Pyhä Valentinus oli eläessään ehkä pappi tai piispa.
Ystävänpäivän taustalta löytyy Valentinus-niminen pyhimys, jonka pääkallo on säilössä Roomassa
Pyhän Valentinuksen uskotaan suojelevan rakastavaisia.
Pyhän Valentinuksen sanotaan olevan kihlattujen ja onnellisten avioliittojen suojeluspyhimys. Suojeluspyhimykset ovat keskeisessä asemassa katolisessa kirkossa. Pyhien naisten ja miesten uskotaan auttavan ja suojelevan erilaisia ihmisiä, ammattikuntia ja paikkoja.
– Nykyisin luterilaisessa kirkossakin on kiinnostuttu pyhimyksistä, ja varsinkin pyhiinvaelluskulttuuri on saanut jalansijaa, sanoo uskontotieteen dosentti Katja Ritari Helsingin yliopistosta.
– Pyhiinvaelluksen ajatuksena on, että vaelletaan pyhille paikoille, tyypillisesti pyhimysten haudoille.
Pyhästä Valentinuksesta kiertää maailmalla erilaisia tarinoita. Varmasti ei tiedetä, onko tällainen henkilö todellisuudessa ollut olemassa vai onko tarinoihin yhdistynyt asioita useammasta samannimisestä henkilöstä.
Reliikkejä ympäri Eurooppaa
Yhdessä tarinassa muistellaan Valentinus-nimisistä miestä, joka toimi 200-luvulla joko pappina tai piispana Italiassa. Hänen kerrotaan vihkineen kristittyjä avioliittoon, minkä vuoksi Valentinuksen päivää alettiin viettää rakastavaisten juhlapäivänä. Valentine’s day on saanut nimensä tältä pohjalta. Suomessa vietetään ystävänpäivää.
Pappiskutsumuksensa vuoksi Valentinus kärsi kristittyjen vainoissa marttyyrikuoleman. Hänen ruumiinsa on oletettavasti aikoinaan haudattu maanalaiseen hautakammiokäytävään Rooman St. Valentinon kirkkoon, mutta hänen reliikkejään eli pyhäinjäännöksiään löytyy eri puolilta Eurooppaa.
Luita on Rooman lisäksi esimerkiksi Dublinissa, Madridissa, Mytilenessä, Prahassa ja Savonassa.
– Katolisuudessa reliikkejä pitää olla joka kirkossa. Saman pyhimyksen luita on jaeltu moniin kirkkoihin, ja siksi niitä on eri paikoissa. Toisinaan pyhimyksen luita on epäilyttävän paljon, mutta eihän reliikin tarvitse olla kuin pieni pala, vaikka sormen luu. Rooman katakombeistahan on kätevästi löydetty kaikenmoisia luita, Katja Ritari sanoo.
Pyhimyksen luissa uskottiin olevan voimaa. Keskiajalla niitä jopa varastettiin. Varastamistarinoihin liittyy usein jonkun näkemä uni. Unessa pyhimys kertoo luunsa olevan unohdetussa paikassa niin, ettei hän saa siellä tarpeeksi huomiota. Varkaus oikeutettiin, koska pyhimys itse oli käynyt pyytämässä siirtoa keskeisempään paikkaan, jotta uskovaiset pääsevät hänen luokseen helpommin rukoilemaan.
– Katolisuudessa reliikkejä pitää olla joka kirkossa. Saman pyhimyksen luita on jaeltu moniin kirkkoihin, ja siksi niitä on eri paikoissa, kertoo uskontotieteen dosentti Katja Ritari.
Rakastavaiset käyvät rukoilemassa
Irlantiin päätyi 1800-luvulla Pyhän Valentinuksen luita, kun kuuluisa saarnamies ja pappi John Spratt vieraili Roomassa saarnaamassa. Paavi Gregorius XVI antoi hänelle kotiin viemisiksi osan Pyhän Valentinuksen luista. Ne asetettiin Dublinin Whitefriar Streetin kirkkoon. Nykyisin kirkko on Valentine’s Daynä suosittu pyhiinvaelluskohde, jossa rakastavaiset käyvät rukoilemassa pyhimyksen siunausta parisuhteelleen.
Pyhän Valentinuksen pääkallo on Rooman Santa Maria in Cosmedinin kirkossa lasisessa pyhäinjäännöslippaassa.
– Katolisissa kirkoissa reliikit ovat näkyvillä tai alttarin alla kammiossa, jonne pääsee portaita pitkin. Voi olla myös niin, että reliikit ovat esillä vain pyhimyksen juhlapäivänä. Silloin ne otetaan esiin ja niitä voidaan kantaa kulkueessa kirkon ympäri, Katja Ritari kertoo.
Pyhimysten kuolinpäivä on aina heidän juhlapäivänsä. Pyhän Valentinuksen juhla on 14. helmikuuta.
Ystävänpäivää vietetään maanantaina 14.2
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiajan ihmisille pyhimykset olivat läheisiä auttajia, ja työtkin rytmitettiin pyhimyskalenterin mukaan
HengellisyysUskonnollinen ja kristillinen ajattelu läpäisi keskiajalla koko elämänpiirin, kertoo arkeologi ja tietokirjailija Ilari Aalto. Hän kokeili seurata keskiajan vuodenkiertoa askareineen ja juhlapyhineen.
