka kyräilevät toisiaan ja kilpailevat keskenään. Gospelissa on iso kuoro ja kirkkoyleisö, joka osallistuu lauluun, Knucklebone Oscar sanoo.

Believe It or Not -gospel-konsertteja on tiedossa ainakin Lahden Sibeliustalossa, Helsingin Savoy-teatterissa ja Espoon Sellosalissa. Baarikeikat ovat myös tervetulleita. Kirkkokonserteista Tuomari Nurmio kieltäytyy.

– Katsotaan, millaista feedbackia saamme levystä. Aina on hyvä, jos edes joku diggaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että diggaa itse, muusikot sanovat.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: