null Voiko ilman luontoa olla onnellinen? Orava-elokuva haastaa ihmisen kaikkivoipaisuuden

Keinotekoisia eläimiä työkseen suunnitteleva Pasi (Miro Lopperi) päättää uhmata luontoa vieroksuvan yhteiskunnan sääntöjä ja auttaa maailman viimeistä oravaa. Kuva: Max Smeds/Bufo

Keinotekoisia eläimiä työkseen suunnitteleva Pasi (Miro Lopperi) päättää uhmata luontoa vieroksuvan yhteiskunnan sääntöjä ja auttaa maailman viimeistä oravaa. Kuva: Max Smeds/Bufo

Hyvä elämä

Voiko ilman luontoa olla onnellinen? Orava-elokuva haastaa ihmisen kaikkivoipaisuuden

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Markus Lehmusruusu havahtui pohtimaan, voiko keinotekoinen maailma tehdä ihmisen onnelliseksi.

Lähitulevaisuudessa luonto on lähes hävinnyt ja yhteiskunta ohjaa tarkasti ihmisten hyvinvointia. Pasi (Miro Lopperi) työskentelee keinotekoisten eläinten suunnittelijana ja elää eristäytynyttä elämää. Kaikki muuttuu, kun Pasi kohtaa maailman viimeisen elävän oravan. Samalla hänen elämäänsä astuu Emilia (Mimosa Willamo), jonka viranomaistehtävänä on valvoa hyvinvoinnin sääntökirjan noudattamista.

Tällaisen maailman tarjoaa huhtikuun alussa teattereihin tullut kotimainen draamakomedia, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Markus Lehmusruusu.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Markus Lehmusruusu halusi pysyä rehellisenä oman luontosuhteensa ristiriitaisuudelle. Kuva: Pietari Peltola.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Markus Lehmusruusu halusi pysyä rehellisenä oman luontosuhteensa ristiriitaisuudelle. Kuva: Pietari Peltola.

Onko huhtikuun alussa teattereihin tullut Orava-elokuva tieteisdystopia synkästä tulevaisuudesta vai vertauskuva tämän päivän yhteiskunnasta, käsikirjoittaja ja ohjaaja Markus Lehmusruusu?

– Kun aloitin elokuvan kirjoittamisen kahdeksan vuotta sitten, se tuntui enemmän scifiltä kuin nyt. Elokuvan tekemisen aikana siitä on tullut koko ajan vain ajankohtaisempi mm. tekoälyn arkistumisen, kiihtyvän ympäristökriisin ja covid-pandemian seurauksena.

Miksi valitsit juuri oravan kohtaamisen ratkaisevaksi tilanteeksi, joka johtaa menetetyn luontosuhteen palauttamiseen?

– Pyrin tekemään tärkeästä yhteiskunnallisesta aiheesta helposti lähestyttävän elokuvan. Orava on mielenkiintoinen ja vahvoja mielikuvia herättävä eläin, jossa yhdistyy kaksi keskenään ristiriitaista asiaa. Toisaalta orava mielletään usein söpöksi ja tuttavalliseksi eläimeksi, joka on meille tuttu näky kotipihalta ja lähiluonnosta. Samalla se on myös jotakin aivan muuta: ikivanha laji, villieläin ja jyrsijä, joka voidaan nähdä rotan kaltaisena tuholaisena.

Mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?

– Käsikirjoituksen tekeminen alkoi oman luontosuhteeni ristiriitaisuuden tiedostamisesta. Toisaalta rakastan luontoa ja vietän siellä paljon aikaa, mutta samalla olen itsekin luonnosta vieraantunut, kaupungistunut, moderni ihminen. Tähän ristiriitaan havahtuminen ei jättänyt minua rauhaan.

– Elokuvan yhtenä teemana on aidon ja keinotekoisen välinen suhde: tarvitsemmeko kokemuksen jostakin aidosta ollaksemme onnellisia?

Mikä on mielestäsi elokuvan tärkein opetus?

– Olen yrittänyt pysyä rehellisenä omalle kokemukselleni ja sen ristiriitaisuudelle. Minun on helpompi ajatella, mitä elokuva kysyy kuin mitä se opettaa. Mielestäni elokuvassa on kyse siitä, voiko ihminen olla onnellinen ilman yhteyttä luontoon. Onko ihminen kaikkivoipainen olento, joka voi keksiä jonkin aidon tilalle korvaavan, keinotekoisen teknologian, vai jääkö jotain silti aina puuttumaan?

Elokuvassa esiintyviä oravia ei voinut kouluttaa tai kontrolloida, vaan asiat oli tehtävä niiden ehdoilla. Kuva: Max Smeds/Bufo

Elokuvassa esiintyviä oravia ei voinut kouluttaa tai kontrolloida, vaan asiat oli tehtävä niiden ehdoilla. Kuva: Max Smeds/Bufo

Mitä Orava-elokuvan tekeminen antoi sinulle?

– Päällimmäisenä on syvä kiitollisuuden tunne. Tämä on ollut pitkä prosessi, johon on liittynyt isoja haasteita ja koettelemuksia. Sain ympärilleni upeita ihmisiä, joiden konkreettinen ja henkinen tuki on ollut kaunista ja hienoa.

– Ajattelen myös elokuvassa esiintyviä oikeita oravia. Oravia ei voi kouluttaa tai kontrolloida, vaan jouduimme tekemään asioita niiden ehdoilla. Siinä kiteytyi yksi elokuvan teemoista: ihmisen on luovuttava kontrollista ja hyväksyttävä se, että jokin toinen olio määrää tahdin.

– Yhdessä kohtauksessa päähenkilöä esittävä Miro Lopperi ja orava hengailevat ja syövät yhdessä kakkua, ja lopuksi orava kiipeää Miron olkapäälle. Tuo hetki oli minulle taianomainen ja tuntui uskomattomalta lahjalta.

Pasi (Miro Lopperi) kohtaa yllättävän luontokappaleen lisäksi myös Emilian (Mimosa Willamo), hyvinvoinnin sääntökirjaa valvovan viranomaisen. Kuva: Max Smeds/Bufo

Pasi (Miro Lopperi) kohtaa yllättävän luontokappaleen lisäksi myös Emilian (Mimosa Willamo), hyvinvoinnin sääntökirjaa valvovan viranomaisen. Kuva: Max Smeds/Bufo

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.