”Kuolevan ja elävien välille syntyi raja, jota oli vaikea ylittää” – Kaksosveljen syöpä ajoi tuottaja Elias Koskimiehen lukemaan teologiaa
”Sellaisen menetyksen jälkeen on nähtävä vaivaa, että elämällä on vielä merkitystä, että sydän saa vielä sähköiskuja ja innostuu uudesta.”

”Sellaisen menetyksen jälkeen on nähtävä vaivaa, että elämällä on vielä merkitystä, että sydän saa vielä sähköiskuja ja innostuu uudesta.”

”Kuolevan ja elävien välille syntyi raja, jota oli vaikea ylittää” – Kaksosveljen syöpä ajoi tuottaja Elias Koskimiehen lukemaan teologiaa

Viihteen monitoimimies on tuottanut muun muassa Antti Tuiskun Valittu kansa -biisin kohuvideon. ”Kyseessä ei ole niinkään kriittinen kannanotto kristinuskoon.”

”Aamen, aamen”, lauletaan Antti Tuiskun uudella Valittu kansa -musiikkivideolla. Tuisku poseeraa Jeesus-hahmoisen miehen, valkoisten lampaiden ja kyyhkysten ympäröimänä.

– Video tosiaan hyödyntää aika vahvaa uskonnollista symboliikkaa ja aika isolla vaihteella, toteaa tuottaja Elias Koskimies, mies videon takana.

Hän suosittelee katsomaan videon loppuun saakka.

– Silloin katsoja ymmärtää, että kyseessä on kriittinen kannanotto aikamme poptähtikulttuuriin, ei niinkään kristinuskoon.

Koskimies on viihteen huippuammattilainen, joka on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut lukuisia ohjelmia ja tehnyt sisältöjä esimerkiksi Antti Tuiskulle, Krista Siegfridsille, Cheekille ja Kaija Koolle. Tänä vuonna hän on mukana tuottamassa esimerkiksi Stadionin avajaisia ja Antti Tuiskun elokuun stadionkeikkoja. Samalla Koskimies suorittaa ensimmäistä vuotta teologian opintoja.

– Opintojen aloittamisella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä viihdemaailman kanssa, Koskimies toteaa.

Siihen liittyy aivan toinen tarina.

Sähköisku, joka sai tavoittelemaan elämää

Vasemmassa ranteessa on punainen kabbala-nauha ja kyynärvarressa juuri otettu kauris-horoskooppimerkkitatuointi. Elias Koskimies on jo vuosia perehtynyt juutalaisen kabbalan mystiikkaan ja filosofiaan. Horoskooppimerkit taas tuovat elämään kaivattua keveyttä.

– Mielestäni elämä tarvitsee kaikenlaista huuhaata, kuten vaikka astrologiaa, pehmentämään yleistä ilmapiiriä. Haluan tarkastella asioita monesta näkökulmasta eikä minua haittaa, jos sinne lirvahtaa vähän huuhaatakin mukaan.

Kabbalan avulla Koskimies kertoo luoneensa rajoja viihdemaailman ja oman henkisyytensä välille. Hän ei ole koskaan viihtynyt juhlissa tai julkkispiireissä.

– Minulle on tärkeää, että elämässä on muutakin sisältöä. Keveyttä ja syvällisyyttä on oltava sopivassa suhteessa.

Minun oli vaikea hyväksyä sitä, että tärkeintä salaliittolaistani, veljeäni, uhkasikin yhtäkkiä kuolema.

Nuo suhdeluvut menivät sijoiltaan syksyllä 2018, kun Koskimiehen kaksosveli kertoi sairastuneensa melanoomaan. Vaikka näytti siltä, että veli selviäisi, Koskimies pelästyi.

– Olimme jakaneet veljeni kanssa kaiken, isäni kuoleman, muuton Helsinkiin, kaikki uudet elämänvaiheet. Tulimme hyvin toimeen ja hänen kotinsa oli yksi elämäni turvapaikoista. Veljeni oli akateeminen perheenisä ja minä viihteen parissa työskentelevä vapaa sielu.

Se, joka tunsi veljekset, todella tiesi, että yksityiselämässä Elias oli veljistä se hiljaisempi.

– Minun oli vaikea hyväksyä sitä, että tärkeintä salaliittolaistani, veljeä, jonka kanssa olin jakanut kaiken syntymästä saakka, uhkasikin yhtäkkiä kuolema.

Veljen sairaus oli kuin sähköisku, joka sai Koskimiehen tavoittelemaan elämää yhä kiihkeämmin. Hän kävi läpi asioita, joita oli jättänyt tekemättä pelon vuoksi.

– Aloitin laitesukelluksen. Posotin syysiltoina joka viikko bussilla Veikkolan sukellusaltaille. Pelkäsin pinnan alle painumista aivan valtavasti, mutta jäin lopulta täysin koukkuun vedenalaiseen hiljaisuuden maailmaan.

Toinen unelma olivat teologian opinnot. Koskimies oli muuttanut Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin tekemään töitä 19-vuotiaana.

– Kaduin aina vähän sitä, että en koskaan opiskellut ja perehtynyt asioihin. Minulla oli liian kiire tehdä uraa.

”Veljeni vei mukanaan äänensä, kosketuksensa ja sellaisia muistoja, joista tiedämme vain hän ja minä.”

”Veljeni vei mukanaan äänensä, kosketuksensa ja sellaisia muistoja, joista tiedämme vain hän ja minä.”

Lähestyvä kuolema muutti veljeä fyysisesti ja psyykkisesti

Hakupapereista teologiseen tiedekuntaan ei saanut tietää kukaan muu. Elias Koskimies kertoi asiasta vain kaksosveljelleen.

– Kerroin hänelle hakemisesta, kun vierailimme Uspenskin katedraalissa. Silloin veljeni syöpä oli jo uusinut.

Asiasta kuullessaan veli remahti raikuvaan nauruun. Sinnekö hait, vaikka et ole mikään kympin tyttö vaan tuollainen viihteen viidakon tähtönen, veli ilkkui.

– Juuri tuota piirrettä rakastin suhteessamme eniten. Veljeyteen kuului rajukin naljailu ja sanailu, ja silti tiesin olevani aina hyväksytty ja turvassa.

Keväällä 2019 veljekset saattoivat vielä jutella ja nauraa keskenään, vaikka silloin oli jo selvää, että toinen ei eläisi enää pitkään. Koskimiehen veli teki kuolemaa kuusi kuukautta.

– Se oli erikoista aikaa. Välillä tuntui järjettömältä käydä töissä samalla kun tiesin, että veljeni kuolee pian. Toisaalta sain valtavasti voimaa työkavereistani. Minun ei tarvinnut esittää voivani hyvin.

Sain olla veljeni vierellä loppuun saakka ja sulkea hänen silmänsä kuoleman jälkeen.

Ymmärtääkseen veljensä kokemuksia Koskimies yritti lukea kuolemaa käsittelevää kirjallisuutta.

– Jätin kuitenkin kirjat kesken, sillä niissä kuvatut kokemukset tuntuivat sietämättömiltä.

Silti kaikki ne asiat siinsivät jo edessä, joten Koskimies pyrki aktiivisesti kohtaamaan kuolemanpelkonsa.

– Olen aina ajatellut, että pelkojen voittaminen on äärimmäisen tärkeää. Pakotin itseni veljeni kuoleman äärelle, ja päätin käydä hänen rinnallaan läpi kaikki sen vaiheet.

Sairauden edetessä Koskimiehen veli väsyi ja muuttui fyysisesti ja psyykkisesti. Veljestä tuli poissaoleva. Kuolevan ja elävien välille syntyi raja, jota oli vaikea ylittää, vaikka piti toista kädestä. Veli siirrettiin Terhokotiin saattohoitoon.

– Olen kiitollinen siitä, että Terhokoti teki kuolemasta niin luonnollista ja turvallista.

Omaisia ei jätetty yksin, vaan heitäkin autettiin kohtaamaan kuolema.

– Isämme kuoli, kun olimme veljeni kanssa 14-vuotiaita, ja silloin näimme ruumiin vasta arkussa. Nyt sain olla veljeni vierellä loppuun saakka, ja sain sulkea hänen silmänsä kuoleman jälkeen.

Kun suuret stadionkonsertit on hoidettu, Elias Koskimies palaa sukeltamisen, opiskelun ja kirjoittamisen pariin.

Kun suuret stadionkonsertit on hoidettu, Elias Koskimies palaa sukeltamisen, opiskelun ja kirjoittamisen pariin.

”On nähtävä vaivaa, että innostuu uudesta”

Veljensä kuolemaa seuraavana päivänä Elias Koskimies saattoi ajatella vain, että nyt hän oli ensimmäistä kertaa vanhempi kuin kaksosveljensä. Kolme päivää aiemmin hän oli saanut tietää, että hänet oli hyväksytty opiskelemaan teologiaa.

– Olen onnellinen siitä, että ehdin kertoa uutisen veljelleni. Vaikka veljeni tila oli silloin jo heiveröinen, hän kuuli minut.

Jos Koskimies kirjoittaisi ohjeita kuolevien omaiselle, hän kehottaisi heitä säästämään voimiaan.

– Omaa kestävyyttä ja voimia kannattaa säännöstellä, sillä läheisen kuoleman jälkeen meidän on jäätävä vielä tänne ja kestettävä elämä ilman rakasta ihmistä.

Hän toivoisi myös, että ei olisi miettinyt niin paljon sitä, toimiiko oikein vai väärin.

– Lopulta kyse ei kuitenkaan ole meistä läheisistä, vaan kuolevasta ja hänen sisäisestä maailmastaan. Kuoleva ilmaisee itse, minkälaisia asioita tarvitsee.

Kuolema on Koskimiehen mukaan julman yksinkertainen ja samalla täysin käsittämätön asia.

– Veljeni vei mukanaan äänensä, kosketuksensa ja sellaisia muistoja, joista tiedämme vain hän ja minä. Sellaisen menetyksen jälkeen on nähtävä vaivaa, että elämällä on vielä merkitystä, että sydän saa vielä sähköiskuja ja innostuu uudesta.

Uskonasioiden suhteen Koskimies sanoo olevansa tarkkailevan kiinnostunut. Hän haluaa opinnoissaan tutustua yhä syvemmin uskonnolliseen maailmaan.

– Nyt odotan, että pääsen kunnolla opintojen kimppuun. Tänä vuonna niille on ollut todella vähän aikaa työtilanteeni vuoksi. Ajattelen kuitenkin, ettei teologian opintojen kanssa kannata pitää kauheaa kiirettä.

Kun suuret stadionkonsertit on tänä vuonna tuotettu, Koskimies aloittaa uuden vaiheen ja palaa sukeltamisen, opiskelun ja kirjoittamisen pariin.

– Alan pinnistellä yksinäisen akateemisen henkisyyden parissa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi