Psykiatri ja muusikko Pauliina Kauppilan uusi levy Ken tästä käy... lainaa nimensä kirjailija ja runoilija Sakari Topeliukselta, joka kirjoitti vuonna 1845 Seilin saaresta näin: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Topelius puolestaan siteerasi Danten Jumalaista näytelmää, jossa lause löytyy helvetin porteilta.
Psykiatri-muusikko Pauliina Kauppila teki levyn mielisairaaloihin suljetuista naisista – ”Kukaan ei kysynyt, mikä ihmisen tarina on”
Sata vuotta sitten nainen saattoi saada mielenterveysdiagnoosin siksi, ettei sopinut aikansa odotuksiin. Uusi levy kertoo mielisairaaloihin suljettujen naisten tarinoita.
Olisinko minäkin joutunut Seilin saarelle hautalaudat kainalossa sata vuotta sitten? Tätä kysymystä psykiatri ja muusikko Pauliina Kauppila pyöritteli mielessään valmistellessaan toukokuussa ilmestynyttä toista pitkäsoittoaan Ken tästä käy…. Levyä varten Kauppila perehtyi suomalaisen psykiatrian, Seilin saaren naishospitaalin ja Lapinlahden sairaalan historiaan.
Melankolia ja synkkämielisyys, harhaisuus ja hysteria, itsetuhoisuus, debilismi ja insania epileptica menstrualis eli kuukautishulluus. Nämä olivat 1900-luvun alussa yleisiä diagnooseja, joita saatettiin antaa yhteiskunnan normeihin sopimattomiksi koetuille naisille. Heihin kuului muun muassa köyhiä, irtolaisia, prostituoituja ja rikoksiin syyllistyneitä naisia.
– Myös dementia praecoxia, joka oli skitsofrenian edeltäjädiagnoosi, ”yliviljeltiin” ja käytettiin monessa tapauksessa paremman tiedon puutteessa, Kauppila kertoo.
Älykkyyttä arvioitiin älykkyystesteillä, joissa ei huomioitu ihmisen koulutustaustaa.
– Koulutetut herrat eivät ymmärtäneet, että ethän sinä voi tuntea katekismuksen sisältöä tai Euroopan historiaa, jos et ole istunut päivääkään koulussa, et edes rippikoulussa. Piika olisi kyllä osannut kertoa esimerkiksi siitä, kuinka leipä leivotaan, Kauppila sanoo.
Henkilö saatettiin siis arvioida vajaaälyiseksi vain siksi, ettei hän ollut päässyt kouluun.
Pauliina Kauppila on valmistunut Sibelius-Akatemian ja Royal Academy of Music Aarhusin välisestä maailmanmusiikin maisteriohjelmasta musiikin maisteriksi vuonna 2018. Vuonna 2021 hän valmistui Helsingin yliopistosta nuorisopsykiatriksi. ”Tällä hetkellä teen osa-aikaisesti lääkärin töitä, koska se mahdollistaa musiikin tekemisen.”
Ihmisten mielenterveyttä arvioitiin heidän ulospäin näkyvien oireidensa ja käyttäytymisensä sekä mitattavissa olevien asioiden, kuten kehon lämpötilan ja kuukautiskierron perusteella.
– Kukaan ei kysynyt, mikä ihmisen tarina oireiden tai käytöksen taustalla on. Mielisairaaloihin lähetettiin sairaiden lisäksi myös ihan normaaliälyisiä ja terveitä naisia, jotka eivät sopineet yhteiskunnan pirtaan, Kauppila sanoo.
Kauppila huomasi levyn teon aikana samastuvansa yhteiskunnan normeista poikkeaviin naisiin. Hän on pienestä pitäen kokenut olevansa erilainen kuin muut.
– Olen temperamentiltani paljon nopeampi ja impulsiivisempi kuin vanhempani. Olen myös periksiantamaton ja sisäisesti vaativa, ja se on saattanut näyttäytyä muille pelottavana. Jotenkin se kokemus omasta mahdottomuudesta suhteessa ympäristöön tai muiden keinottomuudesta suhteessa minuun sai minut tuntemaan itseni erikoiseksi.
Levyllä kirkon kellot soivat hiljaisen hautauksen saaneille
Ken tästä käy… -albumi on kokeellinen ja elokuvallinen kokonaisuus, jolla kuullaan laulun ja instrumenttien lisäksi esimerkiksi junan kolketta, rullaportaiden ja siltatyömaan ääniä, happipullon pulputusta, Seilin ruokakellon soittoa ja magneettikuvauslaitteen ääniä.
Vaikutteita musiikkiinsa Kauppila on kertonut saaneensa muun muassa David Lynchiltä, David Bowielta, Brian Enolta, Kaija Saariaholta ja Arvo Pärtiltä.
Levyn viimeisessä kappaleessa Tintinnabula Sonant! / Kellot soivat! / The Bells Ring in Ernest! soivat myös Lauttasaaren ja Tuomiokirkon kellot sekä Pauliina Kauppilan isän hautajaiskellot.
– Kappale on kellojen soitto kaikille hiljaisesti haudatuille edesmenneille. Olen halunnut antaa arvon heille ja heidän tarinoilleen ja elämilleen.
Vuoteen 1910 asti muun muassa kuolleena syntyneet tai kastamatta jääneet lapset ja väkivaltaisen kuoleman kokeneet tai itsemurhan tehneet haudattiin ”hiljaisesti” ilman kellojen soittoa tai juhlallisia hautajaismenoja.
– Itsemurhan tehneistä etsittiin ruumiinavauksessa ”somaattisia selityksiä”, jotta heidät olisi voitu todeta ”hulluksi” tai heidän päätäntäkykynsä vajaaksi. Silloin kirkollinen hautaus olisi ollut mahdollinen.
Pauliina Kauppila haaveili teininä tanssijan urasta, mutta haaveista piti luopua selkävian vuoksi. Rummuista Kauppila innostui vasta parikymppisenä. ”Rumpuja soittaessa tuli olo, että minä tanssin taas. Siinä täytyy tietää, miten jalat ja kädet menevät ja missä järjestyksessä kaikki tapahtuu. Kokemus liikkeestä oli todella tärkeä syy siihen, että aloin soittaa rumpuja.”
Seilin kaltaiset rakenteet elävät edelleen
Pauliina Kauppilan mielestä psykiatrian historia auttaa tarkastelemaan myös nyky-yhteiskunnan rakenteita. Hänen mukaansa esimerkiksi lääketieteessä on edelleen selkeitä patriarkaatin rakenteita. Edelleenkään naiset eivät välttämättä saa riittävää hoitoa esimerkiksi vaihdevuosi- tai PMS-oireisiinsa.
– Naiset käyttävät terveyspalveluja miehiä enemmän, koska naiset joutuvat käymään lääkärissä saman vaivan vuoksi useampia kertoja kuin miehet. Nainen on aina toiseutettu, koska hän poikkeaa miesstandardista.
Kauppila soittaa lyömäsoittimia. Pop- ja jazzmaailmassa rumpuja soittava – ja erityisesti rumpuja ammatikseen soittava – nainen on harvinaisuus.
– Klassisessa musiikissa heitä alkaa olla jo enemmän.
Yhtä lailla yhteiskunta tuntuu edelleen olevan sokea näkemään sitä, millainen vaikutus muun muassa sosioekonomisella taustalla voi olla ihmisen elämään.
– Synnymme valmiisiin tarinoihin. Osa kantaa mukanaan sukupolvelta toiselle siirtyneitä voimavaroja, osa haasteita ja vaikeuksia.
– Tänä päivänä tuomitsemme osan ihmisistä henkisesti Seilin saarelle ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön kohdistuvilla rajuilla leikkauksilla.
Ken tästä käy -albumin levynjulkistamiskonsertit järjestetään Lapinlahden elokuvajuhlilla 21.–23.8.
Blind cinema -esitykset pidetään pe 21.8. klo 15, 18 ja 20 sekä 22.8. ja su 23.8. klo 13, 15, 18 ja 20. Esityksissä Ken tästä käy -levy kuunnellaan alusta loppuun pimeässä tilassa.
Esityksiin on vapaa pääsy, mutta paikkavaraukset tehdään Lapinlahden Elokuvajuhlien varausjärjestelmän kautta. Katso lisää täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhteiskunta on vaiennut aviottomien lasten kohtaloista liian pitkään – ”Jos vääryttä kokeneen ihmisen kärsimys ei saa nimeä ja tunnustusta, toipuminen voi olla todella vaikeaa”
Hyvä elämäIsättömyys ja sitä seurannut häpeä on jättänyt jäljet satoihintuhansiin suomalaisiin.
