Latinomama, ou jea! Kun Satu Lähteenkorva alkoi kohentaa huonoa itsetuntoaan, hän opetteli ensin kehumaan itseään peilin edessä.
Vaakakapina-psykologi Satu Lähteenkorva auttaa hyväksymään itsensä ulkonäkökeskeisessä maailmassa
Kun on vuosikymmenet pitänyt itseään rumana ja arvottomana, ajatuksia on vaikea muuttaa. Silloin saattaa auttaa vaikka se, että alkaa etsiä peilistä hehkeää latinomamaa.
Toukkia, jotka ovat piilossa kotelossa, vaikka voisivat olla perhosia. Sellaisia ihmisiä psykologi Satu Lähteenkorva kertoo tavanneensa paljon. Ihmisiä, jotka kokevat, etteivät kelpaa sellaisena kuin ovat, eivät ole tyytyväisiä itseensä eivätkä uskalla elää itsensä näköistä elämää. He sättivät itseään, kun katsovat peiliin. Läski. Persjalkainen. Ruipelo. Lauta. Möhömaha. Riipputissi. Moitteet kohdistuvat usein pintaan, mutta syvemmällä on paljon muutakin.
– Näen jatkuvasti pahoinvoivia, väsyneitä ja epätasapainossa olevia ihmisiä, jotka suorittavat elämää. Se on kamalan surullista. Minä haluan puolustaa elämää.
Se, mitä Lähteenkorva "elämällä" tässä yhteydessä tarkoittaa, on ennen kaikkea ihmisen persoona. Että se tulisi esiin, eikä olisi vain varjo siitä, mitä se voisi olla. Niin voi helposti käydä, koska mietimme niin paljon, mitä muut ajattelevat ja haluamme miellyttää.
– Persoona ja persoonallinen taas ovat eri asioita. Ei meidän kaikkien tarvitse olla jormauotisia.
Peilistä oli löydettävä latinomama
Satu Lähteenkorva halusi auttaa muita jo varhain. 16-vuotiaana hän piti seurakunnassa "psykologista kerhoa" pari vuotta nuoremmille.
– Ilta päättyi aina siihen, että minulta sai kysyä mitä vain, Lähteenkorva päivittelee.
Itsensä kanssa Lähteenkorva oli kuitenkin hukassa vielä pitkälle aikuisuuteen. Lapsuudessa ja nuoruudessa oli ollut rankkoja tapahtumia, jotka olivat vaikuttaneet omanarvontuntoon. Jälkikäteen ajateltuna hän oli myös vääränlaisessa seurassa. Ympärillä oli ihmisiä, joilla oli kovat arvot. Se vaikutti siihen, miten Lähteenkorva näki itsensä.
– Vielä nelikymppisenä, kun katsoin itseäni peilistä, ajattelin, että olen ruma, ylipainoinen, etova möykky.
Kropasta on tullut suosittu projekti, koska se on niin selkeä. On helppoa katsoa ateriarytmiä ja kaloreita.
Lopulta Lähteenkorva kyllästyi ja kiukustui omiin ajatuksiinsa. Oli tehtävä jotakin.
– Menin aamuisin peilin eteen ja sanoin toistuvasti "latinomama, ou jea!" Ja tarkoitin sitä.
Harjoitukset jatkuivat työpäivän jälkeen. Lähteenkorva pani lattarimusiikkia soimaan ja tanssi itsekseen.
– En tanssinut niin, että olisin sovinnainen, vaan niin, että olisin epäsovinnainen ja tyylitön!
Parissa kuukaudessa alkoi tapahtua. Itsensä tyytyväisempää minää auttoivat rakentamaan myös uudet työkaverit, jotka näkivät Lähteenkorvassa sellaisia puolia, joita hän ei itse ollut huomannut. Avioeron ja yksin vietettyjen vuosien jälkeen löytyi myös mies, joka antoi hänen olla täysin oma itsensä. Vuosi sitten he avioituivat.
– Kun mieheni otti lanteilta kiinni, tiesin, että hän ei tee sitä siksi, että täällä on vähän pehmeää. Aikaisemmin ajatukseni oli aina ollut, että voi kauheaa, minulla on täällä ne seitsemän HK:n Sinistä! Nyt tunnen siinä kosketuksessa välittämisen myös kehoani kohtaan.
Kroppaa on helpompi muokata kuin mieltä
Parhaillaan, muiden tehtäviensä ohessa, Satu Lähteenkorva työskentelee YLE:n Vaakakapina-projektin psykologina. Vaakakapinassa punaisena lankana on kestävä elämänmuutos ja kehopositiivisuus. Slogan on "Lopeta laihdutus, aloita elämä!"
Lähteenkorvan mielestä Vaakakapina on osoitus siitä, että ihmisillä alkaa tulla mitta täyteen älyttömiä ulkonäköpaineita, pikadieettejä ja sitä, että ulkonäön oletetaan olevan arvostuksen ja hyvinvoinnin mittari. Psykologina Lähteenkorva tietää, ettei ulkonäöstä voi päätellä, miten ihminen voi sisäisesti.
Lomalla teemme yleensä asioita, joista nautimme. Sitten hylkäämme ne yhdeksitoista kuukaudeksi.
– Meidän aikamme korostaa ulkonäköä, mutta ulkonäkö on vain yksi osa meitä. Se voi olla yksi tapa toteuttaa itseä, samalla tavalla kuin koti tai ruoanlaitto, mutta ei se ihmisen arvoa määritä.
Vaikka mahdollisuutemme vaikuttaa ulkonäköön ovat rajalliset, monelle ulkonäöstä ja vartalosta on tullut projekti, jossa omaa kehoa pitää muokata ja työstää. Rasvaprosentin uskotaan antavan viitteitä siitä, kuinka hallinnassa elämä on.
– Kropasta on tullut suosittu projekti, koska se on niin selkeä. On helppoa katsoa ateriarytmiä ja kaloreita. Vaativampaa on, kun kysytään, tykkäätkö itsestäsi, Lähteenkorva muistuttaa.
– Ihmiset eivät halua puhua itsestään, vaikka meidän syvin tarpeemme on tulla nähdyksi ainutlaatuisena persoonana. Sitähän me pelkäämme eniten, että mitä jos kukaan ei tykkää minusta sellaisena kuin olen.
Karsimisesta tulossa tärkeä taito
"Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet." Se kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. Siihen ei taida riittää se, että tanssii kotona hassusti lattarimusiikin tahdissa.
Satu Lähteenkorvakin kokee olevansa vielä matkalla kohti itsensä hyväksymistä – onneksi.
– Työni kannalta se on hyvä, sillä tietty vereslihalla olo pitää minut herkkänä ja tarkkana.
– Jos on 40 vuotta ajatellut tietyllä tavalla, eihän se heti muutu. Varsinkin väsyneenä mieli palaa helposti vanhoihin kaavoihin. Muutos vaatii treeniä ja toistoa.
Yksi tapa oppia hyväksymään itsensä paremmin on pysähtyminen ja itseensä tutustuminen. Voi aloittaa vaikka miettimällä, mitkä ovat hyviä asioita itsessä ja mitkä asiat tuottavat nautintoa. Vastaus voi löytyä vaikka siitä, mitä teki kesälomalla.
– Lomalla teemme yleensä asioita, joista nautimme. Sitten hylkäämme ne yhdeksitoista kuukaudeksi. Siirrä niitä asioita arkeen enemmän! Lähteenkorva kehottaa.
Mukavien asioiden lisääminen voi tarkoittaa jostakin karsimista. Perusasioista ei kuitenkaan kannata nipistää.
– Uskon, että karsimisesta on tulossa tärkeä hyvinvointitaito. Me emme oikein uskalla tehdä sitä, koska haluamme miellyttää muita. Ja koko ajan tulee lisää kaikenlaista, mitä meidän pitäisi olla. Sitten karsitaan helposti nukkumisesta ja syömisestä, mitä ei kannattaisi tehdä.
Itsensä hyväksymisessä, kaikkine kiloineen ja karvoineen, voi auttaa myös hassuttelu ja kokeilu. Kokeilemalla asioita ja tekemällä virheitä oppii. Kumpaakaan ei pitäisi pelätä.
– Suomessa on sairas suhtautuminen virheisiin. Täällä ei saisi epäonnistua, mutta ei oikein onnistuakaan, Lähteenkorva puuskahtaa.
Tuskin koskaan tulee silti sellaista päivää, jolloin tuntisi itsensä valmiiksi. Peilistäkin katsoo todennäköisesti yhä ihminen, jolla on joskus tukka pystyssä, silmäpussit, ryppyjä ja sentti liikaa tai liian vähän siellä täällä. Mutta se on luonnollista.
– En usko mihinkään täydelliseen maan päällä, enkä kannata sellaiseen pyrkimistä. Epätäydellisyys, rosoisuus tekee elämästä kiehtovaa. Saa olla hyvä ja tyytyväinen ja saa loistaa, mutta täydellisyys ei kuulu ihmisyyteen.
Kuka?
Satu Lähteenkorva, 44, on tamperelainen psykologi. Erikoistunut hyvinvointiin ja elintapaohjaukseen. Luennoi, kouluttaa ja ottaa vastaan yksityisasiakkaita.
Mitä?
On mukana YLE:n Vaakakapina-projektissa psykologina. Vierailee 30.9. Helsingissä Puhkea kukkaan -konferenssissa, jonka järjestävät Kallion ja Paavalin seurakunnat sekä Petrus församling. Lisätietoja www.puhkeakukkaan.fi.
Motto?
"Överit on parempi kuin vajarit."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Epätasapainosta on tullut uusi normaali”– psykologi Satu Lähteenkorva kehottaa pitämään enemmän hauskaa ja pomottamaan itseään vähemmän
Hyvä elämäSatu Lähteenkorva kohtaa työssään ihmisiä, jotka huolehtivat enemmän muista kuin itsestään. Toiset kokevat, että asiat eivät ole koskaan tarpeeksi hyvin, jotta niistä voisi nauttia. ”Osa pelkää elämää niin kovasti, että ei uskalla kurottaa sitä kohti.”
