null Uusisilta: Suomalaisten kahvinjuonti on ikävä ongelma, josta ei haluta puhua

Uusisilta: Suomalaisten kahvinjuonti on ikävä ongelma, josta ei haluta puhua

Siitä kyllä puhutaan, että soijan tuomien Etelä-Amerikasta Suomeen on ongelmallista. Harva sen sijaan puhuu siitä, että samanlaiset ongelmat koskevat myös kahvia.

Suomalaiset juovat maailman eniten kahvia kansalaista kohden, vuosittain lähes kymmenen kiloa per henkilö. Jostain syystä tämä esitetään usein ylpeyden aiheena, vaikka todellisuudessa kahvin kulutukseen liittyy monia ongelmia.

Kuka tahansa ymmärtää, että tropiikissa kasvavien kahvipapujen tuominen Suomeen ei ole mitenkään ympäristöystävällistä. Eteläamerikkalaisen soijan tuonnista ja siihen liittyvistä ongelmista kyllä puhutaan, mutta harvemmin kuulee keskustelua brasilialaisten kahvipapujen ongelmallisuudesta. Kenties kahvi onkin suomalaisille samanlainen pyhä lehmä kuin lihansyönti.

Kahvin vahvasta kulttuurillisesta asemasta huolimatta kahvin juonnilla, kuten lihansyönnilläkin, on suorat ilmastonmuutosta kiihdyttävät vaikutukset. Jutun ironia onkin siinä, että kahvinjuonnin kiihdyttämä ilmastonmuutos ja sen seurannaisvaikutukset uhkaavat koko kahvintuotantoa. 2080-luvulla kahvi saattaa olla enää harvojen herkku.

Ymmärrän kyllä miksi kylmän ja pimeän pohjolan kansasta on tullut kahvinjuojia. Itsekin kirjoitan tätä kolumnia kahvia siemaillen. Tuskin olisin saanut graduanikaan valmiiksi ilman kahvin piristävää voimaa, puhumattakaan opinnäytetyöstäni jonka kirjoitin pääasiassa yövuorojen aikana vastaanottokeskuksessa työskennellessäni. Kiitos kahvi, että pidit minua noina öinä hereillä!

Epämääräisissä oloissa tuotettu suurtuottajien kahvi on edullisempaa kuin pientuottajien kahvi.

Kahviin liittyviä ongelmia ei kuitenkaan voi lakaista maton alle. Vaikka kahvin kysyntä maailmassa on lisääntynyt tasaista vauhtia, on kahvin viljelijöille maksettu palkka laskenut samaan tahtiin. Kahvin ystävänä nämä ikävät tosiasiat tuntuvat erityisen riipaisevilta. Kahvin tuotantoon liittyy samat ongelmat kuin kaikkeen elintarviketuotantoon: ulkomailla epämääräisissä oloissa tuotettu suurtuottajien kahvi on edullisempaa kuin pientuottajien kahvi, josta maksetaan myös kahvin viljelijöille elämiseen riittävää palkkaa.

Suomalaisten pitäisikin juoda vähemmän ja parempaa kahvia. Mitäpä jos kahvia ei juotaisi enää 4-6 kuppia päivässä sitä halvinta markettikahvia, vaan 1-2 kuppia jotain hyvää ja vastuullisesti tuotettua? Kahvihetket olisivat heti nautinnollisempia ja omatuntokin pysyisi puhtaana. Ratkaisu on sama kuin lihansyönnin ongelman kanssa. Lihansyöntiä ei tarvitse lopettaa kokonaan, vaan olisi varsin riittävää, jos sitä syötäisiin vaikkapa kerran viikossa ja varmistettaisiin, että se tulee vastuulliselta tuottajalta.

Samalla haluan kuitenkin muistuttaa, että loppupeleissä yksilöiden kulutusvalinnat ovat aika pientä näpertelyä siihen verrattuna, mitä rakenteellisilla muutoksilla voidaan saada aikaiseksi. Monissa työpaikoissa ja seurakunnissa onkin jo siirrytty tarjoamaan pelkästään reilun kaupan kahvia. Myös valmisteilla oleva yritysvastuulaki varmistaisi, että tuotteiden vastuullisuuden selvittäminen ei olisi enää kuluttajan tehtävänä, vaan yrityksillä itsellään olisi velvollisuus valmistaa tuotteensa mahdollisimman vastuullisesti. Juuri tällaisia aloitteita me tarvitsemme hillitsemään globaalin markkinatalouden tuhovoimaa.

Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi