”Palvelemme kaikkia apua tarvitsevia ketään syrjimättä” – virallisen lähetysjärjestön asema helpottaisi Lähetyslentäjien työn organisointia ja rahoitusta
Lentäjä Roy Rissanen järjestämässä sairaslentoa vaikeasti loukkaantuneille auto-onnettomuuden uhreille Mongoliassa.

Lentäjä Roy Rissanen järjestämässä sairaslentoa vaikeasti loukkaantuneille auto-onnettomuuden uhreille Mongoliassa.

”Palvelemme kaikkia apua tarvitsevia ketään syrjimättä” – virallisen lähetysjärjestön asema helpottaisi Lähetyslentäjien työn organisointia ja rahoitusta

Vantaalla järjestettiin tilaisuus, jossa kysyttiin, uudistuuko kirkon lähetystyö lentäen. Tilaisuutta seurattiin suorana myös Tansaniassa ja Mongoliassa.

”Terveisiä Malambosta Tansaniasta ukkosmyrskyn keskeltä. Katsomme lähetystä maasaiden kanssa”, viestitti lähetyslentäjä Jarkko Korhonen Tansaniasta. Hetken päästä Roy Rissanen kuittasi Mongoliasta. Hän kertoi olevansa kentällä, joka mainittiin Tikkurilassa käydyssä keskustelussa. Kentällä, jossa lähetyslentäjien kone on saanut lempinimen Jeesus-kone.

Korhonen on Tikkurilan seurakunnasta virkavapaalla oleva pappi, joka maaliskuussa pelasti lennollaan synnyttävän äidin ja vauvan. Roy Rissanen aloitti tämän vuoden alussa työt karussa Mongoliassa, aiemmin hän on toiminut lähetyslentäjänä Tansaniassa ja Keniassa. Myös hänen työhönsä kuuluu toimiminen lentävänä ambulanssina monenlaisten muiden tehtävien lisäksi.

– Lentokoneilla palvellaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat. Ketään syrjimättä. Emme keskity opillisiin kiistoihin, vaan etsimme parhaita tapoja auttaa. Tunnuksemme on ”Flying for life”. Tuemme ihmisten selviytymistä tämän elämän kamppailuissa ja myös siinä, että he saisivat iankaikkisen elämän toivon. MAF:n koneita käyttävät kehitysyhteistyöjärjestöt, lähetysjärjestöt, kirkot ja YK:n alajärjestöt, kertoi MAF Suomen toiminnanjohtaja Janne Ropponen paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli ”Uudistuuko kirkon lähetystyö lentäen”.

Vaikka MAF Suomi eli Suomen Lähetyslentäjät on pieni järjestö, se on osa kirkkokuntien rajat ylittävää maailmanlaajaa kansainvälistä järjestöä. Sillä on yhteensä 130 konetta, jotka operoivat usein luoksepääsemättömillä seuduilla ja toimivat myös katastrofiavun antajina. Vuosittain tehdään noin 60 000 lentoa ja viimeksi apua on toimitettu muun muassa Kongon sodan pakolaisille.

Virallisena lähetysjärjestönä toimintaa olisi helpompi kehittää

Tikkurilan seurakunnan ja MAF Suomen järjestämässä tilaisuudessa keskusteltiin maanantaina MAF:n toiminnasta ja siitä, pitäisikö yli 40 vuotta Suomessa toimineesta järjestöstä tehdä kirkon virallinen lähetysjärjestö. MAF on lähettänyt kirkolle asiaa koskevan anomuksen, ja sillä on laaja tuki kirkossa ja seurakunnissa. Tikkurilan tilaisuudessakaan ei juuri kriittisiä kommentteja kuultu, mihin vaikutti toki se, että tilaisuuden keskustelijat olivat kaikki virallistamisen kannalla.

Tilaisuutta juonsi kirkolliskokousedustaja, seurakuntaneuvos Paula Lehmuskallio, joka on tehnyt kirkolliskokousaloitteen tukemaan MAF:n aseman virallistamista. Aloitteen 14 muusta allekirjoittajasta paikalla olivat gospelmuusikko Pekka Simojoki ja Helsingin Pitäjänmäen kirkkoherra Arto Antturi. MAF:n hanketta tukee 70 kirkkoherraa, joista paikalla olivat Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast ja Rekolan kirkkoherra Laura Maria Latikka. MAF:n hallituksessa istuva Lähetysseuran eläkkeelle oleva lähetysjohtaja Sakari Pinola on myös asian takana.

MAF:n koneita käyttävät kehitysyhteistyöjärjestöt, lähetysjärjestöt, kirkot ja YK:n alajärjestöt. - MAF Suomen toiminnanjohtaja Janne Ropponen

Tämä oli siis asetelma, mutta keskustelun argumentit olivat hyviä. MAF:n toiminnassa arvostettiin sen keskittymistä työhön, ei kiistelyyn. Järjestön koettiin olevan ketterä ja nopea reagoimaan. Sen koneet ovat vaikeissa oloissa tuiki tarpeellisia, usein ainoa tapa saada apu perille nopeasti tai säästää sen kuljettamien työntekijöiden aikaa. MAF on saanut kiitosta myös auttamiensa maiden ilmailun kehittämisestä eli se jättää pysyviä jälkiä. Lentomekaanikkojen lisäksi on koulutettu muun muassa terveydenhuollon ammattilaisia Mongoliassa toimimaan koneissa hätätilanteissa. Tähän on Ropposen mukaan saatu Suomen ulkoministeriöltä tukea.

Lähetyslentäjien työ kiinnostaa myös nuoria ja miehiä, joita lähetystyö muuten ei innosta. Antturin mukaan moni seurakunnassa käyvä tyttö ja poika voisi olla kiinnostunut ilmailusta. Latikka kertoi Rekolan ja Tikkurilan seurakunnan nimikkolähettinä olevan Korhosen käyneen myös paikallisessa koulussa kertomassa työstään. Kauppakeskuksissa kiertelevä MAF:n museokone pysäyttää uteliaita ja moni ihminen lapsista ikäihmisiin haluaa kokeilla koneen ohjaimia.

Miksi Lähetyslentäjät sitten haluaa virallistaa asemansa? Ropposen mukaan siksi, että nykyinen epämääräinen asema hankaloittaa toiminnan kehittämistä ja tuottaa pulmia seurakuntien hallinnossa. Kirkon lähetyskannatusta kanavoidaan erityisesti seitsemälle viralliselle lähetysjärjestölle. Vaikka Lähetyslentäjillä on noin parikymmentä nimikkosopimusta, useampikin seurakunta voisi olla toiminnasta kiinnostunut ja yhteistyössä niiden kanssa haluttaisiin keskittyä tarvittavien työntekijöiden lähettämiseen.

Oleellista on myös se, että järjestö voisi hoitaa rekrytointinsa ja koulutuksensa helpommin, jos sillä olisi virallinen asema. Kun järjestön työ on tunnustettua, kysymys kuuluu, miksi ei?

Lähetyslentäjä Jarkko Korhonen Dabian kiitoradalla tansanialaislasten kanssa. Kuva on MAF Tansanian terveydenhuoltoon keskittyvältä Kilimatiden lento-safarilta.

Lähetyslentäjä Jarkko Korhonen Dabian kiitoradalla tansanialaislasten kanssa. Kuva on MAF Tansanian terveydenhuoltoon keskittyvältä Kilimatiden lento-safarilta.

MAF ylittää kirkkokuntarajat

Yksi mutka matkassa on, että kirkon lähetysjärjestöiltä on vaadittu sitoutumista luterilaiseen tunnustukseen. MAF on kirkkokuntarajat ylittävä järjestö, ja sen toiminnassa on mukana myös Suomessa muitakin kirkkoja. Toisaalta myös raamattulähetystyöhön keskittynyt Suomen Pipliaseura on ekumeeninen ja silti se on luterilaisen kirkon lähetysjärjestö.

Marssijärjestys lienee nyt se, että ensin kirkolliskokouksen käsittelyyn viedään kaikkia järjestöjä koskevat uudet kriteerit lähetysjärjestöksi pääsemiseksi. Kun nämä on käsitelty, Kirkkohallitus voi ottaa kantaa järjestön jäsenhakemukseen.

Antturi väläytti Tikkurilan keskustelussa sitä, että koko virallisen järjestön ajattelun voisi kyseenalaistaa, sillä käytännössä seurakunnat tekevät yhteistyötä monien muidenkin järjestöjen kanssa. Latikka muistutti, että viralliseen asemaan liittyvällä järjestöjen ohjaamisella on myös ymmärrettäviä perusteita. Hänelle eniten kysymyksiä herättää se, että järjestöjen joukossa on sellaisia, joiden kannanotoista saadaan hyvin usein lukea seurakuntien ja vaikkapa naisten pappeuden arvostelua. Lähetyslentäjissä on Latikan mukaan se hyvä puoli, että tätä ei esiinny.

– Kun seurakunnissa on näin laajaa tukea Lähetyslentäjien työlle ja asemalle, niin ihmettelen, jos tätä ei kirkossa millään tavalla noteerata, sanoi Silvast.

Latikka muistutti, että hyvään keskusteluun kuuluu myös erilaisten näkemysten kuuleminen. Lähetyslentäjien Ropponen toivotti keskustelun tervetulleeksi, vaikka itse uskoo, että Lähetyslentäjien aseman parantaminen ei olisi keneltäkään pois, vaan lähetystyön etu.

Espoon piispa Tapio Luoma, tuleva arkkipiispa ja pääministeri Juha Sipilä lähettivät tilaisuuteen tervehdyksensä. Sipilä kertoi videoviestissään olleensa itsekin kiinnostunut lähetyslentäjän työstä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi