Villi city: Lumikoilla on huippuvuosi – pikkupetoja vilistää kerrostalopihoilla
Haagassa on nähty runsaasti lumikkoja. Maailman pienimmän petonisäkkään kesäasu on ruskea, talvinen valkea.

Haagassa on nähty runsaasti lumikkoja. Maailman pienimmän petonisäkkään kesäasu on ruskea, talvinen valkea.

Villi city: Lumikoilla on huippuvuosi – pikkupetoja vilistää kerrostalopihoilla

Asiantuntija Paavo Hellstedt: Helsingissä elää nyt tuhansia lumikoita. Syynä on hyvä myyrätalvi ja ehkä myös rottaongelma.

– Näytti veikeältä, kun kolme tai neljä lumikonpäätä kurkki kallionkolosta, Anne Toropainen osoittaa Ohjaajantien viertä kotikerrostalonsa kupeessa Haagassa. Lumikko on tullut Toropaista ja hänen koiriaan vastaan joskus myös saman kerrostalon takana.

Aino Acktén koirapuiston lähellä Toropainen työntää sormensa noin viiden sentin levyiseen myyränkoloon. Lumikko killitti sieltä vastaan tänä keväänä.

Helsingissä on nyt ennätysmäärä lumikkoja, jopa kymmenen kertaa enemmän kuin yleensä. Lumikon ja kärpän käyttäytymisestä väitellyt tohtori Paavo Hellstedt arvioi, että maailman pienimpiä petonisäkkäitä vilistää pääkaupungissa joitakin tuhansia.

– Viime talvi oli erinomainen Etelä-Suomen myyrille, ja lumikkojen määrä vaihtelee rajusti saaliseläinten määrän mukaan. Kaupungissa lumikoiden lisääntymisen taustalla voi olla myös rottaongelma. Rottia on pääkaupunkiseudulla enemmän kuin ihmisiä, Hellstedt sanoo.

Helsingin kaupungin puistovastaava Pekka Engblom vahvistaa, että Haagassa elää rottia, joita myrkytetään parhaillaan Alppiruusupuistossa. Jopa yli puolikiloiseksi kasvava aikuinen rotta on 24–80-grammaiselle saalistajalle liian iso vastus, mutta rotanpoikasia se napsii mielellään.

Pöljät poikaset voivat hölmöillä kummissa paikoissa.

- tohtori Paavo Hellstedt

Kevät on erityisen hyvää aikaa lumikon bongaamiseen. Ensinnäkin myyräkanta romahtaa usein keväällä, jolloin jyrsijät eivät ole ehtineet vielä lisääntyä. Jos lumikko ei löydä syötävää myyränkoloista, sen on lähdettävä taivasalle itseään saalistavien petolintujen, kissojen – ja myös ihmisten – näkyville. Lumikko voi syödä monenlaisia pikkueläimiä sekä marjoja ja hedelmiäkin.

– Lumikonpoikasia alkaa olla ulkona. Ne ovat pesän jättäessään emonsa kokoisia, mutta äly ei kehity samassa tahdissa koon kanssa. Pöljät poikaset voivat hölmöillä kummissa paikoissa, Hellstedt sanoo.

Jotain nuorison fiksuudesta kertoo sekin, että noin kahdeksan lumikkoa kymmenestä kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Oikein terävät ja onnekkaat yksilöt elävät viisivuotiaiksi.

Anne Toropainen näki lumikon viimeksi Haagassa kurkistamassa tästä myyränkolosta kotinsa lähellä. Dandiedinmontinterrieri Teppo olisi kiinnostunut jyrsijänmetsästyksestä.

Anne Toropainen näki lumikon viimeksi Haagassa kurkistamassa tästä myyränkolosta kotinsa lähellä. Dandiedinmontinterrieri Teppo olisi kiinnostunut jyrsijänmetsästyksestä.

Kuinka moni on bongannut lumikon Etelä-Haagan suunnalla? kysyttiin Haagan ilmoitustaulu -Facebook-ryhmässä maaliskuussa. Nelisenkymmentä ilmoittautui.

Onko ihan valkoinen noin 10 cm pitkä? varmisti joku. Jep, vastasi Anne Toropainen.

Uroslumikko saattaa tosin kasvaa 20-senttiseksi eli kaksi kertaa naaraan mittaiseksi. Lumivalkea talviturkki vaihtuu kesäksi ruskeaan, jossa on valkoista vain mahapuolella.

Haagalaiset kertoivat nähneensä lumikon parkkipaikalla, pihoilla ja monilla teillä. Niitä puikkii muun muassa Kylätien päiväkodin kiviaidassa.

– Lumikko ei ole koskaan ollutkaan erämaiden laji. Kaupunkipuistoissa on lumikoille paljon ravintoa, vaikka ne eivät ainakaan tässä urbanisoitumisen vaiheessa hyödynnä nakkikioskien roskiksia, Hellstedt kertoo.

Myyränkoloja koluavat lumikot tarvitsevat purtavakseen jyrsijän päivässä. Ihminen hyötyy minikokoisesta tehotappajasta, koska se vähentää myyrien mukana punkkeja alueeltaan, eikä itse levitä tauteja.

Lumikon talviasu on täysin lumivalkoinen. Tämä yksilö on vaihtamassa väriään.

Lumikon talviasu on täysin lumivalkoinen. Tämä yksilö on vaihtamassa väriään.

Haagassa on elänyt Toropaisen mukaan aina lumikkoja. Eläin on Suomessa yleinen, vaikkakin rauhoitettu.

– Olen nähnyt lumikon suunnilleen kerran vuodessa lapsesta asti, 40 vuotta täyttävä Toropainen kertoo.

Lumikko on muiden näätäeläinten tavoin niin utelias, että jää usein seurailemaan ihmistä, kunhan selusta on turvattu. Toropainen muistelee muutaman vuoden takaista eväsretkeä kaveri- ja koiraporukalla Keskuspuistossa: lumikko puikkelehti kahvittelijoiden ympärillä useita minuutteja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: