Illanvietto pääsee alkamaan vasta, kun jokainen tietää, missä aikoo nukkua.
Yökylässä kirkossa: Kauri Malme, 10, heräsi kello viideltä Espoonlahden kirkon lattialta eikä saanut enää unta
Napa narskui, kun lapset ampaisivat kiinni tortilloihin Espoonlahden Yö kirkossa -tapahtumassa.
Vaatenaulakko on täynnä kenkiä. Lattia täyttyy repuista, kasseista, makuupusseista ja retkipatjoista. Kun kengännumerot ovat päälle 30 mutta kuitenkin alle 40, ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock päätelläkseen, että joukko alakouluikäisiä Espoonlahden seurakunnan alueen lapsia on lähdössä retkelle.
Näin todella on, mutta sillä tarkennuksella, että koko katras on jo määränpäässä.
On lokakuun viimeinen lauantai, ja 36 lasta aikoo nukkua tulevan yön Espoonlahden kirkon lattialla makuupusseissa. Lapset on kutsuttu yökylään kirkkoon siksi, että evankelisluterilainen kirkko on tehnyt varhaiskasvatustyötä sata vuotta. Juhlavuoden otsikkona on 100 vuotta iloa.
Seurakuntasaliin on katettu juhlaillallinen. Pöydät on peitelty sileillä valkoisilla liinoilla, ja kunkin istumapaikan kohdalle on taiteltu lautasliina kauniisti. Ollaan kuin hienostolaisessa ravintolassa.
– Minä niin arvostan tätä koko henkilökuntaa, joka on käyttänyt paljon voimia siihen, että me jokainen tunnemme olomme täällä hyvin tervetulleeksi, sanoo Kauri Malme, 10.
Tarjolla on tortilloja, joiden vaihtoehtoisina täytteinä ovat kana- tai härkäpapukastike.
– Sattumalta tortillat ovat ihan lempiruokaani, myhäilee Hanna Hiltunen, 12.
Kun lapsityö kehitettiin, Suomessakin käytettiin vielä lapsisotilaita
Sata vuotta sitten lapsen elämä oli karua. Lapsityövoima oli tavallista, ja Suomen sisällissodassakin oli käytetty lapsisotilaita. Sellaista asiaa kuin lasten oikeudet ei vielä ollut keksitty, sillä esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien julistuskin julkaistiin vasta niinkin myöhään kuin 1989.
Kirkko tuli kuitenkin lapsia lähelle.
Rukoilen joka ilta kaikkea semmoista, että perhe pysyy turvassa ja minulla ja kavereillani on kaikki hyvin.
– Kauri Malme
– Pojille kehitettiin viikkokokoontumisia, joihin kuului poikien omaa ohjelmaa kuten kuvaelmia ja musiikkia. Lisäksi oli peli-iltoja ja leirejä, ja sunnuntaisin pidettiin pyhäkoulua. Helsingin Sörnäisissä työttömille kengänkiillottaja- ja lehtimyyjäpojille perustettiin myös päiväkerho, jossa he saattoivat löytää mielekästä tekemistä, luettelee kirkon kasvatus- ja perheasioiden asiantuntija Katri Vappula.
Perustoimintamuodot eivät noista ajoista ole muuttuneet, sillä myös vuonna 2019 seurakuntien kerhoissa ja leireillä leikitään ja pelataan paljon.
1930-luvulla nuorisotyö muotoutui kirkossa omaksi työmuodokseen. Taustalla oli kirkkolakiin vuonna 1925 kirjattu maininta, että pappien on huolehdittava nuorten kristillisestä kasvatuksesta.
– Tämä on edelleen olennaista, sillä ihminen kykenee paremmin aitoihin, itsenäisiin valintoihin, jos hän on lapsena saanut rakennusaineita katsomuksensa kehittymiseen. Ihminenhän ei koskaan kasva tyhjiössä, Vappula sanoo.
Kuuden rastin heijastinmetsästys koski rukousta.
Tortillat sattuvat olemaan Hanna Hiltusen lempiruokaa.
Kattaus se on, mikä erottaa juhlan arjesta.
Onneksi illankulkuun on varattu aikaa omille leikeille.
Illan kohokohta: heijastinmetsästys
Kun tortillat on syöty, sammutetaan kirkkosalista valot, sillä nyt alkaa heijastinetsintä. Lapset on jaettu ryhmiin, joilla on oma tunnus. Pimeässä kirkossa ryhmät etsivät taskulampun valossa kuusi omaa ryhmätunnusta vastaavaa rastia, joissa on eri tehtäviä.
– Ne kaikki liittyivät rukoukseen. Yhdessä piti ratkaista ristikko, jossa muodostui sana rukous, yhdessä taas oli käärö, jossa kerrottiin rukouksesta, sanoo Hanna Hiltunen.
Myös Kauri Malmeen mielestä tehtävä oli tosi kiva.
Ihminenhän ei koskaan kasva tyhjiössä.
– Kirkon kasvatus- ja perheasioiden asiantuntija Katri Vappula
– Rukoilen joka ilta kaikkea semmoista, että perhe pysyy turvassa ja minulla ja kavereillani on kaikki hyvin, Malme sanoo.
Sitten onkin pienimpien aika pestä hampaat ja kömpiä makuupussiin. Isommat kokoontuvat alttarin viereen piiriin. Toista olisi istua nuotiolla, mutta nyt liekkien virkaa saa luvan hoitaa taskulamppu.
– Kunhan ei tule mitään pelottavaa tarinaa, yksi jos toinenkin lapsista pyytää.
Ei sentään. Lasten tehtävä on ratkaista eräs arvoitus kysymällä vain sellaisia kysymyksiä, joihin voidaan vastata kyllä tai ei. Ja sitten se alkaa.
– Mies saapui hotellille ja totesi: ”Kaikki on mennyttä.” Mitä on tapahtunut? kysyy nuorisotyönohjaaja Saija Hiltunen.
Vähitellen valkenee karu totuus: mies oli hävinnyt Monopoli-pelin.
Näppärintä oli pitää otsalamppua, jolloin kädet jäivät vapaiksi.
Yhteensä 36 lasta osallistui Espoonlahden seurakunnan Yö kirkossa -tapahtumaan.
Vapaana hetkenä Kauri Malmeella oli aikaa syventyä piirtämiseen.
”Meill’ on alttarilla taskulamppupiiri...”
Muuten kyllä hyvä, mutta uni ei tullut
Tänä vuonna siirryttiin talviaikaan aamuyöllä 27. lokakuuta. Espoonlahden kirkossa tämä tarkoitti yhtä ylimääräistä tuntia torkkumista, asennon hakemista, kyljen kääntämistä, kellon vilkuilua, puoliunta.
– En mene sanomaan, että ainakaan normaalia paremmin olisin nukkunut, sanoo Hanna Hiltunen.
– Enpä minäkään. Heräsin vähän vaille viisi, eikä ollut järin mukavaa. Nyt toivoisin pääseväni pian kotiin nukkumaan. Muutenhan täällä on ollut huippukivaa. Tulisin koska tahansa uudestaan, sanoo Kauri Malme.
100 vuotta iloa
Tänä vuonna vietetään kirkon kouluikäisten parissa tehtävän työn satavuotisjuhlaa. Kallion ja Paavalin seurakunnat Helsingissä haastoivat muun Suomen viettämään yötä kirkossa 7–14-vuotiaiden kanssa.
Katso Espoon seurakuntien Yö kirkossa -tapahtumien aikataulu täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viides- ja kuudesluokkalaiset pääsevät yöpymään Olarin kirkossa – kirkkosali sopii myös seikkailemiseen
AjankohtaistaKirkkoyössä seikkaillaan taskulamppujen kanssa pimeässä kirkossa.
