null Kuula: ”Olisi coolia tulla uskoon, mutta aivoni on rakennettu niin, ettei se ole helppoa” – Tuomas Enbuske tiivistää kristityn peruskokemuksen

Kuula: ”Olisi coolia tulla uskoon, mutta aivoni on rakennettu niin, ettei se ole helppoa” – Tuomas Enbuske tiivistää kristityn peruskokemuksen

Aivomme ovat tehdasasetuksiltaan materialistiset ja tämänpuoleiset.

Toimittaja Tuomas Enbuske on tunnettu uskontojen teräväsanaisena kriitikkona. Nyt hän on ollut pidemmän aikaa poissa julkisuudesta vakavan masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.

Enbuske arvioi uudestaan kristinuskoa 30.3. Radio Dein haastatteluohjelmassa Ex Criminals. Se ei ole hänestä enää umpityperää. Enbuske ajattelee nyt, että kristinusko on tuonut valtavan paljon hyvää länsimaiseen kulttuuriin. Sen hienointa antia ovat armo ja ajatus, jonka mukaan kaikenlaiset ihmiset ovat Jumalalle rakkaita.

Itseasiassa ”olisi coolia” tulla uskoon, Enbuske totesi. Mutta voi. ”Aivoni on rakennettu niin, ettei se ole helppoa”.

Moni yhtyy Enbusken kokemukseen. Usko vetoaa, mutta järkikulta haraa vastaan. ”Kyllä mä sen tajuan, mutta aivoni eivät”, kuten Matti Nykänen totesi aikoinaan.

Intuitio sanoo, että vain sitä on olemassa, minkä aistit paljastavat.

Ilmiölle voi hakea selitystä ihmisen evoluutiohistoriasta. Havaintokykymme ja ajattelumme ovat muovautuneet konkreettisten, aisteilla havaittavien ärsykkeiden pohjalta. Aivot ovat oppineet tunnistamaan nähtävät, kosketettavat ja haistettavat kohteet, joten niille on todellista vain se, mitä voidaan purra hampailla ja maistaa kielellä. Niiden tehdasasetus on materialistinen ja tämänpuoleinen.

Intuitio sanoo, että vain sitä on olemassa, minkä aistit paljastavat. Siksi tuonpuoleisen Jumalan olettaminen on vaikeaa. Se tuntuu lähtökohtaisesti mahdottomalta idealta, vaikka jokin itsessä haluaisi uskoa.

Aivoissa toimii myös hyperaktiivinen agentintunnistusmekanismi, joku saattaa muistuttaa. Näemme enemmän kuin maailmassa on. Kun pensas kahahtaa, tulkitsemme ensimmäiseksi, että siellä on susi ja syöksymme karkuun.

Evoluutio on valikoinut, että herkkäuskoiset säilyvät ja miettimään jäävät kriitikot kuolevat. On helppo kuvitella luonnonilmiöiden taustalle persoonallinen vaikuttaja. Eikö tästä seuraa taipumus uskonnolliseen kokemukseen? Teoriassa on perää, mutta varsinkaan kehittyneitä kirjauskontoja ei voi laittaa kokonaan sen piikkiin.

Kirjauskonnot eivät toimi pelkästään välähdyksenomaisten kokemusten pohjalta. Uskonyhteisö, vaikkapa kristillinen kirkko, tutkii ja koettelee älyllisesti kokemuspohjaisia väitteitä. Ne säilytetään vain, kun ne sopivat yhteen aikaisemmin uskotun ja järkevänä pidetyn kanssa.

Toivoa on pidetty synonyyminä uskolle

Kristillisen hengellisyyden historia tunnistaa Enbusken kuvauksen jakautuneesta mielestä. Itse Jeesus sanoi, että ”tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko”. Paavalin mukaan ihminen vastustaa luonnostaan hengellisiä asioita. Jokainen rukoileva sukupolvi on kamppaillut uskonvaikeuden kanssa.

Ilmiön teologinen selitys on looginen. Jumala ei ole tämän luomakunnan olio, joten luontainen intuitiomme vierastaa Häntä. Asetelmaa vaikeuttaa ihmisen jumala-aistin epävirittyneisyys, jota kutsutaan myös synniksi.

Toivoa on pidetty synonyyminä uskolle. En voi sanoa tietäväni, että Jumala on olemassa. Mutta toivon sitä. Toivon, vaikka toivoa ei olisikaan.

 

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi