Jukka Lagerblomista on tärkeää, että kainalo on aina vapaana lasten tulla. Nyt siihen kiepsahti Taika.
”Pidän lapsille kainaloa aina vapaana” – Jukka Lagerblom valittiin vuoden isäksi, vaikka parempiakin isiä löytyy
Jukka Lagerblom on aktiivinen myös kotiseurakunnassaan, Helsingin Paavalissa. "Olen innolla mukana rakentamassa Suomen parasta seurakuntaa."
Aluksi Jukka Lagerblom, 49, mietti, voiko hän ottaa koko Vuoden isä -palkintoa vastaan. Hän tuumi, ettei ole tehnyt mitään kovin ihmeellistä ja että parempiakin isiä löytyy.
– Itsekriittisenä mietin sitä, menikö aamulla lapsen kanssa päiväkotiin kiirehtiminen ihan parhaalla tavalla. Vanhemmuus on tunteiden vuoristorataa.
Sitten hänestä tuntui hyvältä ajatella, että Vuoden isä -palkinnon voi saada tavallinen, lapsiperhearkea elävä isä. Ja itse asiassa, että tavallisia isiä on monenlaisia, sillä jokainen isä on omalla tavallaan erityinen ja jokaisella on omanlaisensa tarina.
Palkintoperusteissa todettiin, että Lagerblom on esimerkki tavallisesta isästä, joka on läsnä lastensa arjessa. Mitä se tarkoittaa?
– Olen työssäkäyvä normiheppu, joka on valinnut työnsä niin, että pystyy olemaan mahdollisimman paljon lasten kanssa kotona. Jaan ilot, kuuntelen huolet ja murheet, tunnen aika pitkälle lasten kaverit, olen mukana heidän harrastuksissaan, pyöritän arkea. Kotitöitäkin riittää ihan mukavasti.
– Tärkeintä on istua sohvalla kainalo aina vapaana lapsille. Olen tosi iloinen, että sitä mahdollisuutta käytetään yhä, kukin vuorollaan, myös teinit. Välillä kaksi kainaloa ei riitä, sillä meidän perheessä tykätään läheisyydestä, Lagerblom kertoo.
”Kasvoin isyyteen kantapään kautta”
Palkintoperusteiden mukaan Lagerblomin tarina isyydestä on helposti samaistuttava ja siihen kuuluu, että hän myöntää avoimesti virheensä ja puutteensa. Suomeksi se tarkoittaa, että hänen elämänsä ei ole mennyt niin kuin Strömsössä.
Lagerblomilla on kolmen naisen kanssa yhteensä viisi lasta. Hän on ollut viiden vuoden ajan nuorimman lapsensa, 6-vuotiaan Taikan yksinhuoltaja. Taika on tavannut äitiään varhaislapsuuden jälkeen vain muutaman kerran.
Päätin vaihtaa ammattia elääkseni perheen kanssa.
– Jukka Lagerblom
Ensimmäisen puolisonsa kanssa Lagerblom sai kolme lasta. Heistä vanhin on jo muuttanut kotoa ja kaksi muuta asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Ensimmäisen lapsensa Lagerblom sai hyvin nuorena ja on tavannut häntä vain aikuisena.
– Olen ylpeä hänestä ja kiitollinen hänen äidilleen. Ikävä kyllä nuorena olin täysin kykenemätön kantamaan vastuuta lyhyestä suhteesta saamastani lapsesta. Kasvoin isyyteen kantapään kautta. Nyt se on vahva osa identiteettinäni miehenä.
Lagerblom työskenteli aiemmin kokkina. Työpäivät ja -viikot olivat pitkiä.
– Se oli vauhdikasta elämää, ja arvostan ammattia edelleen. Kun toiseksi nuorin lapseni oli reilun vuoden ikäinen, päätin jäädä vanhempainvapaalle. Huomasin, etten haluakaan sellaista elämää, jossa olin illat ja viikonloput poissa kotoa. Aloin pohtia muutosta istuessani hiekkalaatikon laidalla. Päätin vaihtaa ammattia elääkseni perheen kanssa. Nyt olen lähihoitaja.
Lapset tuovat Jukka Lagerblomin elämään paljon iloa. Hän on nuorimmaisensa Taikan yksinhuoltaja.
Perhevapaat kannattaa käyttää
Jukka Lagerblom arvioi, että ilman ammatinvaihdosta hän olisi menettänyt lastensa parhaat vuodet. Perhevapaalle jääminen oli tämän asian oivaltamisessa iso asia.
– Kannustan muitakin isiä käyttämään perhevapaansa. Lasten kanssa oleminen on mahtavaa. Ja jos mahdollista, isä tai äiti, ota siivooja. Tässä taannoin katselin videota, jossa tytär leikkii barbeilla ja tuumii, että isä siivoaa taas.
Kannustan muitakin isiä käyttämään perhevapaansa.
– Jukka Lagerblom
Lapset antavat Lagerblomin elämään niin paljon iloa ja ajatuksia, että hän kokee olevansa saamapuolella. Heistä hän saa voimaa, kun palaa töistä kotiin. Lagerblom työskentelee Helsingin kaupungin kotihoidossa vanhusten parissa.
Hän kohtaa työssään paljon yksinäisyyttä ja toteaa, että yhteiskunta on monella tapaa haasteellinen sekä ikäihmisille että nuorille ja lapsille. Myös monilla miehillä on vaikeuksia. Heitä Lagerblom kuuntelee muutaman kerran kuussa Miessakit ry:n puhelinpalvelussa Miesluurissa. Se mainittiin myös Vuoden isä -palkinnon perusteluissa.
– Olen vapaaehtoinen vertaistyöntekijä. Kuuntelen, mikä soittajia painaa. Esille tulevat useimmiten lapset ja parisuhde, erotilanne ja tapaamisoikeudet. Joskus saattaa olla taloudellisiakin murheita. Jos minulla aikoinani olisi ollut mahdollisuus soittaa tällaiseen puhelimeen, olisin säästynyt monelta murheelta, Lagerblom pohtii.
Isä rakentaa innolla Suomen parasta seurakuntaa
Jukka Lagerblom on pitkään ollut aktiivinen myös Paavalin seurakunnassa, aluksi vapaaehtoistehtävissä ja nyt myös seurakuntaneuvoston jäsenenä.
– Muutimme parikymmentä vuotta sitten alueelle, kävimme kirkossa ja meitä pyydettiin heti mukaan kotikäyntikampanjaan. Olen ollut muun muassa messuavustajana ja myös lapset ovat olleet mukana seurakunnan toiminnassa. Nyt olen seurakuntaneuvostossa ja innolla mukana rakentamassa Suomen parasta seurakuntaa. Paavalissa on hyvä buusti päällä, Lagerblom kehuu.
Lagerblom sanoo, että hän tuntee hyvin asuinalueensa asiat ja voi välittää tietoa seurakuntaan. Lapset ja nuoret ovat luonnollisesti sydämenasia, samoin ikäihmiset.
– On hienoa, että kirkolla kehitetään yhteisöllisyyttä ja järjestetään isoja tapahtumia. Tärkeää on miettiä myös, miten kohdataan esimerkiksi vanhuksia, jotka ovat olleet kolme–neljä vuotta yksinään, koska eivät pääse kävelemään rappuja alas.
Vuoden isä -palkinto jaettiin kolmelle
Vuoden isä -palkinto jaetaan henkilölle, joka on lisännyt esimerkillään ja toiminnallaan isyyden merkityksen tunnistamista ja arvostusta. Palkinnon tavoitteena on vahvistaa isyyttä, tukea työn ja perheen yhteensovittamista, edistää lapsen etua sekä miesten ja naisten tasa-arvoa. Ensimmäinen Vuoden isä -palkinto myönnettiin vuonna 2006.
Tänä vuonna palkinto myönnettiin kolmelle isälle: palokkalaiselle Hermanni Hyytiälälle, vantaalaiselle Petri Jaakolalle ja helsinkiläiselle Jukka Lagerblomille. Tänä vuonna palkittujen valintaan vaikuttaneena teemana oli työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Palkinnon luovutti sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pienten lasten isät kertovat arjen iloista ja rankoista hetkistä – yksivuotiaan Elsan isän Niko Siltasen mielestä isyys on ollut paljon helpompaa kuin kaikki varoittelivat
Hyvä elämäKahdeksan isää kertoo, millaista on arki pienen lapsen kanssa. Nämä isät käyvät lapsineen Malmin Varustamon tai Vantaan Ilolan perhekerhoissa. Osa on isävapaalla, osa töissä.
