Essee: Jeesuksen sanat ovat liekkejä, minun suuni jää täyteen tuhkaa
Jos minulla olisi sinapinsiemenen verran uskoa, en puhuisi toisista ihmisistä pahaa, pohtii Juhani Huttunen esseessään.
I
Sameassa tiskivedessä altaan pohjalla makaa hopealusikka. En tiedä, miten se on sinne päätynyt. Mustaksi tummunut rippilahja tuntuu vieraalta esineeltä. Näitä lusikoita on alun perin ollut kuusi, ja jossain lienee toinenkin mokoma.
Hopealusikoita on vaikea käyttää. Ei ole tasseja eikä seitinohuita serviettejä, joita pujottelisi posliinikupin siron korvan lävitse. Eikä ihan viime aikoina ole tullut leivottua tiikerikakkua. Kun ei ole kahvikestejä eikä tupperwarekutsuja.
Hyviä, hienoja lusikoita. Mutta aikuistumisen vuosina tulivat muotiin isot kahvimukit, eikä sitä kultareunaisten posliinikuppien ja pöytähopeiden maailmaa enää ole. Vanha maailma on peruuttamattomasti kadonnut. Tämä aika purkaa perinteet ja rakenteet pieniin osiin. Enää merkityksellisiä eivät ole isänmaa, puolue, kirkko, perhe, sanomalehti tai ammattiyhdistysliike eikä tutkijoiden mukaan pian demokratiakaan.
Ei ole jatkumoa eikä pysyvyyttä, ei sitovuutta eikä sitoutuneisuutta. Ei ole nuorisokapinaa, koska ei ole enää isien ja äitien yhtenäiskulttuuria, jolle voisi esittää vastalauseen. Ei ole rajoja. Kukaan ei ala kaupan kassalla tuijottaa myyjää, jolla on naama pultattuna täyteen muttereita. Shokeeraamisen aika on ohi.
Aluksi riitti Hurriganes, sitten keskityin hengelliseen musiikkiin. Sen ei tarvinnut olla kristillistä, kunhan oli henkevää.
Ennen vanhaan astuttiin levykauppaan ja vakaan harkinnan jälkeen ostettiin käteisrahalla vinyyli-LP. Levykauppias oli ylipappi, joka jakoi rock ’n’ rollin sakramenttia rasvatukkaseurakunnalle. Vinyyli oli ennen henkinen sijoituskohde. Nyt musiikkia saa kuin vettä hanasta.
Jo varhaisessa iässä aloin hahmottaa todellisuutta musiikin kautta. Eivät oppikirjat, sanomalehdet ja televisiouutiset merkinneet mitään ennen kuin niistä pystyi olemaan jotakin mieltä. Mielipiteen pystyi muodostamaan, kun tiesi, kuka on. Musiikin avulla onnistuin luomaan identiteetin. Aluksi riitti Hurriganes, sitten keskityin hengelliseen musiikkiin. Sen ei tarvinnut olla kristillistä, kunhan oli henkevää.
Varsinkin jamaikalainen rytmimusiikki tuli lähelle sydäntä, esimerkkinä laulaja nimeltään Yabby You (oik. Vivian Jackson, 1946–2010). Hän sai lempinimen Jesus Dread, koska hän uskoi Jeesukseen. Se oli siinä kulttuurissa harvinainen mutta mystinen, katu-uskottava juttu.
Tällainen katujen Jeesus minuakin koskettaa.
II
Oli tulossa pääsiäinen. Jeesus Nasaretilainen (k. 30 jKr.) vaelsi Jerusalemiin, jossa hän halusi nauttia Temppelivuorella teurastetun karitsan. Seisoessaan vielä kaupungin ulkopuolella hän sanoi Pietarille ja Johannekselle: ”Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä.”
Ruukun kantaminen oli selvästi merkki, koska tavallisesti se ei ollut miesten työtä. Oliko ruukun kantaminen maanalaisen vallankumousarmeijan salaviesti? Joidenkin mielestä Jeesus oli Rooman miehittäjäarmeijaa vastustava selootti, kapinallinen. Hän ennusti Jerusalemin tuhon.
Ruukun arvoitukselle on muitakin vaihtoehtoja. Juomavedessä on suolaa vähemmän kuin 0,05 prosenttia. Merivedessä sitä on 3,5 prosenttia. Lisäksi maailmassa on yksi paikka, jossa veden suolaprosentti on jopa 33. Se vesi puhdistaa ihon, mutta juotuna pienikin määrä tappaa. Kuolleessameressä ei elä mikään.
Seuroissa pidettiin antikapitalistisia puheita, joissa pohdittiin, miten shampoopulloja voisi kierrättää.
Tämä voisi selittää, miksi mies kantoi vesiruukkua. Hän saattoi olla Kuolleellamerellä Qumran-nimisessä paikassa eläneen juutalaisen uskonyhteisön nykyinen tai entinen jäsen, joka oli tottunut kantamaan juomavettä. Qumranin liikkeen jäseniä asui myös suurissa kaupungeissa. Voihan olla, että tämän yhteisön kautta Jeesus sai käyttöönsä ruokasalin, jossa hän opetuslastensa kanssa nauttisi elämänsä viimeisen seder-aterian Jerusalemissa pääsiäisenä noin vuonna 30 jKr.
Jeesuksella ei ollut virallista asemaa papistossa, mutta hän oli oppinut teologi, joka siteerasi sujuvasti juutalaisuuden kirjallisia lähteitä. Hän ei myöskään ollut Qumranin yhteisön jäsen, mutta joitain käsityksiä hän oli sieltä omaksunut.
Qumranilaiset jakoivat maailman valoon ja pimeyteen. Valon lasten kuului olla mammonasta vapaita köyhiä. Yhdyskuntasäännössään qumranilaiset lupasivat, etteivät he vastaa pahaan pahalla, sillä viime kädessä jokaisen meistä tuomitsee yksin Jumala. Jeesus meni tässä jopa Qumrania pidemmälle. Hän sanoi: ”Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.”
III
Kun olin nuori, jotkut ihmiset tytöttelivät minua. Minulla oli pitkä tukka, ja joidenkin mielestä se ei sopinut miehelle. Opin lapsena tunnistamaan autoritäärisen ihmistyypin, joka ei siedä sitä, että joku ajattelee eri tavalla tai on vain erilainen.
Jos joku on uskonkäsityksiltään liberaali, se ei tarkoita, etteikö hän samalla kertaa voisi olla autoritäärinen. Moni liberaali suorastaan halveksii taikauskoisina ja epärationaalisina pitämiään uskovaisia, jotka kädet pystyssä huutavat aamenta ja hallelujaa valkoisen teltan etuosassa.
Jeesus ei ollut minulle tärkeä enkä ollut kiinnostunut hänestä. Jeesus Kristus oli epämääräinen, kosminen asia, jonkinlaista metafyysistä runoutta. Se ei ollut minulle sydämen uskoa. Olin fanaattinen körtti, ja körtit eivät puhuneet Jeesuksesta. Siihen aikaan körttien suurimmat huolenaiheet olivat kasvihuoneilmiö ja kolmannen maailman tuska. Seuroissa pidettiin antikapitalistisia puheita, joissa pohdittiin, miten shampoopulloja voisi kierrättää. Öisin rööki paloi ja rokki soi.
Leikkasin suuresta valkoisesta paperirullasta isot palat. Levitin paperin päälle vanhan pukuliivin ja piirsin lyijykynällä muodot. Tästä etupalat, tuosta selkä, laskelmoin. Leikkasin paperit ja teippasin yhteen. Todettuani paperiliivin istuvaksi piirsin uudet siistit palat, joiden mukaan ompelin itselleni värikkään hippiliivin. Siihen meni koko viikonloppu.
Kirjaimellisesti tulkittuna kirkon opin mukaan Jeesukselta puuttui kokonaan Y-kromosomi, sillä Marian munasolua ei läpäissyt Joosefin siemenjohtimista hullunvauhtia syöksynyt siittiö vaan Pyhä Henki.
Ompelun lomassa kuuntelin non-stoppina George Harrisonin (1943–2001) tripla-albumia All Things Must Pass. Harrison oli mystinen hahmo, oman tiensä kulkija. Hän ei elänyt ihmisten kiitoksista. Harrison kuului Krishna-liikkeeseen, mutta sellaiset seikat eivät minua koskaan häirinneet. Hittikappale My Sweet Lord kosketti pohjattomasti. Harrison lauloi: ”Haluan todella nähdä sinut, haluan todella olla kanssasi, Herrani”.
Hippiliivi ja Harrison olivat avaimia, joilla sain auki ismien ja hierarkkisten uskontorakenteiden kahleet. Kitara ja pitkä tukka symboloivat vapautta siitä kultareunaisten posliinikuppien maailmasta, joka pian katosikin. Harrisonin halleluja ilmensi minulle sitä, että meillä kaikilla oli jonkinlainen Jumalan ikävä.
Jouduin ristiriitaan, sillä sallin kyllä hihhuloinnin rastafareille (Yabby You) ja Krishna-liikkeen jäsenille (George Harrison) mutta en uudestisyntyneille kristityille. Ennakkoluuloni heitä kohtaan olivat syvät.
IV
Jeesus syntyi mahdollisesti joskus vuosina 4–7 eKr. Äiti Mirjam eli länsimaisittain Maria laittoi vauva-Jeesuksen eläinten syöttökaukaloon, koska motellissa oli jo täyttä. Voi olla, että Jeesus syntyi luolassa. Oletetun syntymäluolan päälle on rakennettu kirkko.
Paimenten keto sijaitsee Beit Sahour -nimisessä kylässä Juudeassa. Nykyisin näitä ketoja on useampiakin, sillä monilla kirkkokunnilla on omistuksessaan se aito jouluevankeliumin peltotilkku, kun taas muiden omistamat naapuritontit ovat vähän siitä vierestä.
Jeesuksen isästä ei ole varmaa tietoa. Kirjaimellisesti tulkittuna kirkon opin mukaan Jeesukselta puuttui kokonaan Y-kromosomi, sillä Marian munasolua ei läpäissyt Joosefin siemenjohtimista hullunvauhtia syöksynyt siittiö vaan Pyhä Henki.
Apostoli Paavali ei nähnyt Joosefin isyydessä mitään ongelmaa, sillä hän kirjoitti, että ”inhimillisen syntyperänsä puolelta hän [Jeesus] oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika”.
Kaikki voivat pitää Jeesuksesta, mutta vain kristityt uskovat ”Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme”. Tämä usko syntyi siitä, kun Rooman imperiumin kauhistuttavaan teloituspaaluun raskailla rautanauloilla niitattu Jeesus olikin yllättäen noussut kuolleista. Hauta oli ollut tyhjä. Koko kristinuskon ydinasia on tuossa täysin käsittämättömässä jutussa. Se on sanomaa Jumalasta, joka Jeesus Nasaretilaisen persoonassa täysin pyyteettömästi lahjoittaa itsensä ja rakkautensa ihmisten hyväksi.
Jeesus rakasti lähimmäistä niin kuin itseään.
V
Nyt on käynnissä henkinen sisällissota. Eri maissa herättää huolta oikeistolaisen konservatiivisuuden nousu. Aivan kuin Suomenlahdenkin rantojen yli nousisivat mustat tyrskyt, jotka tsunamina peittäisivät alleen hyvän puolella olevat ihmiset. Toisten mielestä länsimaissa puhaltaa totalitaarisuuden henki, jossa ihmisiä pakotetaan hyvyyteen siten, että suvaitsemattomista toisinajattelijoista tehdään rikosilmoituksia.
Pelkäämme niin paljon, että pistelemme toisiamme sanansäilällä. Aina jossain keskusteluketjussa on vihollinen, joka täytyy voittaa. Ihmisryhmien ja yksittäisten ihmistenkin mainetta koetetaan vahingoittaa. Häiriintyneimmät trollit kirjoittavat tappouhkauksia.
Niin vastenmielistä kuin suora vihapuhe onkin, se sentään voidaan tunnistaa ja blokata. Sen sijaan sivistynyt ja akateeminen viha etenee kuin syöpä. Se tuhoaa elimistön ennen kuin sitä ehditään diagnosoida. Mikään vihapuhelaki ei ikinä tule estämään kaikkein älykkäimpiä kiusaajia.
Uudessa testamentissa toistuvat samat kaavat. Evankeliumien kirjoittajat ovat ihan onnessaan, kun heidän Mestarinsa jauhottaa väärinajattelijat. Katsotaan vielä kerran hidastettuna: sieltä se Kristus tulee ja vetää fariseuksia pataan... Yes. Hyvä Jesse! Näytä niille!
Onko maailmassa edes olemassa sellaista turvallista tilaa, jossa ihminen uskaltaisi itse katsoa oman sisimpänsä syvimpiin haavoihin?
Millainen suhde Jeesuksella oli vihapuheeseen? Hänhän oli itsekin kovasanainen. Jeesuksen sanat olivat kuin tuli, joka poltti moraaliset ja hengelliset epäpuhtaudet pois. Varsinkin ylemmän papiston tekopyhyys synnytti Jeesuksessa pyhän raivon. Hän julisti:
”Kaiken minkä tekevät, he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut. He istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.”
Omille seuraajilleen tämä todellinen katujen Jeesus sanoi: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä.”
Juuri tällaisen veljen seurassa minä haluaisin olla. Minäkin olen pelkkä katujätkä. Leonard Cohen (1934–2016) lauloi, että jokaisessa sanassa on valonliekki. Juutalaisessa mystiikassa heprean aakkoset ovat liekkejä. Jeesuksen sanat veljeydestä ja tasa-arvosta polttelevat sydäntäni. Ne ovat liekkejä. Mutta kun minä yritän samaa, jää suuni vain täyteen tuhkaa. Tällä suullani minä olen puhunut paljon pahaa.
VI
Tiskialtaan sameasta vedestä poimimani hopealusikan voi kiillottaa keittämällä sitä suolavedessä. Kattilan pohjalle pitää laittaa folio. Jotkut ohjeet sanovat, että suolan sijaan keitinveteen pitää heittää ruokasoodaa.
Mikään ei estä etsimästä puuttuvia lusikoita. Voin milloin tahansa luoda uudelleen sellaisen vanhanajan maailman, jossa on luonnollista käyttää kultareunaisia posliinikuppeja ja pöytähopeita. Tämä aikakausi on purkanut vanhat rakenteet osiin, mutta tavallinen elämä ei ole hävinnyt mihinkään. Meillä on ihan samat perustarpeet kuin ennenkin. Tärkein tarve on saada rakkautta ja hyväksyntää. Ihmisen on tultava näkyväksi ja hyväksytyksi kokonaisena.
Harva ihmissuhde on sellainen, jossa on vara näyttää oma haavoittuvuus ja myöntää omat virheet ilman pelkoa hylkäämisestä ja häpäisemisestä. Paljon puhutaan turvallisesta tilasta, mutta onko maailmassa edes olemassa sellaista turvallista tilaa, jossa ihminen uskaltaisi itse katsoa oman sisimpänsä syvimpiin haavoihin?
En usko, että kukaan toinen ihminen voi olla niin turvallinen, että haavojen näin auki repiminen on turvallista, elleivät molemmat ole samalla kertaa samassa valossa. Olemme yhtä aikaa valon ja pimeyden lapsia, sillä nuo jakolinjat kulkevat jokaisen omassa sydämessä.
Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Onko kirkolla hengellistä ydintä? – Kysyimme piispoilta, ja he kertoivat rakastavasta Jumalasta ja Kristuksen seuraamisesta
HengellisyysArkkipiispa Tapio Luoma arvioi, että perinteistä uskon kieltä saatetaan välttää siinä pelossa, että se kuulostaa arjelle vieraalta tai tekopyhältä. Siksi kirkon hengellinen ydin ei aina välttämättä näy eikä kuulu.
