Viestejä uudesta elämästä – Pääsiäinen on täynnä kristinuskon keskeistä symboliikkaa
Nukkuuko jänis silmät auki? Niin on ainakin ennen uskottu. Tämä on yksi syy siihen, miksi pääsiäismunia kätkevästä pupusta on tullut pääsiäisen symboli.

Nukkuuko jänis silmät auki? Niin on ainakin ennen uskottu. Tämä on yksi syy siihen, miksi pääsiäismunia kätkevästä pupusta on tullut pääsiäisen symboli.

Viestejä uudesta elämästä – Pääsiäinen on täynnä kristinuskon keskeistä symboliikkaa

Pääsiäinen on kristittyjen suurin juhla, kirkkovuoden kohokohta, johon liittyy paljon symboliikkaa. Mutta miten ihmeessä jäniskin liittyy kristilliseen pääsiäiseen?

Pääsiäisen tapoihin, koristeisiin ja ruokiin kätkeytyy paljon kristinuskon keskeistä symboliikkaa. Kirkkaanväriset pääsiäismunat, rairuohossa nököttävät suloiset tiput ja loistavan keltaiset narsissit kertovat ylösnousemuksesta ja ilosta. Jopa pääsiäispupu viestii siitä, että kuolema on voitettu.

Pääsiäismuna on ylösnousemuksen ja uuden elämän vertauskuva. Munan kuori on kova kuin Jeesuksen suljettu hauta, josta elämä murtautui ulos. Suklaamunien yllätys kuvastaa pääsiäisaamun iloa siitä, että Jeesus voitti ylösnousemuksellaan kuoleman.

Pääsiäismunan historia ulottuu esikristilliseen aikaan. Muna on ollut monissa kulttuureissa luomisen, hedelmällisyyden ja kasvun symboli. Mielleyhtymä kuoren sisään kätketystä elämästä oli tuttu varhaiskristityille.

Varsinkin ortodoksisessa kirkossa pääsiäismunien maalaaminen on vanha perinne, mutta myös läntisessä kristikunnassa tapa on yleinen. Legendan mukaan jo Magdalan Maria ojensi ylösnousemusta epäilleelle Rooman keisari Tiberiukselle punaiseksi värjätyn munan ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Punainen väri symboloi Kristuksen ristillä vuotanutta verta.

Pääsiäispupun arvoitus

Nopeasti lisääntyvää jänistä on monissa kulttuureissa pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana. Keski-Euroopassa jäniksiä uhrattiin aikoinaan muinaiselle kevään jumalattarelle, Ostaralle. Kotieläimenä pidettyjä jäniksiä annettiin keväisin myös lahjaksi.

Pääsiäiseen jänis liitettiin jo ennen uskonpuhdistusta. Protestantit omivat jäniksen itselleen erottuakseen katolisista pääsiäisen viettäjistä. Munia tuovasta, kätkevästä tai jopa munivasta pupusta tuli suosittu lasten satuhahmo. Suomessa pääsiäispupu tuli tunnetuksi vasta 1900-luvulla.

Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Siksi se on yhdistetty Jeesukseen, joka ei kuollessaankaan nukkunut ikuiseen uneen.

Tipu, kana ja kukko liittyvät myös pääsiäiseen. Munasta kuoriutuva keltainen untuvikko liittyy kevääseen ja uuteen elämään. Se voidaan nähdä myös Kristuksen ylösnousemuksen vertauskuvana. 1900-luvulla tipusta tuli pääsiäiskoristeiden ja pääsiäiskorttien ylivoimaisesti suosituin aihe.

Kana on melko harvinainen kristillinen symboli, mutta sekin saattaa kurkistella pääsiäisruohon joukosta. Poikasiaan hoivaava kana kuvastaa turvaa ja Jumalan huolenpitoa.

Kristillisessä kirkkotaiteessa kukko on ollut tärkeä valppauden ja kestävyyden vertauskuva. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Kirkkojen kellotapuleissa kukko muistuttaa valvomisesta ja rukoilemisesta. Lapsille muniva pääsiäiskukko on omalaatuinen sekoitus aapiskukkoa ja munia tuovaa pääsiäispupua.

 

Suomessa palmunlehvän tehtävän on saanut paju, joka on pohjolassa ainoa pääsiäisen aikaan kukkiva oksa.

 

Pajunkissaoksat ovat suomalaisten palmunlehviä. Kansa levitti innoissaan palmunlehviä tielle, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kristuksen kuninkuutta kuvaavat palmunlehvät ovat olleet osa kristillistä pääsiäisen viettoa varhaisen kirkon ajoista saakka. Pyhät oksat ovat kuuluneet esimerkiksi katolisiin pääsiäiskulkueisiin. Suomessa palmunlehvän tehtävän on saanut paju, joka on pohjolassa ainoa pääsiäisen aikaan kukkiva oksa.

Koristellut pajunoksat yhdistyvät Suomessa virpomiseen. Karjalassa ja Itä-Suomessa on ollut tapana toivottaa sukulaisille ja naapureille onnea ja siunausta virpomalla joko palmusunnuntaina tai sen aattona. Virpomisen yleistyessä itäiseen perinteeseen on yhdistynyt länsisuomalainen tapa pukea lapset noidiksi ja trulleiksi pääsiäisen aikaan.

Rairuohon kasvattaminen on varsin uusi pääsiäisperinne. Varhaisimpia suomalaisia mainintoja siitä on Kotilieden ohje vuodelta 1936, jossa neuvotaan kylvämään ”pääsiäisniitty pöydänsomisteeksi”. Tapa yleistyi vasta 1960-luvulla. Viime vuosina pääsiäiskoristeena on saavuttanut suosiota myös ohra, joka kasvattaa rairuohoa vahvemman oraan.

Nukkuuko jänis silmät auki? Niin on ainakin ennen uskottu. Tämä on yksi syy siihen, miksi pääsiäismunia kätkevästä pupusta on tullut pääsiäisen symboli.

Varsinkin lapsiperheissä rairuoho on suosittu pääsiäiskoriste, jonka joukkoon asetellaan yleensä pääsiäismunia, tipuja, pupuja ja kukkia. Nopeasti kasvava rairuoho voidaan monien sitä vanhempien pääsiäiskoristeiden tapaan nähdä uuden elämän vertauskuvana.

Pääsiäislammas on vähitellen löytänyt tiensä suomalaispöytiin

Lammaspaisti, Suomessakin yleistynyt juhlaruoka, periytyy kristityille juutalaisesta pääsiäisestä eli pesachista. Juutalaisuudessa lammas muistuttaa tapahtumista, jotka liittyvät israelilaisten Egyptin orjuudesta lähtemiseen. Vanhan testamentin mukaan israelilaiset teurastivat lampaan ja sivelivät sen verellä ovenpielet, jotta egyptiläisten esikoispojat surmannut tuhon enkeli kulkisi heidän talojensa ohi.

Jeesus antoi pääsiäislampaalle uuden merkityksen viimeisellä ateriallaan. Hän itse oli Jumalan karitsa, joka uhrasi henkensä ihmisten vapauttamiseksi.

 

Pashan makeus viittaa mämmin tavoin happamattomaan eli pahasta ja synnistä vapautumiseen.

 

Mämmin alkujuuri on happamaton leipä. Perinteisin suomalainen pääsiäisruoka mämmi juontaa juurensa juutalaisen pääsiäisen leipään. Hapan liitetään juutalaisessa perinteessä pahaan, minkä vuoksi koti puhdistetaan juhlan edellä kaikesta happamasta. Kristillisessä perinteessä happamaton leipä on pahuuden vallasta vapautumisen ja Kristuksen sovitustyön vertauskuva.

Mämmiä on valmistettu ainakin 1700-luvun alusta lähtien. Alun alkaen se on ollut pitkäperjantain ruoka, jota rohjettiin syödä myös paaston aikana. Pääsiäisenä mämmiä nautitaan kerman ja sokerin kera.

Narsissia pidetään kristillisessä perinteessä Jeesuksen ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kukkana.

Pasha taas on venäläisperäinen ortodoksien pääsiäisherkku, joka kuuluu myös monen luterilaisen pääsiäiseen. Pashaa on alkujaan valmistettu pääsiäistä edeltävän suuren paaston aikana kerätystä maidosta, jota säilytettiin rahkana. Pashan makeus viittaa mämmin tavoin happamattomaan eli pahasta ja synnistä vapautumiseen. Kreikassa ja monissa muissa maissa pashaa vastaa pääsiäisjuusto.

Pääsiäisnoidat temmeltävät lankalauantaina

Vanhoissa kansanuskomuksissa ajateltiin, että pahat henget ja noidat pääsivät riehumaan vapaasti pääsiäistä edeltävänä lauantaina, jolloin Jeesus oli haudassa. Pahalta suojauduttiin sytyttämällä pääsiäistulia, ja Pohjanmaalla pääsiäiskokot palavat edelleenkin pääsiäisyönä.

Pikkutyttöjen pukeminen pääsiäisnoidiksi on ikivanha ruotsalainen tapa. Perinne levisi ensin Suomen rannikkoseutujen ruotsinkielisille alueille ja sieltä palmusunnuntain virpomistapojen kautta muualle maahan.

Pääsiäisen kukat ovat valkoisia tai keltaisia. Suosikkikukka narsissi on kaunis uuden elämän vertauskuva. Kristillisessä perinteessä sitä pidetään Jeesuksen ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kukkana. Narsissi kasvaa kevään tullen sipulista mullan alta maan pinnalle, pimeästä kohti valoa. Kylmää talvea seuraavat kevät, ilo ja toivo.

Pääsiäisenä kirkkojen alttareita koristavat pääsiäisliljat, puhtauden ja viattomuuden vertauskuvat. Lilja muistuttaa siitä, että synnitön Jeesus kuoli syntisten ihmisten puolesta, jotta he saisivat uuden elämän.

Pääsiäinen yhdistyy monen mielessä keltaiseen, kevään ja uuden elämän väriin. Kirkoissa pääsiäisen liturginen väri on valkoinen. Kiirastorstain katumusta kuvaavaa violettia ja pitkäperjantain mustaa, kuoleman surun väriä, seuraa ilon, kiitoksen, puhtauden ja riemun väri.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi