Tummasyyskorento odottaa aamun valkenemista lehmälaitumella. Korento pystyy lentämään vasta kun aurinko on lämmittänyt sen. Kuva Sami Karjalainen
Villi city: Muinaiset lentävät pedot taistelevat kaislikossa
Sudenkorennot napsivat ihmisen ympäriltä paarmoja ja syövät toisiaankin. Lentotaiturit menestyivät jo ennen hirmuliskojen aikaa.
Yksi, kaksi, kolme sudenkorentoa syöksähtelee Sami Karjalaisen ympärillä. Ruovikon suojissa on lämmintä ja tyyntä. Juuri tällainen sää saa lentotaiturit liikkeelle.
– Ruskoukonkorentoja, mies tunnistaa.
Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella Helsingissä sijaitseva Pornaistenniemen pato on loistava paikka bongata sudenkorentoja. Siellä on tavattu yli kolmekymmentä korentolajia, eli noin puolet kaikista Suomessa elävistä. Ruosteenväriset, vajaan kymmenen sentin mittaiset ruskoukonkorennot kuuluvat yleisimpiin ja urbaaneimpiin.
– Niitä lentelee kerrostalojen pihoillakin, Karjalainen kertoo.
Hän on kuvannut korentoja 90-luvun alusta asti ja käsitellyt niitä useissa tietokirjoissaan, joista uusin on tänä vuonna ilmestynyt Rantojen hyönteiset (Docendo). Monen korentoharrastus alkoi Suomen sudenkorentokirjan (2002) lukemisesta. Karjalainen sai siitä tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Sudenkorennot pystyvät lentämään ilmassa kieppejä, peruuttamaan, pysäyttämään kovasta vauhdista kuin seinään.
Tietokirjailija Sami Karjalainen
Menestyjiä kivihiilikaudelta asti
Haukan kokoiset sudenkorennot kiertelivät ilmakehässä kivihiilikaudella. Nykyisten korentojen kantamuodot elivät noin 325 miljoonaa vuotta sitten.
Korennot ovat nähneet hirmuliskojen nousun ja tuhon. Ne ovat selvinneet neljästä joukkosukupuutosta aina nykyaikaan saakka.
Suomen suurimmat korennot ovat nyt noin kymmensenttisiä. Vaeltavat lajit kulkevat silti tuhansiakin kilometrejä. Pienetkin korennot pyrähtävät keveästi vaikkapa Suomenlahden yli Tallinnasta Helsinkiin.
– Sudenkorennot pystyvät lentämään ilmassa kieppejä, peruuttamaan, pysäyttämään kovasta vauhdista kuin seinään ja parittelemaan lennossa, Karjalainen kertoo.
Karjalainen on erityisen ihastunut safiirinsinisiin neidonkorentoihin, joita hän pitää hyönteisistä eleganteimpina. Niiden tavatkin ovat muita hienostuneempia:
– Neidonkorentokoiras esittää naaraalle kosiotanssin. Se räpyttelee tiheästi siipiään naaraan edessä ja saattaa heittäytyä veden pinnalle ja kulkea virran mukana esitellessään munintapaikkaa. Sellainen tekee naaraaseen vaikutuksen, joten koiras ottaa sen vuoksi riskin joutua kalan suuhun, Karjalainen kertoo.
Suurin osa muista korentokoiraista käy suoraviivaisesti kiinni naaraaseen ja koettaa taivuttaa tämän sydäntä muistuttavaan paritteluasentoon. Osa hoitaa suvunjatkamisen sekunneissa, mutta hoikkatytönkorennot parittelevat tunteja.
Koiraat kamppailevat lisääntymisreviireistä siinä missä isommatkin eläimet.
– Reviiriä hallitseva koiras lentää aggressiivisesti muita vastaan. Siivet osuvat välillä vastakkain ja ääritapauksessa eläimet purevat toisiaan.
Neidonkorentokoiraat saattavat ottaa yhteen jopa tunnin.
Sami Karjalainen on valokuvannut sudenkorentoja 1990-luvun alusta asti. Hänen sudenkorentokirjansa ovat innostaneet monia muitakin sudenkorentojen pariin. Kuva Sirpa Päivinen
Sudenkorennot eivät koe ihmistä uhkana.
Tietokirjailija Sami Karjalainen
Korennot napsivat paarmoja ympäriltä
Ihmisten lähellä kieppuvat ja vartalolle laskeutuvat sudenkorennot ihmetyttävät. Sudenkorento erottaa lentävän saalishyönteisen 20 metrin päästä ja pystyy syöksymään 40 kilometrin tuntinopeudella. Miksi se ei siis pakene?
– Sudenkorennot eivät koe ihmistä uhkana. Jos ihmisen lähellä pyörii hyttysiä ja paarmoja, korennot voivat tulla metsästämään niitä. Ihon vaalea pinta saattaa houkuttaa korentoja laskeutumaan, Karjalainen arvioi.
Tehokkaat saalistajat rouskuttelevat päivässä kymmeniä lentäviä hyönteisiä. Ne hotkaisevat pienimmät ötökät lennossa ja tähyilevät jo seuraavaa uhria.
Monet isot aitosudenkorennot syövät pienempiä hentosudenkorentoja. Heleän taivaansininen rannikkoukonkorento on kannibaali, joka metsästää lajitovereitaankin.
Sudenkorennot ovat hurjia petoja jo lammikoiden pohjamudissa mönkivinä toukkina. Ne saalistavat esimerkiksi pieniä kaloja ja sammakonpoikasia. Toukalla on erikoinen, pyyntinaamariksi kutsuttu elin, jonka se sinkoaa kohti ohi polskuttavaa uhria. Saalis tarttuu pyyntinaamarin koukkuihin. Kalattomissa vesistöissä sudenkorennontoukat ovat ravintoketjun huipulla.
Sulkakoipikorentojen koiraat vahtivat, etteivät kilpakosijat ahdistele veteen munivaa naarasta. Kuva Sami Karjalainen
En voi ymmärtää, miten olen löytänyt nämä luonnon taideteokset vasta nyt.
Luontokartoittajaksi opiskeleva Sami Kiema
Uudenlaisia korentoja lentää Suomeen
Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia sudenkorentolajeja. Luontokartoittajaksi opiskeleva Sami Kiema etsii syyskuuhun asti Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen kahdelta lampareelta EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemia lajeja. Tähän mennessä on löytynyt täplälampikorentoja sekä alueella uusi lummelampikorento.
– Sudenkorennot ovat järjettömän komeita pikkupetoja. Olen harrastanut luontoa kohta 40 vuotta, enkä voi ymmärtää, miten olen löytänyt nämä luonnon taideteokset vasta nyt.
Suunnitteilla on umpeen kasvavien lampareiden ruoppaus, joka hyödyttää sekä harvinaisia korentoja että suojellun kosteikon lintuja.
Kun Kiema lähtee korentoja etsimään, hän jättää haavin kotiin. Metsästysvälineenä toimii kamera.
Sami Karjalainen kertoo, että sudenkorentoharrastajillakaan ei ole tapana myrkyttää ja seivästää kiinnostuksenkohteitaan kokoelmiin perhosten tapaan.
– Kokoelmayksilöt ovat ankeita verrattuna eläviin.
Sudenkorennon siivet ovat erittäin kevyet, mutta vahvat. Lentotaituri pystyy liikuttamaan jokaista neljää siipeään erikseen. Tämä siipi on aamukasteessa. Kuva Sami Karjalainen
Syyskuussa sudenkorentoretkelle Vanhankaupunginlahdelle
Helsingin Akvaarioseura ry järjestää sudenkorentoretken Vanhankaupunginlahdelle lauantaina 9.9. klo 10–13. Retkeläisiä opastaa alueella luontokartoitusta tekevä Sami Kiema. Tapaamispaikka on Matinsillan itäpään parkkipaikka Pornaistenniemen Jokisuuntiellä.
Sudenkorentoharrastajia löytyy myös Facebook-ryhmästä Suomen korennot, jossa aloittelijat esimerkiksi kysyvät apua lajinmääritykseen konkareilta.
Kerro havaintosi!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jonna Kulmuni on tutkinut yli 15 vuotta kekomuurahaisten elämää: ”Keväällä heräävä muurahaispesä on naisten valtakunta”
Hyvä elämäDosentti Kulmuni ihailee sitä, miten hienoon yhteistyöhön muurahaiset pystyvät pesässä ja sen ulkopuolella.
