Thaibuddhalainen Watbuddharama-temppeli Nurmijärvellä avattiin vuonna 2022. Sen toimintaa johtaa apotti Pra Mahanual.
Suomessa on monenlaisia buddhalaisia, mutta erityisesti aasialaisnaisten uskonnollisuus jää piiloon
Akatemiatutkija Mitra Härkösen mukaan esimerkiksi thaimaalaisiin naisiin liittyy usein negatiivisia käsityksiä: puhutaan postimyyntimorsiamista tai ihmiskaupasta. Ei välttämättä tiedetä, miten buddhalaisuus vaikuttaa heidän arjessaan ja kuinka aktiivisia he ovat temppeleissään.
– Olemme koko ajan kiireisiä, ahdistuneita ja infoähkyssä. Ihmiset etsivät rauhaa, tasapainoa ja onnellisuutta, ja ajattelevat, että buddhalaisuudesta niitä voisi löytää. Ja osa löytääkin pysyvästi, vastaa akatemiatutkija Mitra Härkönen, kun häneltä kysyy, miksi buddhalaisuus tuntuu kiinnostavan Suomessakin niin monia.
Härkösen mukaan ihmisiä puhuttelee buddhalaisuuden ydinajatus, jonka mukaan omaa mieltä ja asennetta muuttamalla kärsimys ja jatkuva haluaminen voi lakata. Heihin vetoaa sellainen moderni buddhalaisuuden tulkinta, jossa keskeistä on mielen harjoitus esimerkiksi meditaation avulla.
Toisia taas kiinnostaa eksotiikka ja mystiikka, jota löytyy esimerkiksi tiibetinbuddhalaisuudesta. Se on värikästä ja visuaalisesti runsasta, ja siihen kuuluu tantrisia harjoituksia, joissa visualisoidaan erilaisia jumaluuksia ja niiden ominaisuuksia, kuten myötätuntoa.
– Joillakin voi olla taustalla myös kristinuskon ja kirkon vastaisuutta. He pitävät kirkkoa jäykkänä ja dogmaattisena ja haluavat itse oman pohdinnan ja harjoituksen kautta löytää sen, mihin voivat uskoa, Härkönen sanoo.
Kieli ja kulttuuri erottavat
Buddhalaisten tarkkaa määrää Suomessa ei tiedetä, sillä läheskään kaikki buddhalaisuuden harjoittajat eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Niinpä esimerkiksi aasialaistaustaisten buddhalaisten osalta on turvauduttava kieli- ja maahanmuuttotilastoihin ja tehtävä arvio niiden pohjalta.
Selvä enemmistö Suomen buddhalaisista on joka tapauksessa aasialaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Härkösen arvion mukaan heitä on yli 20 000. Eniten on taustaltaan thaimaalaisia ja vietnamilaisia. Heillä on Suomessa myös omia theravada- ja mahayana-buddhalaisia temppeleitään.
Buddhalaisuuden kriteeri on se, pitääkö ihminen itse itseään buddhalaisuuden harjoittajana.
Suomalaistaustaisia buddhalaisia Härkönen arvioi olevan vajaat 10 000. Heistä suurin osa harjoittaa zen- tai tiibetinbuddhalaista perinnettä.
– Sitten on paljon ihmisiä, jotka lukevat buddhalaista kirjallisuutta, meditoivat aktiivisesti ja saattavat käydä kuuntelemassa buddhalaista opetustakin, mutta pitävät muuten matalaa profiilia. Ovatko he buddhalaisia vai eivät? Ajattelen, että buddhalaisuuden kriteeri on se, pitääkö ihminen itse itseään buddhalaisuuden harjoittajana.
Mitra Härkösen mukaan ihmiset etsivät buddhalaisuudesta rauhaa ja tasapainoa.
Härkösen mukaan suomalaisten ja aasialaistaustaisten buddhalaisten yhteisöt ovat eriytyneitä, eikä niillä ole juurikaan kontakteja keskenään. Isoimpia erottavia tekijöitä ovat kieli ja kulttuuri, ei niinkään oppi. Käsitys, että länsimainen buddhalaisuus olisi modernia, filosofista ja meditatiivista ja aasialaiseen taas kuuluisivat rituaalit ja uskomukset, on Härkösen mukaan yleistys, joka ei aina pidä paikkaansa.
– On suomalaisia vipassanameditaation ja zenbuddhalaisuuden harjoittajia, jotka eivät usko buddhalaisiin oppeihin esimerkiksi jälleensyntymästä tai valaistumisesta, vaan heillä on sekulaari maailmankuva. Toisaalta osa suomalaisista tiibetinbuddhalaisista yhteisöistä ja harjoittajista on hyvinkin perinteisiä ja uskonnollisia.
Stereotypia ei välttämättä pidä paikkaansa myöskään aasialaisten osalta. Härkönen ottaa esimerkiksi thaimaalaissyntyiset naiset, joita hän on haastatellut tutkimukseensa. Jotkut heistä ovat kertoneet, että rituaalit ja temppeleissä pidettävät juhlat ovat kulttuuria, johon kuuluu osallistua. Oikeasti buddhalaisuuden ydin on heille jotakin muuta, ja he ovat kuvanneet syvällisesti buddhalaista filosofiaa.
– Eli riippumatta siitä, onko kyse aasialaisesta vai suomalaisesta yhteisöstä, niiden sisällä on paljon vaihtelua.
Temppelissä käyminen on sosiaalinen tapahtuma
Mitra Härkönen on juuri saanut Suomen Akatemialta rahoituksen hankkeeseen, jossa hän tutkii suomalais-thaimaalaisia perheitä ja buddhalaisuuden harjoittamista niissä.
– Thaimaalaisiin naisiin liittyy usein negatiivisia käsityksiä: puhutaan postimyyntimorsiamista tai ihmiskaupasta. Sen sijaan ei juurikaan puhuta heidän buddhalaisuudestaan. Ei välttämättä tiedetä, miten kokonaisvaltaisesti buddhalaisuus vaikuttaa heidän arjessaan ja kuinka aktiivisia he ovat temppeleissään.
Jotkut thaimaalaiset naiset kääntyvät avioituessaan kristinuskoon ainakin nimellisesti. Toiset taas ovat kertoneet Härköselle, että vaikka he identifioituvat buddhalaisiksi, he pitävät kirkossa käymisestä eivätkä näe siinä ristiriitaa. Monet myös käyvät buddhalaisina juhlapäivinä temppeleissä koko perheen kanssa, vaikka lapset olisikin kastettu luterilaisiksi.
Temppelissä käymiseen ei ole vain uskonnollisia syitä, vaan se on myös sosiaalinen tapahtuma. Siellä tapaa ystäviä ja tuttavia, pääsee puhumaan omaa äidinkieltään ja syömään tuttuja ruokia.
Härkönen toteaa, että Etelä-Suomessa ja Turun seudulla aasialaistaustaisten buddhalaisten on suhteellisen helppo päästä temppeleihin harjoittamaan uskontoaan. Sen sijaan kauempana maaseudulla ei ole buddhalaisia yhteisöjä eikä temppeleitä.
– Buddhalaisuudessa on esimerkiksi tapana viedä omana syntymäpäivänä ja erilaisina muistopäivinä temppeliin ruokalahja munkeille. Se ei onnistu, jos asuu kaukana temppelistä.
Thaibuddhalaisuuden keskus on temppeli. Nurmijärvellä sijaitsevassa Watbuddharama-temppelissä järjestetään säännöllisesti opetuspuheita ja meditaatioharjoituksia. Buddhalaisina juhlapäivinä temppeliin kokoontuu satoja ihmisiä.
Munkkien saaminen Suomeen on vaikeaa
Aasialaisten buddhalaisten temppeleiden toiminnasta ja opetuksesta vastaavat Suomessakin munkit, joista useimmat ovat muuttaneet tänne Aasian maista. Härkönen huomauttaa, että monesti kuitenkin maallikkonaiset pyörittävät temppeleitä: he siivoavat ja laittavat ruokaa. Koska theravada-buddhalaiset munkit eivät saa käsitellä rahaa, naiset myös hoitavat temppelin raha-asiat.
Vaikka Suomessa on tänä vuonna juhlittu satavuotista uskonnonvapautta, Härkönen muistuttaa, että buddhalaisuuden kaltaisen pienen vähemmistöuskonnon harjoittajien uskonnonvapaudessa on ongelmia, joita suomalaisessa yhteiskunnassa ei aina nähdä.
– Aasialaistaustaiset buddhalaiset tarvitsisivat munkin esimerkiksi kuolinvuoteelleen ja moniin uskonnollisiin toimituksiin. Suomeen on kuitenkin vaikea saada Aasiasta munkkeja, koska heidän on hankala saada täällä tunnustettua asemaa. Joskus tänne tulleita munkkeja on laitettu kotoutumiskoulutukseen ja työharjoitteluun. Esimerkiksi Nurmijärven temppelin apotti Pra Mahanual on asunut Suomessa yli kaksikymmentä vuotta, mutta hän ei saa Suomen kansalaisuutta, koska hänen suomen kielen taitonsa on huono.
– Tiedän tapauksia, joissa sairaalassa ei ole voitu toimittaa kuolevalle buddhalaisia rituaaleja. Monesti buddhalaiseen traditioon kuuluu myös se, että kuollutta ei saisi siirtää muutamaan päivään. Eihän se suomalaisessa sairaalassa onnistu, Härkönen kertoo.
Vaikeaa on ollut myös saada lupia rakentaa temppeleiden yhteyteen pagodeja eli hautamonumentteja, jonne vainajien tuhkat säilötään.
Buddhalaisuuden historiaa ja nykytilannetta Suomessa käsittelee tänä vuonna ilmestynyt Mitra Härkösen ja Johannes Cairnsin toimittama Buddhalaisuus Suomessa -kirja (Suomen Itämainen Seura).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Voiko mindfulness olla kristillistä? – ”Keskeistä on se, miten ihminen itse harjoituksensa määrittelee”
HengellisyysTutkijatohtori Ville Husgafvelin mukaan mindfulness itsessään ei ole välttämättä millään lailla henkinen tai uskonnollinen harjoitus vaan itsetuntemusta ja hyvinvointia tukeva työkalu. Luterilaisissa seurakunnissa mindfulness-harjoituksia käytetään monella tavalla.
