Viisi uskontoa julkaisi ilmastonmuutosta käsittelevän kannanoton vuonna 2015.
Uskonnot yhdistävät voimansa pysäyttääkseen ilmastokatastrofin, ja se on merkittävämpi uutinen kuin moni tajuaa
Yhä useammat uskonnolliset johtajat ovat eri mieltä poliittisten päättäjien kanssa, kertoo emerituspiispa Mikko Heikka.
Uskonnot käyvät parhaillaan läpi perustavanlaatuista muutosta. Ne lähentyvät toisiaan ja tulkitsevat perinteisiä oppejaan uudella, nykyajan ihmiselle käsitettävällä tavalla. Samalla uskonnot yhdistävät voimansa ja etsivät ratkaisuja ihmiskunnan kohtaamiin globaaleihin kriiseihin, kuten ilmastonmuutokseen ja konflikteihin.
Uskonnot kaikkialla nostavat profiiliaan ja pyrkivät irrottautumaan poliittisesta ohjauksesta. Yhä useammin uskonnolliset johtajat uskaltavat olla eri mieltä poliittisten päättäjien kanssa.
”Uskontojen kevät” on paljon merkittävämpi asia kuin useimmat suomalaiset ymmärtävät, sanoo teologian tohtori ja emerituspiispa Mikko Heikka. Tuoreessa tietokirjassaan Uskonnot kohtaavat – Mahdollisuus parempaan maailmaan? (Gaudeamus) Heikka väittää, että uskontojen kasvava vuorovaikutus muovaa ratkaisevasti koko maapallon tulevaisuutta.
Islamin ilmastojulistus irtisanoutuu öljystä
Jokainen maailmanuskonto on julkaissut julistuksen, jossa suuri joukko niiden keskeisiä johtajia ottaa kantaa ilmastonmuutokseen. Elokuussa 2015 Istanbulissa hyväksyttiin islamin ilmastojulistus, joka sitoutuu Pariisin ilmastosopimukseen ja kehottaa kaikkia muslimeja toimimaan ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.
Julistus irtisanoutuu fossiilisten energialähteiden käytöstä ja vaatii nettopäästöjen laskemista nollatasolle. Nettopäästöjen nollaaminen tarkoittaa sitä, että ihmiskunta tuottaa vain sen verran kasvihuonepäästöjä kuin meret, maaperä ja metsät kykenevät sitomaan.
– Julistus on radikaali, mutta samalla realistinen. Islamilaisessa maailmassa ymmärretään, että öljyllä ja kivihiilellä ei ole tulevaisuutta, vaan ihmiskunta joutuu luopumaan näistä energiamuodoista lyhyellä aikavälillä. Jos emme toimi nyt, arabimaissa on muutaman vuosikymmenen kuluttua hirvittävän kuuma, Heikka sanoo.
Hän pitää islamin ilmastojulistusta perusteellisen ja kattavan valmistelun malliesimerkkinä. Työskentelyssä kuunneltiin sekä paikallistasoa että uskonoppineita, ja uskonnollisten johtajien ja ilmastotutkijoiden työryhmä viimeisteli julistuksen.
Vuonna 2015 julkaistiin myös paavi Franciscuksen ekologiseen kriisiin puuttuva kiertokirje Laudato si, hindujen ja buddhalaisten ilmastojulistukset sekä 425 juutalaisen rabbin allekirjoittama ilmastokannanotto.
Uskonnot ovat jo vuosikymmenien ajan etsineet keskeisistä opetuksistaan lähtökohtia ihmisen ja luonnon suhteen korjaamiseen. Heikka nostaa yhdeksi esimerkiksi vihreän buddhalaisuuden, jota kehitettiin 1970-luvulla buddhalaisissa keskuksissa Yhdysvalloissa.
Dataa kerättyäni suomut varisivat silmistäni.
– Mikko Heikka
Vihreät munkit taistelevat hakkuita vastaan
Vihreän buddhalaisuuden tunnetuin edustaja on vietnamilainen Thich Nhat Hahn, joka korostaa opetuksissaan ihmisen ja luonnon keskinäistä riippuvuutta. Vihreän buddhalaisuuden avainkäsite on ”ei-itse”. Heikan mukaan käsite kyseenalaistaa itsekeskeisen kulutuskulttuurin muistuttamalla, että yksikään ihminen ei ole maailmankaikkeuden keskus.
Vihreä buddhalaisuus osallistuu myös ruohonjuuritason kamppailuihin. Thaimaassa munkit ovat nousseet vastustamaan hallituksen ja metsäyhtiöiden toteuttamia metsänhakkuita. Munkkien vastaiskun keinoja ovat ekologinen kasvatus ja rituaalit.
Munkit opettavat paikallisille ihmisille, että metsien varjeleminen suojaa heidän kyliään vaarallisilta mutavyöryiltä ja eroosiolta. Munkit ovat myös havainnollistaneet opetusta suorittamalla puiden vihkimisiä.
– Seremoniassa puun ympärille kiedotaan buddhalaisen munkin viitta. Viitta on munkin pyhyyden ja koskemattomuuden symboli. Vihkimisen viesti on se, että metsän puita ja eläimiä ei saa vahingoittaa, Heikka sanoo.
Ekologiseen kriisiin vastaamisesta on Heikan mukaan tullut maailmanuskontojen yhteinen tehtävä, joka saa jopa seksuaalietiikasta riitelevät kristityt toimimaan samalla puolella. Toinen ihmiskunnan kohtalonkysymys, jossa uskonnolliset traditiot ovat löytäneet toisensa, on rauhan rakentaminen.
Vuonna 2009 uskonnolliset liikkeet ryhtyivät yhdessä yhdysvaltalaisen rauhanjärjestön kanssa sovittelemaan Sri Lankan hallituksen ja kapinallisten välistä konfliktia. Buddhalaisten, hindujen, muslimien ja kristittyjen edustajia valmennettiin rauhanvälittäjiksi. Heikan mukaan työ vaikutti osaltaan väkivallan vähenemiseen.
Samankaltaisia menetelmiä käytti myös YK:n tuella toiminut katolisen kirkon Comunitá di Sant’Egidio -järjestö, jonka johtamat neuvottelut ratkaisivat Mosambikin sisällissodan vuonna 1992.
Uskontojen todelliset kehitystrendit yllättävät
Heikka ymmärtää, että puhe uskonnoista rauhantekijöinä voi hämmentää suomalaisia. Perustellaanhan väkivaltaisia tekoja edelleenkin pyhillä teksteillä.
Islamin nimissä tuhotaan kaupunkeja ja tehdään terrori-iskuja. Uusnatsit ja nationalistit kantavat mielenosoituksissaan kristillisiä symboleja. Intiassa hindunationalistit ja Myanmarissa buddhalaiset hyökkäävät muslimivähemmistöjen kimppuun. Muslimit taas vainoavat kristittyjä vähemmistöjä Lähi-idässä.
Moni kysyy aiheellisesti, vievätkö uskonnot ihmiskuntaa kohti rauhaa vai entistä ilkeämpiin konflikteihin.
– Samaa hämmennystä koin pitkään itsekin, mutta dataa kerättyäni suomut varisivat silmistäni ja päädyin tulokseen, joka hämmentää varmasti myös muita. Huonoihin uutisiin on olemassa perustelut, mutta ne jättävät helposti varjoonsa uskontojen valtavirran oikeat kehitystrendit, Heikka sanoo.
Kaikki maailmanuskonnot nostavat Heikan mukaan väkivallattoman vastarinnan aseellisen voimankäytön edelle. Yhtenä esimerkkinä on islamin käsite jihad, joka tarkoittaa kilvoittelua ja kamppailua.
Uskontodialogi on kovaa työtä ja usein myös vastakulttuuria.
– Mikko Heikka
Terrorismin taustalla heikko teologinen osaaminen
Tunnettu muslimioppinut Mohammed Abu-Nimer hahmottelee omassa jihadin tulkinnassaan väkivallattoman vastarinnan teologiaa. Väkivallaton tie löytyy, kun Abu-Nimer tulkitsee jihadin käsitettä islamin perusarvojen valossa. Näitä ovat oikeus (adl), hyväntahtoisuus (ihsan), myötätunto (rahma) ja viisaus (hikma).
– Islamin sisällä jihadin väkivallaton tulkinta ei ole uusi asia, mutta monelle suomalaiselle se on täysin tuntematon, Heikka sanoo.
Hän mainitsee myös tunnetun jihadia käsittelevän asiakirjan, jossa johtavat muslimioppineet ja uskontojohtajat sanoutuvat irti väkivaltaisesta tulkinnasta. Asiakirjan mukaan jihad on ensisijaisesti sisäistä kilvoittelua, jonka keinoja ovat muun muassa rukous, paasto ja pyhiinvaellus.
Samoilla linjoilla ovat Heikan mukaan useimmat tavalliset muslimit. Jyrkän linjan islamistit käyttävät kuitenkin jihadia perusteluna raa’alle väkivallalle. Heikan mukaan kyse on marginaali-ilmiöstä, joka perustuu heikkoon islamilaisen teologian tuntemiseen.
Esimerkiksi Isis-järjestön nimissä tehtyjen terrori-iskujen tekijät ovat usein käännynnäisiä, joiden side islamiin on heikko. Ilman vakiintuneiden koraanikoulujen antamaa suojaa he ammentavat vaikutteita islamistien propagandasta, toimintaelokuvista ja tietokonepeleistä.
– Pieni vähemmistö on ottanut yli miljardin ihmisen uskonnon haltuunsa ja esiintyy sen nimissä. Media on mennyt tähän loukkuun toistuvasti, Heikka sanoo.
Keskellemme tulee vahvoja vaikuttajia
Uskontojen kasvava vaikutus nousee Mikko Heikan mukaan niiden välillä käydystä dialogista, joka on jatkunut jo kahden vuosisadan ajan. Heikka arvelee, että maallistuneen eurooppalaisen mielikuva uskontodialogista muistuttaa usein pilakuvaa.
Siinä viisaat miehet nousevat korkealle vuorelle juomaan teetä ja käymään kohteliasta keskustelua. Sitten he laskeutuvat takaisin laaksoon, jossa mikään ei ole muuttunut.
– Todellisuudessa uskontodialogi on jo kauan sitten laskeutunut sinne, missä tavalliset ihmiset elävät arkeaan. Uskontodialogi on kovaa työtä ja usein myös vastakulttuuria. Siinä käsitellään monille traditioille vaikeita kysymyksiä kuten tasa-arvoa, seksuaalietiikkaa ja intialaista kastijärjestelmää.
Heikka uskoo, että eurooppalaiset joutuvat tarkistamaan asenteitaan lähivuosikymmeninä, kun muuttoliike tuo uskontojen maailman luoksemme. Heikka mainitsee YK:n arvion, jonka mukaan pelkästään ilmastopakolaisten määrä on kaksisataa miljoonaa vuonna 2050.
Sellaisessa tilanteessa haaveet muurien rakentamisesta Euroopan ympärille romahtavat vääjäämättä. Heikka näkee uuden tilanteen mahdollisuutena ikääntyvälle ja harmaantuvalle Euroopalle, joka on pulassa ilman uusia veronmaksajia, uutta ajattelua ja kulttuurista monimuotoisuutta.
– Keskellemme tulee vahvoja vaikuttajia muista korkeakulttuureista. On välttämätöntä, että ymmärrämme heidän ajatteluaan ja toimintaansa ja osaamme sopeutua elämään heidän kanssaan, Mikko Heikka sanoo.
– Kirjani on yksi yritys tuoda uskonnot näyttämölle sellaisina kuin ne oikeasti ovat.
Tausta: Johtuuko ympäristökriisi kristinuskosta?
Kristillisten kirkkojen ja kirkkoliittojen ekoteologinen työskentely sai vauhtia historioitsija Lynn Whiten vuonna 1967 esittämästä kritiikistä. Artikkelissaan The Historical Roots of Our Ecological Crisis White väitti, että juutalais-kristillisen luomiskertomuksen ihmiskeskeisyys on ekologisen kriisin perimmäinen syy.
Espoon hiippakunnan entisen piispan Mikko Heikan mukaan White tulkitsi luomiskertomusta virheellisesti. Heikan mukaan Vanhan testamentin luomisteologia on itsekkään kulutuskulttuurin vastakohta. Siinä luontoa ei nähdä vain ihmisen resurssina, vaan maailma kuvataan yhteisöksi, jossa ihminen ja luonto ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa.
Ekologinen kriisi saattaa ajaa ihmiskunnan tilanteeseen, jossa kysytään, kuka saa elää ja kuka kuolee. Sellaisen maailman kynnyksellä Heikka tarttuu Jeesuksen opetukseen Jumalan valtakunnasta.
Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa suureen illalliseen, jolle kaikki on kutsuttu. Köyhät, rammat ja sairaat pääsevät illallispöytään isännän viereen, eikä ihmisiä jaeta enää arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin.
Heikan mukaan ”Jumalan valtakunnan pöytätavoilla” on suora yhteys kestävän kehityksen mukaiseen talouteen.
Lähde: Mikko Heikka: Uskonnot kohtaavat – Mahdollisuus parempaan maailmaan? (Gaudeamus 2018)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkon ilmastoasiantuntija: Dubain ilmastokokous onnistui ylittämään etelän ja pohjoisen välisen palomuurin
AjankohtaistaKirkon edustajat lobbasivat YK:n ilmastokokouksessa fossiilipäästöistä luopumisen ja eniten kärsivien alueiden tukemisen puolesta.
