Nenonen: Ministerikohussa ei ole olennaista, näyttääkö hallitus äärioikeistolaiselta, vaan onko se sitä
Maine on sivutuote. Se on seuraus siitä, mitä olemme ja teemme.
Natsiaatteeseen tykästynyt vitsiläppäministeri saatiin lopulta kammettua pois. Tämä onnistui vasta Suomen päästyä suuren maailman otsikoihin ja presidentin todettua niinistömäisesti kohun olevan ”vähintään kovin kiusallinen”. Kuulemma hallituksemme politiikan pitäisi nauttia läntistä arvostusta ja olla Suomen arvojen mukaista. Hyvin sanottu.
Käynnissä olevan äärioikeistokeskustelun tuoksinassa moni muukin on ollut huolissaan Suomen maineesta, eikä aiheetta. Hävettää minuakin tuollainen ihmisvihamielinen ja vastuuton sekoilu. Jäin kuitenkin pohtimaan, mistä eniten pitäisi olla huolissaan, sillä jokin siinä maineessa tökkää.
Sivistynyt yhteiskunta ei irtisanoudu rasismista, antisemitismistä, salaliittoteorioista tai muusta hurlumheistä siksi, että ne tuovat Suomelle huonoa mainetta tai heikentävät kauppasuhteita. Roskasta irtisanoudutaan siksi, että se on roskaa. Väärin. Se on syntiä, etten paremmin sano.
Ylivoimaisesti helpoin tapa saada hyvä maine on yksinkertaisesti tavoitella toimissaan hyvää ja oikeaa.
Sekä yksilöinä että yhteiskuntana meidän tulee olla huolissaan ensin siitä, mitä olemme ja toiseksi siitä, miltä näytämme. Hyvä käytös ja toisten kunnioittaminen on sivistystä, ja sivistys on itsessään tavoiteltavaa. Käyttäydymme ihmisiksi ensin itsemme takia, sitten vasta maineemme. Peiliin on helpompi katsoa, kun ei tarvitse hävetä.
Ministerikohussakaan ei ole olennaista, näyttääkö hallitus maailmalla äärioikeistolaiselta, vaan onko se sitä. Heikentääkö se toimillaan kansalaisten moraalista hapenottokykyä tai kykyä nähdä ihmisyys arvokkaana? Edistääkö se sivistystä tai kunnioittavaa keskustelukulttuuria yhteiskunnassa?
Maine on seuraus siitä, mitä olemme ja teemme. Se on sivutuote, olkoonkin että tärkeä sellainen. Mainetta pitää vaalia, maakuvaa rakentaa ja kilpeä kiillottaa. Kuitenkin ylivoimaisesti helpoin tapa saada hyvä maine on yksinkertaisesti tavoitella toimissaan hyvää ja oikeaa, ei sitä mainetta.
Kun seuraava kriisi hallituksessa leimahtaa, toivon pääministerin ja meidän kaikkien pohtivan presidentin mainitsemia suomalaisia arvoja. Erilaisten ihmisten syrjiminen tai vihan lietsonta tuskin kuuluvat niihin. Yhteiskuntana meidän pitää päästä eroon tuosta moraalia rappeuttavasta kuonasta ennen kaikkea itsemme takia. Kansainvälinen maine seuraa sitten viiveellä perässä.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hallituksen harjoittama varallisuusrasismi on syntiä
PuheenvuorotHeikki Nenonesta on moraalitonta ajatella, että köyhä reipastuu rankaisemalla ja rikas kannustamalla.
