Antiikin aikana vaatteet valmistettiin yleensä villasta, mutta pellava oli myös suosittu materiaali. "Pellava on klassikkomateriaali, joka ei mene koskaan muodista. Tänä kesänä pellavaa näkee paljon pastellin sävyissä, mutta tietenkin valkoinen on ikisuosikki", muotitoimittaja Sami Sykkö kertoo.
Zero waste -vaatteet, luonnollinen kauneus ja hajuvedet – Raamatun aikojen muodissa ja tämän päivän trendeissä on yllättäviä yhtäläisyyksiä
Antiikin aikana vaatteet valmistettiin nykyaikaisen zero waste -filosofian mukaan. Hajusteita käytettiin silloin runsaasti, ja nyt sosiaalinen media on innostanut teinipojatkin käyttämään tuoksuja.
Muoti kertoo aina omasta ajastaan, sanoo Lappeenrannassa ja Lahdessa toimivan LUT-yliopiston työelämäprofessori, muotitoimittaja ja podcast-isäntä Sami Sykkö.
Siksi voi tuntua yllättävältä, että monet elementit, jotka olivat yleisiä Raamatun aikaisessa pukeutumisessa, tuntuvat ajankohtaisilta myös nyt.
– Silloin nelikulmaisesta kankaasta muotoiltiin mekkoja niin, että käyttöön tuli koko kangas, ja sehän on tämän päivän muotia parhaimmillaan. Voidaan puhua ajanhenkisistä zero waste-vaatteista, Sykkö kertoo.
Zero waste fashion designilla tai nollajätesuunnittelulla tarkoitetaan sitä, että vaatteet suunnitellaan ja kaavoitetaan niin, että kangasjätettä ei synny.
Yle Areenasta löytyvässä Strömsön huhtikuisessa jaksossa valmistettiin paita zero waste -menetelmällä. Kyseisen jakson voi katsoa täältä, ja paidan kaava ja valmistusohje löytyvät täältä.
Todennäköisesti hyväosaiset käyttivät Raamatun aikoina enemmän hajusteita kuin köyhät. Uudessa testamentissa hajusteet mainitaan vain ruumiiden yhteydessä.
Pukeutuminen oli yhteiskunnallisen aseman merkki
Jo antiikin aikana vaatteiden tehtävä oli kertoa ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta. Varhaisilla kristityillä ei tiettävästi ollut omaa pukeutumiskoodia, vaan he pukeutuivat kuten muutkin.
Ihokas eli alusasu oli hieman alle polven ulottuva vaate, jota käyttivät kaikki.
– Orjat saivat käyttää pelkästään ihokasta. Lisäksi sitä käytettiin myös työnteossa, kertoo Uuden testamentin tutkija ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Outi Lehtipuu.
Yhtenä kappaleena kudotut villaiset ihokkaat olivat tiettävästi hyvin arvostettuja, Henri Daniel-Rops kirjoittaa kirjassaan Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan Palestiinassa. Jeesuksella oli päällään juuri tällainen ihokas, kun sotilaat ristiinnaulitsivat hänet. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että sotilaat arpoivat kuka saa ihokkaan, sillä he eivät halunneet rikkoa vaatetta. Uusimmassa Uuden testamentin käännöksessä ihokas on käännetty paidaksi.
Poikien ja miesten pukeutuminen on vapautunut.
Ihokkaan päälle puettiin vaippa eli viitta, joka toimitti sekä puvun että päällystakin tehtävää. Viitta oli myös juhlavaate, eikä ilman sitä saanut esiintyä arvohenkilön edessä tai temppelissä. Yleensä viitta valmistettiin villasta.
Viittaa käytettiin myös muihin tarkoituksiin kuin pukeutumiseen. Se saattoi toimia peitteenä tai vuoteena ulkona yövyttäessä. Viitta saattoi toimia myös mattona, sillä suuressa arvossa pidettyjen henkilöiden eteen levitettiin viitta kunnioituksen merkiksi.
Nuoret miehet suosivat nyt hajuvesiä
Hajusteita käytettiin antiikin aikana runsaasti, sillä hajumaailma oli silloin tyrmäävä. Peseytymisstandardit olivat hyvin erilaiset kuin nykyään.
Uudessa testamentissa hajusteet mainitaan vain hautauksen yhteydessä.
– Hajusteiden tehtävä oli peittää ruumiista lähtevää pahaa hajua, Outi Lehtipuu sanoo.
– Todennäköisesti myös hajusteiden käytössä oli kyse yhteiskuntaluokasta: rikkailla oli varaa hajusteisiin useammin kuin köyhillä, Lehtipuu kertoo.
Nykyään hajuvedet ovat valtava bisnes.
– Yhä useammat muotitalot tuovat markkinoille tuoksuja, sillä niillä pystytään takomaan tulosta myös taloudellisesti vaikeina aikoina, Sami Sykkö sanoo.
Tuore hajuvesistä kiinnostunut ryhmä ovat nuoret miehet. Poikien ja miesten pukeutuminen on vapautunut, ja Sykön mukaan nyt myös voiteet, tuoksut ja meikit kuuluvat poikienkin elämään.
– Teinipoikien tuoksuinnostus on trendi, joka leviää sosiaalisen median kautta, Sykkö kertoo.
Luonnollinen kauneus viehättää
Uusi testamentti suhtautuu kauneuteen ja kaunistautumiseen nuivasti.
– Siellä ei kuvailla kenenkään ulkonäköä, ellei parantumiskertomuksia oteta lukuun, Outi Lehtipuu kertoo.
Uudesta testamentista löytyy vain kaksi kohtaa, joissa puhutaan kaunistautumisesta. Kumpikin kohta on suunnattu naisille, ja niissä kehotetaan olemaan kaunistautumatta.
Esimerkiksi Pietarin kirjeessä neuvotaan näin: ”Älkää kaunistautuko kampauksilla, kultakoruilla tai vaatteilla. Kaunista teissä on se, mikä ei katoa: lempeä ja sopuisa henki sydämessänne. Se on Jumalan silmissä todella arvokas.” Kirjoittaja perustelee sanojaan sillä, että myös muinaiset pyhät naiset toimivat näin.
Hyvät teot ja säädyllinen elämä olivat asioita, joilla naisen tuli erottua muista.
Tämä on kuitenkin ristiriidassa Vanhan testamentin patriarkkakertomusten kanssa, joissa naisia ja vaimoja kuvaillaan sekä hyviksi että erittäin kauniiksi.
– Jos tämän muutoksen haluaa tulkita positiivisesti, niin se voi tarkoittaa tahtoa tehdä ihmisistä tasa-arvoisia, Lehtipuu sanoo.
– Hyvät teot ja säädyllinen elämä olivat asioita, joilla naisen tuli erottua muista. Ei siis haitannut, vaikka ei ollut varaa hankkia helmiä ja kultakoruja ja laitattaa hiuksia mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, Lehtipuu sanoo.
Kauneusihanteissa on nykyään enemmän vaihtelua, mutta luonnollista kauneutta ihaillaan edelleen. Luonnollinen kauneus on kuitenkin usein taidokkaan meikin ja lukuisten tuotteiden ansiota. Google löytää sanoille no make up makeup, eli meikitön meikki, yli miljardi osumaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukkaa eikä partaa” – hiukset ovat edelleen yhteiskunnallisen kontrollin ja ulossulkemisen väline
Hyvä elämäHiukset on nähty monissa kulttuureissa myös seksuaalisuuden symbolina.
