Kolumni: Muinainen aasialainen tantra-mystiikka muuttui meillä erotiikaksi ja pariskuntien viikonloppukursseiksi, mutta viesti on edelleen kaunis
Alun perin tantrassa ei suinkaan ollut kyse laatuajan etsimisestä kaiken kiireen keskellä, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
Suomessa on jumalattarien voimaa etsiviä naisia ja tantrisesti voimaantuneita miehiä. Tarjolla on runsaasti kursseja ja työpajoja tantrajoogasta, tantrahieronnasta ja jumalallisesta energiasta. Erilaisen populaarin tantrakirjallisuuden määrä on valtava, ja säännöllisin väliajoin tantran "salaisuuksia" esitellään erilaisissa lifestyle- ja iltapäivälehdissä.
Jos nykypäivän länsimaalaiselta ihmiseltä kysyy mitä tantrasta tulee mieleen, vastauksena ei ole rituaalinen lihansyönti, kastirajojen ylittäminen tai hautausmaalla meditointi, puhumattakaan vainajan ruumiinosien rituaalisesta syömisestä.
Tantrasta tulee monille mieleen seksi, erotiikka ja parisuhteen parantaminen. Eikä siinä mitään – mutta silti ei voi olla hymyilemättä, kun muistaa, mistä kaikki alkoi: yli tuhannen vuoden takaa Intiasta, eikä kyse ollut alun perin lainkaan keskiluokan laatuajan etsimisestä kaiken kiireen keskellä.
Tantra on osa hyvinvointikulttuuria ja uushenkisyyttä, jossa yhdistetään nautinto ja henkinen kasvu.
Tantra on sanskritin sana, joka tarkoittaa "kutomista" tai "järjestelmää". Se viittaa äärimmäisen monisyiseen uskonnolliseen ja rituaaliseen perinteeseen, jota on harjoitettu hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa. Aasiassa tantra on ollut tie kohti valaistumista ja sen oivaltamista, että viime kädessä epäpuhtainakin pidetyt asiat ovat pyhiä.
Mutta kun tämä mystinen perinne rantautui länteen, se sai myös aivan uudenlaisen ilmenemismuodon: satiinisen pehmeät lakanat ja pariskuntien viikonloppukurssit. Tantra on osa hyvinvointikulttuuria ja uushenkisyyttä, jossa yhdistetään nautinto ja henkinen kasvu – mielellään kynttilänvalossa ja valkoisissa lakanoissa.
Länsimaisesta tantrasta puhuttaessa meillä on kiittäminen muun muassa okkultisti Aleister Crowleyta, joogi-okkultisti Pierre Bernardia ja intialaista gurua Oshoa eli Bhagawan Shree Rajneeshia. Osho oli kohua herättänyt guru, joka teki tantraa laajalti tunnetuksi länsimaissa. Hänen opetustaan sävyttivät psykologiset tulkinnat ja ylipäätään ajatus, että eri uskontojen perinteiden mystisiä perinteitä voi muokata nykypäivän ihmisille sopivaksi. Hänen mukaansa tantrassa on kyse peritodellisuuden oivaltamisesta mutta myös seksuaalisesta nautinnosta.
Kulttuuriset ainekset voivat kulkea hyvin pitkän matkan alkusijoiltaan ja saada uusi merkityksiä. Muinainen perinne on muuntunut moderniksi henkisyyden ja hyvinvoinnin muodoksi. Kehollisuus, kokonaisvaltaisuus ja kokemuksellisuus ovat avainteemoja, jotka tekevät tantrasta vetovoimaisen. Samoin se, että seksuaalinen nautinto voi olla syvimmiltään henkistä ja liittää ihmisen johonkin suurempaan ykseyteen.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan, uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uushenkisyys, okkultismi ja ufouskonnollisuus – Jussi Sohlberg tuntee sen, mihin kaikkeen suomalaiset nykyään uskovat
HengellisyysKun pyhä säväyttää uskontotutkija Jussi Sohlbergia, hänen mielensä alkaa raksuttaa. ”Pääsen sisälle uskonnolliseen kokemukseen, mutta en heittäydy siihen.”
