null Uskontojen uhrien tuki -yhdistys tahtoo, että niin kutsutut eheytyshoidot kriminalisoidaan – ”Ihmiset siellä päätti, että ne ajavat homouden henkeä ulos”

Kuva: Istockphoto, kuvankäsittely Maija Saari.

Kuva: Istockphoto, kuvankäsittely Maija Saari.

Hengellisyys

Uskontojen uhrien tuki -yhdistys tahtoo, että niin kutsutut eheytyshoidot kriminalisoidaan – ”Ihmiset siellä päätti, että ne ajavat homouden henkeä ulos”

Uskontojen uhrien toiminnanjohtaja Joni Valkila ja Sateenkaariyhdistys Malkuksen hankepäällikkö Hanna-Leena Autio arvelevat, että lain säätämisestä tulee vaikeaa. Laki ei myöskään yltäisi kaikkiin yrityksiin muuttaa sateenkaari-ihmisiä. 

Ihmisen seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muutosyritystä on usein kutsuttu "eheyttämiseksi". Eheytyshoidoksi nimitetyn toiminnan tarkoitus on muuttaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva yksilö heteroksi tai cissukupuoliseksi ihmiseksi, joka kokisi syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen.

Seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä ei voi kuitenkaan ulkopuolelta muokata. Yritykset voivat vahingoittaa ihmistä ja täyttää sekä henkisen että hengellisen väkivallan tunnusmerkit.  

Jo edellisen eduskunnan kaudella eheytyshoitoihin vaadittiin puuttumaan lainsäädännöllä. Tuolloin Ehjänä syntynyt -kansalaisaloite kaatui, kun sosiaali ja terveysvaliokunta lopetti sen käsittelyn.

Uusi, kuudessa viikossa tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta kerännyt Rikkomaton – kielletään eheytyshoidot -kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Se ajaa samaa asiaa: eheytyshoitojen kriminalisointia. Kansalaisaloitteen nimi juontuu siitä, ettei seksuaalisuutta tai sukupuolta voi rikkoa, joten tällöin ei ole myöskään mitään, mitä voisi korjata tai eheyttää.

Sateenkaariyhdistys Malkus otti kantaa edelliseen lakialoitteeseen. Yhdistys edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten henkistä ja hengellistä hyvinvointia. Kannanotossaan se kehotti eduskuntaa pohtimaan, mitä toimintaa tarkalleen ottaen ollaan kieltämässä. Myös sitä yhdistys kehotti miettimään, miten huomioidaan eheytymisen tarvetta aidosti kokevat ihmiset, ja mitä apua tarjotaan eheytystoiminnassa olleille. 

Hankepäällikkö Hanna-Leena Autio Malkus ry:stä. Kuva: Inkeri Kinnunen.

Hankepäällikkö Hanna-Leena Autio Malkus ry:stä. Kuva: Inkeri Kinnunen.

Tällä kertaa yhdistys on keskittänyt voimansa Voimavaraksi-hankkeeseen, jolla pyritään tarjoamaan vertaistukea niille sateenkaari-ihmisille, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet johonkin uskonnolliseen yhteisöön. 

Malkuksen mukaan eheytystoimintaan vaikuttamisessa on keskeistä panostaa hengellisten yhteisöjen omaan ymmärrykseen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. 

– Julkaisimme alkuvuodesta verkkokurssimateriaalia, jossa otetaan tähän eheytysasiaan kantaa hyvin käytännönläheisesti. Siellä kerrotaan, miten yhteisössä ja eri tilanteissa voidaan ottaa huomioon se, että joukossa on myös sateenkaari-ihmisiä, hankepäällikkö Hanna-Leena Autio sanoo. 

Mä kerroin kotikokouksessa, jossa kaikki oli tuttuja, että mä oon homoseksuaali. Tän jälkeen ihmiset siellä päätti, että ne ajavat homouden henkeä ulos. Ahdistavinta siinä tilanteessa oli sen homouden henkeä ulos ajavan naisen todella kylmät silmät. Mä itkin koko ajan. Lopulta mä lähdin siitä tilanteesta. Ulkona oli kevät. Mä menin melkein koko kesäksi sitten psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Mun pää ei kestänyt sitä tilannetta.

– Lainaus Voimavaraksi-hankkeen videolta, jossa hengelliset sateenkaari-ihmiset Patrick, Elise, Vanilja ja Elena kertovat omista kokemuksistaan.

Hanna-Leena Aution mukaan ei ole aivan helppoa selvittää, millaisessa tilanteessa eri uskonnollisissa tai hengellisissä piireissä eheytyshoitojen kanssa tällä hetkellä eletään. 

– Eheytystoimintaa ei harjoiteta avoimesti, eikä siitä ilmoiteta missään. Myöskään sen määrittely, mitä eheytyshoidolla tarkalleen ottaen tarkoitetaan, ei ole aivan yksinkertaista.

Kysei voi olla esirukouksesta, sielunhoitotilanteesta tai varsinaisesta eheytysterapiasta.

– Sateenkaari-ihmisen näkökulmasta tavallaan jo sen, että seurakunnassa tai uskonnollisessa yhteisössä luodaan tarve eheytymiselle, voi tulkita niin, että täytyy muuttua. Ihminen saattaa sitten itse tykönään pyrkiä eheytymään ehkä kertomatta asiasta kenellekään, Autio sanoo. 

Eheytyshoitoa voi olla myös jonkin uskonnollisen tahon järjestämä kurssi tai hoitojakso. 

– Niitä järjestävät melko harvat tahot, lähinnä Elävät vedet -yhdistys (aiemmin Aslan), kertoo toiminnanjohtaja Joni Valkila Uskontojen uhrien tuki ry:stä. 

– Jos eheyttäminen ymmärretään laajemmin, sitä ovat uskonnollisissa yhteisöissä kaikki pyrkimykset ja painostus siihen, että ihmisten pitää muuttua – siis kaikenlaiset saarnat, kirjoitukset ja puheet siitä, että ihminen on vääränlainen ja syntinen, jollei hän muutu, Valkila kuvaa. 

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila. Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila. Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Valkila muistuttaa, että skaala sen suhteen, miten jyrkkää toiminta ja tuomitseminen on, vaihtelee suuresti eri uskonnollisissa yhteisöissä, myös evankelisluterilaisen kirkon sisällä. 

– On tahoja, jotka ovat jyrkän tuomitsevia tai kontrolloivia tässä asiassa. Tällaista esiintyy joissain karismaattisissa liikkeissä, esimerkiksi helluntailaisuudessa, ja herätysliikkeissä, esimerkiksi lestadiolaisuudessa, mutta toki perusluterilaisuudenkin sisältä löytyy yksilöitä, vaikkapa seurakunnan työntekijöitä sekä perheitä ja sukuja, joiden suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on hyvin tuomitsevaa, Valkila toteaa. 

Muistan sellaisen kerran, kun olen mennyt ehtoolliselle ja minulle ei ole suostuttu antamaan ehtoollista… Olla jonkun niin pyhän kuin ehtoollispöydän äärellä ja sanotaan, että sinä et saa.

Valkilan mukaan tilanteessa, jossa seurakunnan tietoon tulee, että henkilö harjoittaa homoseksuaalisuutta tai haluaa korjata sukupuoltaan, hän voi joutua eri tavoin syrjityksi ja pahimmillaan sosiaalisesti eristetyksi perheestään, suvustaan ja ystävistään.

Esimerkiksi Jehovan todistajien keskuudessa homoseksuaalisuuden harjoittaminen on peruste yhteisöstä erottamiselle ja kartetuksi joutumiselle, mutta myös muissa yhteisöissä henkilö voi päätyä samankaltaisesti suljetuksi yhteisön ulkopuolelle.

– Se, että joutuu hylätyksi yhteisön ulkopuolelle sen takia, että kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, on hyvin väkivaltainen tilanne. Se voi johtaa niin fyysisen terveyden kuin mielenterveydenkin menettämiseen, syrjäytymiseen ja itsetuhoisuuteen. Häpeä, syyllisyys ja huonommuuden tunne saattavat ajaa lopulta itsemurhaan. 

Tullaksesi hyväksytyksi siinä kulttuurissa ja seurakunnassa sinun täytyy valehdella itsestäsi ja sen kautta olet kahlittu pelkoon. 

Uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen voi olla suuri kriisi ihmiselle, joten joskus ihminen saattaa olla salaisen kaksoiselämän loukussa jopa vuosikymmeniä. 

– Kaksoiselämä voi jatkua vaikka koko elämän ajan. Ja vaikka irtautuisi uskonyhteisöstään, voi sosiaalinen eristäminen eli se, ettei olla puheväleissä perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa, jatkua loputtomasti. Nämä tilanteet toki vaihtelevat yksilöiden ja eri yhteisöjen keskuudessa. 

Vaikka Valkila ei usko, että lainsäädännön avullakaan voidaan puuttua aivan kaikkeen, olisi laki kuitenkin selkeä signaali siitä, että eheytysyritykset ovat lain edessä väärin. 

– Laki tekisi selväksi, että kyseessä on asia, josta voi olla vakavaa vahinkoa ihmisille, ja tällaista toimintaa harjoittamalla voidaan tuomita rikoksesta, Valkila toteaa. 

Sateenkaari-ihmisille avataan syksyllä discord-yhteisö, jonka Autio toivoo muodostuvan väyläksi, jossa muun muassa eheytysaiheista voi turvallisesti keskustella.

– Tarvitaan monenlaista tukea, sekä lainsäädäntöä että verkkokurssimme kaltaista käytännön vinkkejä tarjoavaa tahoa. Voimavaraksi-verkkokurssimateriaalissamme on mietitty muun muassa sitä, mitä voi tarjota sielunhoitoon hakeutuvalle sateenkaari-ihmiselle yksilön uskoa kunnioittaen, Autio sanoo.

Valkilaa huolestuttaa erityisesti se, että eheytystoimet ja painostus voivat kohdistua myös alaikäisiin. Hän muistuttaa, että yhteiskunnalla on velvollisuuksia suojella lapsia väkivallalta.

– Lainsäädännölle on todella tarvetta, vaikka kaikkeen, mitä tapahtuu, ei pystyttäisikään puuttumaan. Uskon, että näin ainakin niiltä pahimmilta tilanteilta voitaisiin välttyä. Myös lapsi voi päätyä hyvin väkivaltaiseen tilanteeseen, jossa häntä vaaditaan muuttumaan. Se voi olla hyvin vahingollista ja traumatisoida niin pahasti, että toipuminen siitä kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Pahimmassa tapauksessa siitä ei toivu koskaan, Valkila sanoo.

Lainaukset Voimavaraksi-hankkeen sivuilta ja videohaastatteluista.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.