Kolumni: Meitä vaaditaan astumaan epämukavuusalueelle, mutta tarvitsemme turvallisen tilan, johon jokainen mahtuu
Elämä ei saa olla kujanjuoksu, jossa lattia putoaa kenen tahansa alta koska tahansa, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.
Kesä vaihtuu syksyyn, loma työhön, helle hallaan. Askel arveluttaa. Jos voisin astua syksyyn turvallisin mielin, pystyisin tarjoamaan niin pomolle kuin perheelle parastani. Mutta edessä taitaa taas vaania kammokäsite ”epämukavuusalue”, jolla vain pystyy nykyisten johtamisoppien mukaan kehittymään.
Mutta eihän ihmisen pidä olla epävarma kuin pelästynyt jänö ajovaloissa! Tietenkin meitä on moneksi: joku tarvitsee haastamista, toinen tönimistä, kolmas kannustusta. Mutta kenellekään elämä ei saa olla kuin kovaa kilpailuyhteiskuntaa kuvaava draamasarja Squid Game – kujanjuoksu, jossa lattia putoaa kenen tahansa alta koska tahansa.
Elämänkokemus nimittäin kertoo, että turvallisuus on päinvastoin se, mikä tuottaa parhaat tulokset, ja luottamus sekä itseen että toisiin on hyvän elämän edellytys.
Taustani tai ulkonäköni ei ole sinulle lyömäase. Et vinoile, uskonpa johonkin tai en.
Syksyn toivomuslista olkoonkin siis esimerkiksi tämmöinen:
”Tahdon, että tulet moikkaamaan minua mutkattomasti. Taustani tai ulkonäköni ei ole sinulle lyömäase. Et vinoile, uskonpa johonkin tai en. Saan sanoa sanottavani tai olla hiljaa. Et arvuuttele olemisiani, vaan kysyt. En joudu kuuntelemaan loukkaavaa nimittelyä enkä vihapuhetta. Teille muille on väliä, että minäkin ymmärrän mistä puhutaan. Kukaan ei mulkoile minua merkitsevästi. Porukassa ei klikkiydytä ja syrjitä toisia, ja jos niin sattuu käymään, aina joku ja viimeistään pomot puuttuvat asiaan. Koen että minua kuullaan ja kunnioitetaan, vaikka – tai koska – olen tämmöinen kuin olen. On turvallinen olo.”
Hahaa! Tulit tietämättäsi lukeneeksi arkikielisen version siitä, mikä on Turvallinen Tila.
Turvallinen tila on toki tärkeä käsite. Kyllähän me pilkkaamme ja pakotamme, eheytämme ja erottelemme sekä solvaamme ja sorramme toisiamme. Mutta pride- ja mamu-kesänä turvallinen tila on taas leimahtanut riidanaiheeksi. Mitä se on? Kenellä on siihen oikeus? Kuka sitä loukkaa? Milloin kukakin vähemmistö uhriutuu, syystä tai syyttä.
Turvallinen tila on tarpeen, ja juuri sen tähden se ei saa olla vain sisäpiirin väittelyä. Siksi siitä on tässä puhdistettu sellaiset vieraannuttavat sanat kuin diskriminaatio ja diskurssi, toleranssi ja ostrakismi, jotta ymmärtäisimme, että kyse on ihan jokapäiväisestä olotilasta, jota me kaikki tarvitsemme ja johon meistä jokainen on velvollinen vaikuttamaan.
Turva kuuluu kaikille. Voisimmeko siis sitoutua tekemään tästä syksystä oman itsemme ja yhteisen elämämme pelottoman mukavuusalueen?
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Rippikoulujen keskeytymisiä selitetään teknologialla ja taloudella, mutta syvin syy on yksinkertainen
PuheenvuorotItsekkyyden ilmapiiri haastaa itsestään selvän aikuistumisriitin ja sen myötä koko kirkon, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.
