Ihminen kohtaa läpi elämänsä kriisejä, joihin voi jäädä jumiin.
”Todelliset syvät muutokset ovat useimmiten hitaita”, sanoo pappi ja psykoterapeutti Jussi Holopainen – radikaalia elämänmuutosta kaipaava ihminen on voinut elää liian yksipuolisesti
Miksi joku onnistuu elämänmuutoksessa ja toinen ei? Kyse voi olla siitä, kumpi ahdistaa enemmän: muutos vai paikoilleen jääminen.
Serkku tulee uskoon, naapuri jättää bisneksensä ja ryhtyy meditaatio-opettajaksi ja julkkis kertoo iltapäivälehdessä löytäneen vihdoin todellisen itsensä. Ulkopuolisen silmiin moiset mullistukset voivat näyttää äkkinäisiltä elämänmuutoksilta, mutta niin on harvoin.
”Joskus keski-iän paikkeilla ihmisen näkökulma usein vaihtuu niin, että oma ego, omat agendat ja oma maailmanvalloitus jäävät taka-alalle”, Jussi Holopainen sanoo. Kuva: Hannu Jukola
– Todelliset syvät muutokset ovat useimmiten hitaita. Ennen kuin radikaalilta näyttävä muutos tulee näkyviin, taustalla on usein tapahtunut hidasta kypsymistä ja psyykkistä työtä, sanoo pappi, hengellinen ohjaaja ja psykoterapeutti Jussi Holopainen.
– Sama pätee myös yhteiskunnalliseen muutokseen.
Miksi ihmiset kaipaavat radikaaleja elämänmuutoksia? Holopaisen mukaan kyse on usein siitä, että ihminen on elänyt liian yksipuolisesti.
– Jokin toinen puoli itsessä huutaa tilaa.
Holopainen ajattelee, että jokainen meistä kantaa kehdosta hautaan sisällään kehitystehtäviä. Ne avautuvat kahteen suuntaan.
Ensinnäkin itse kukin syntyy ja kasvaa tietynlaisessa perheessä ja yhteisössä. Ihmisen täytyy kuitenkin eriytyä omaksi itsekseen, löytää oma äänensä ja voimansa. Se ei ole kerralla hoidettava asia vaan tehtävä, joka kestää läpi elämän.
Toisekseen itse kunkin täytyy myös aina olla osa yhteisöä ja löytää oma paikkansa muiden joukossa.
Muutos kysyy luottamusta. Pitää luopua turvallisuudesta ja myöntää, että minä en tiedä.
– Joskus keski-iän paikkeilla ihmisen näkökulma usein vaihtuu niin, että oma ego, omat agendat ja oma maailmanvalloitus jäävät taka-alalle ja huomio kiinnittyy muihin. Ihminen siirtyy mahdollistamaan muiden kasvua ja elämää, Holopainen selittää.
Kaikkien kohdalla niin ei kuitenkaan tapahdu. Ihminen kohtaa lapsuudesta vanhuuteen erilaisia kriisejä, joihin voi jäädä jumiin.
– Silloin on pakko pysähtyä. Pitää miettiä, miksi minä ahdistun ja miksi tämä ei tunnu riittävältä. Siinä kohdassa moni löytää yhteyden henkiseen tai hengelliseen puoleen elämässään.
Joillain ihmisillä kriisi avaa elämän entistä värikkäämpänä ja avarampana. Toiset käpertyvät ja kyynistyvät. Holopaisen mukaan ratkaisevaa on usein se, yrittääkö ihminen selviytyä kriisistään nopealla väistöliikkeellä vai suostuuko hän hitaampaan ja syvempään muutokseen, joka on usein kivulias.
Lopulta kyse on siitä, kumpi ahdistaa enemmän: muutos vai paikoilleen jääminen.
– Muutos kysyy luottamusta. Pitää luopua turvallisuudesta ja myöntää, että minä en tiedä.
Holopaisen mukaan on tärkeää ymmärtää, että elämä on jatkuvaa liikettä: muutosta, kasvua ja irtautumista.
– Yleensä ihmisen ajatukset, tottumukset ja asenteet muuttuvat hitaimmin. Joskus muutos on jo tapahtunut, ja ihminen tiedostaa vasta myöhemmin, että hei, minähän olen muuttunut.
Lue tästä kolme kertomusta siitä, miten ihmisen sisäinen maailma voi muuttua
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uhriutumisesta voi päästä eteenpäin – älä jää jumiin vaikeaan tilanteeseen
Hyvä elämä AjankohtaistaElämään voi löytyä kiitollisuutta erilaisilla keinoilla.
