Kenttäpiispa Pekka Asikaisen mukaan ne, jotka sodasta eniten tietävät, karttavat sitä kaikkein eniten. Sotilaallinen puolustautuminen on viimeinen keino, kun kaikki muut keinot on käytetty, eikä laillisen yhteiskunnan turvaamiseksi ja sen jäsenten suojaamiseksi ole enää muuta mahdollisuutta.
”Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vastenmielistä seurattavaa”, Puolustusvoimien uusi kenttäpiispa Pekka Asikainen sanoo
Sotilaspappien tehtävänä Suomen puolustusvoimissa on muun muassa eettisestä toimintakyvystä huolehtiminen. Siihen liittyvät oikeutetun sodan perusteet ja säännöt.
Pääesikunta on uudelle kenttäpiispalle Pekka Asikaiselle tuttu jo 30 vuoden takaa. Hän oli upseerikokelaana silloisen kenttäpiispan Jorma Laulajan johtamassa Puolustusvoimien kirkollisten asioiden osastossa.
– Kun silloin astelin pihan poikki Pääesikunnasta ruokalaan, ei kyllä käynyt mielessä, että joskus palaisin tänne uudestaan kenttäpiispana, Asikainen sanoo.
Asikainen päätti hakea Pekka Särkiön seuraajaksi, koska häntä kiinnostivat tehtävän laaja-alaisuus ja monipuolisuus. Huhtikuussa presidentti Sauli Niinistö nimitti hänet tehtävään. Tätä ennen hän toimi Oulun seurakuntayhtymän johtajana. Takana on muutenkin runsaasti johtamiskokemusta ja peräti kaksi tohtorin tutkintoa eli filosofian ja teologian.
Asikaisella on siviilitehtävistä tulleeksi papiksi poikkeuksellisen paljon kokemusta myös Puolustusvoimista. Hän on reservin majuri, joten kertausharjoituksia on takana paljon.
– Tarkalleen en määrää tiedä, varmaan jossain sadan nurkilla pyörii. Aina olen lähtenyt, kun Puolustusvoimien vaakunalla varustettu tornikirje on tullut postilaatikkoon. Sodan ajan tehtävät ovat muuttuneet matkan varrella, ja sitä mukaa myös kertausharjoituskutsuja on tullut, Asikainen kertoo.
Toiset ovat uhranneet henkensä maata puolustaessaan
Maanpuolustushenkisyyttä ovat nostaneet sukutarinat. Ne kertovat esimerkiksi äidin isoveljestä, joka kaatui jatkosodan Siiranmäen taisteluissa vuonna 1944. Kun toiset ovat uhranneet henkensä tai terveytensä maata puolustaessaan, kertausharjoituksiin osallistuminen on siihen nähden ollut pikku juttu.
– Tietenkin isoisä oli rintamalla. Pari vuotta sitten olin siunaamassa hautaan setäni, 95-vuotiaan veteraanin, joka oli 18-vuotiaana Kannaksen torjuntataisteluissa.
Suomen asia on aina ollut Pekka Asikaiselle sydämen asia. Suvun isänmaallisuus ei kuitenkaan koskaan ole ollut minkäänlaista kiihkoilua, vaan arkista työtä maan ja läheisten hyväksi.
– Jos sedän kanssa yritti puhua sota-asioista, hän vain totesi, että sota oli kamalaa aikaa. Sen jälkeen hän alkoi puhumaan siitä, kuinka tärkeää on, että rauha säilyy. Pappa ei puhunut sodasta lainkaan, vaikeneminen oli hänelle selviytymistapa.
Asikainen lisää omana kokemuksenaan nykyisestä työpaikastaan, että ne, jotka sodasta eniten tietävät, karttavat sitä kaikkein eniten. Sotakiihkoon hän ei ole törmännyt.
Kenttäpiispan on kenraalikunnan jäsen ja läsnä piispainkokouksessa
Kenttäpiispa kuuluu Puolustusvoimissa kenraalikuntaan, mutta toisin kuin muilla piispoilla hänellä ei ole omaa hiippakuntaa eikä hän ole täysivaltainen piispainkokouksen jäsen. Mitä ajattelet kenttäpiispan asemasta kirkossa ja puolustusvoimissa?
– Se on minusta aika hyvä. Kenraalikuntaan tosiaan kuulun ja minut on otettu täällä hyvin vastaan. Työn arvostuksesta kertoo se, että kolme erityisalaa on puolustusvoimissa huomioitu kenraalin arvoisesti eli meidän lisäksemme lääkärit ja insinöörit. Piispainkokouksessa minulla on läsnäolo- ja puheoikeus, ja olen myös kirkolliskokouksen jäsen. Tällainen asema edistää asioiden hoitamista.
Viime sodissa palveluksessa oli 900 pappia.
Kenttäpiispan arvonimi on maailmalla ainoa laatuaan ja sen tausta on marsalkka Mannerheimin toiveessa. Pekka Asikaisen kollegoita kutsutaan muissa armeijoissa esimerkiksi kenraalikappalaiseksi tai johtavaksi sotilaspapiksi. Hän odottaa tapaavansa lähiaikoina kollegoitaan ja muitakin Nato-maiden sotilaspappeja, joita tulee Suomeen maassa vierailevien joukko-osastojen mukana.
– Viime sodissa palveluksessa oli 900 pappia. Jos nyt joutuisimme sotaan, toiminta perustuisi reserviläispappeihin. Vakituista henkilökuntaa meillä on minun lisäkseni 25 päätoimista luterilaista pappia ja neljä osa-aikaista ortodoksipappia. Ruuhka-aikana eli esimerkiksi uusien varusmiesten astuessa palvelukseen suurimmissa joukko-osastoissa käytetään apuna seurakuntapappeja, Asikainen kertoo ja lisää, että yksi pappi on myös kriisinhallintatehtävissä Libanonissa.
– Sotilaspapit ovat kaikkien käytössä uskontokunnasta ja vakaumuksesta riippumatta. Tehtävää voi kuvata myös ekumeeniseksi ja uskontojen välisen dialogin ylläpitäjäksi, Pekka Asikainen sanoo.
Sota Ukrainassa korostaa eettisen toimintakyvyn merkitystä
Joskus takavuosina sotilaspapit liitettiin ivallisesti siihen, että kirkko siunaa sodan ja papit aseita. Nämä ajat ovat Pekka Asikaisen mukaan onneksi kaukana takanapäin. Hänen mukaansa pappeja tarvitaan Puolustusvoimissa erityisesti kolmesta syystä.
Ensimmäinen niistä on arkinen ja jokapäiväinen: sotilaspapit ovat varusmiesten ja henkilökunnan tukena. Heidän kanssaan voi keskustella mistä tahansa mieltä askarruttavasta asiasta, joista etenkin varusmiehillä yleisin on parisuhde. Moni on ensi kertaa näin pitkiä aikoja erossa kumppanista, mikä ei aina ole helppoa.
– Sotilaspapit ovat kaikkien käytössä uskontokunnasta ja vakaumuksesta riippumatta. Tehtävää voi kuvata myös ekumeeniseksi ja uskontojen välisen dialogin ylläpitäjäksi. Huolehdimme uskonnonvapaudesta. Puolustusvoimissa pyritään takaamaan esimerkiksi islaminuskoisille mahdollisuus rukoushetkiin, kunhan palvelustehtävät sen sallivat. Aina mennään palvelus edellä.
Jos moraalikuorma kasvaa, yksikkö saattaa romahtaa nopeastikin.
Toinen keskeinen tehtävä liittyy palvelustaan suorittavien toimintakykyyn, jossa on neljä ulottuvuutta eli fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eettinen. Pappi on yksikössään toimintakykytiimin jäsen, jonka vastuulla on eettinen toimintakyky, kaiken muun perusta. Ukrainan sota on Asikaisen mukaan korostanut tätä puolta entisestään.
– Joukko ei pysty toimimaan tehokkaasti, jos siihen kuuluvat eivät pysty arvioimaan omaa ja joukon toimintaa eettisesti. Jos moraalikuorma kasvaa, yksikkö saattaa romahtaa nopeastikin. Ihmettelen, miten Venäjän armeija pystyy toimimaan.
Kolmas pitkälti pappien vastuulla oleva asia on kaatuneiden huolto. Viime sodissa Suomen armeija oli ainoa, joka huolehti siitä, että kaatuneet saatettiin kotimaan multiin, mikäli se suinkin oli mahdollista. Samalla tavalla nyt pyrittäisiin kriisitilanteesta huolehtimaan siitä, että sodassa kaatuneista huolehditaan hyvin ja kunnioittavasti.
Välttämättömyys, kohtuullisuus ja rajaaminen
Eettiseen toimintakykyyn liittyy sotatilanteessa se, että sodalla on oikeutettu perusta ja että siinä noudatetaan sodan oikeussääntöjä. Pekka Asikaisen mukaan oikeutetun sodan, josta ovat puhuneet niin kirkkoisä Augustinus kuin reformaattori Martti Luther, yksi keskeinen peruste on, että kyse on puolustussodasta.
– Puhumme kolmesta periaatteesta, joista yksi on sotilaallisen välttämättömyyden periaate. Se tarkoittaa sitä, että kaikki muut keinot on käytetty, eikä laillisen yhteiskunnan turvaamiseksi ja sen jäsenten suojaamiseksi ole enää muuta mahdollisuutta kuin puolustautua. Sodalle pitää olla laillinen peruste ja laillisen yhteiskunnan päätökset taustalla, Asikainen sanoo.
Toinen periaate on kohtuullisuuden periaate eli sodassa voimaa käytetään tarpeen mukaan eikä ylen määrin. Tarve on se, että hyökkääjän halu hyökätä saadaan loppumaan. Kolmas periaate on rajaamisnäkökulma eli kohteena ovat vain sotilaskohteet.
– Tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta jos katsoo ympärille ja vähän pidemmälle tämänhetkisiä tilanteita, niin ei siellä paljon sopimuksista piitata. Meitä sitovat kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset, kuten Geneven sopimus. On tärkeää, että jokainen tietää, mistä niissä on kyse.
Kenttäpiispa Pekka Asikainen on kauhuissaan siitä, miten Venäjä käy sotaa mistään säännöistä piittaamatta. Kaiken lisäksi Venäjän ortodoksinen kirkko tukee sotaa.
Kaikki kansainväliset sopimukset on heitetty roskiin
Sodan sääntöjä käydään varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten kanssa läpi muun muassa pappien oppitunneilla. Niissä tuodaan esille esimerkiksi sotavankien inhimillinen kohtelu ja se, että Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun tunnuksia kunnioitetaan eikä siviilikohteisiin hyökätä. Olennaista on myös komentoketju ja esimiesten vastuu, joka on sitä suurempi, mitä ylemmäs mennään. Sotatilanteessa on vaikea säilyttää malttia, jos säännöt eivät ole sisäistettyjä, sanoo Pekka Asikainen.
Mitä ajatuksia sinussa herättää Venäjän armeijan tapa käydä sotaa? Sieltähän on tullut tietoa tuhansista sotarikoksista ja siviileihin kohdistetuista julmuuksista?
– Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vastenmielistä seurattavaa. Viattomat ihmiset kärsivät siitä. Kaikki kansainväliset sopimukset on heitetty roskiin. Siviilikohteita pommitetaan ja tehdään iskuja jopa sairaaloihin. Lisäksi vielä Venäjän ortodoksinen kirkko on mukana tässä. Yhdyn Suomen ortodoksisen kirkon johtajan arkkipiispa Leon sanoihin Venäjän kirkolle: Kristuksen tähden herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!
Jos tulisi sota, miten esimerkiksi oma toimintasi kenttäpiispana poikkeaisi tästä?
– En kyllä edes kommentoi tuollaista kysymystä. Eikö se ole itsessään jo vastaus.
Nato-jäsenyys nostaa hyökkääjän kynnystä hyökätä
Raamatussa on käsky älä tapa ja Suomenkin Puolustusvoimissa opetellaan tappamaan. Miten nämä asiat ovat sovitettavissa toisiinsa?
– Eettiset kysymykset ovat sodankäynnissä aina vaikeita kysymyksiä, mutta jos ajatellaan vaikkapa Suomen historiaa niin miten meidän olisi käynyt, jos tänne olisi vapaasti päästetty vihollinen. Tai miten Ukrainan olisi käynyt? Puolustautuminen hyökkääjää vastaan ja heikompien puolustaminen on pienemmän pahan tie.
Emme ole enää yksin.
Se, että Suomesta nyt on tullut Naton jäsen ei kenttäpiispa Pekka Asikaisen mukaan muuta maanpuolustukseen liittyviä periaatteita. Toki nyt pitää olla valmis puolustamaan myös toisia Nato-maita, jos niitä vastaan hyökätään.
– Suomen puolustuskyky on nyt vahvempi ja hyökkääjän kynnystä hyökätä on nostettu. Emme ole enää yksin. Miksi emme olisi osa järjestöä, joka muodostuu demokraattisista valtioista ja suurimmissa asioissa ajattelee samalla tavalla?
Onko kristillinen pasifismi ja siihen liittyen siviilipalvelus tai aseeton palvelus sinusta perusteltua?
– Lain mukaan aseistakieltäytyminen ja siviilipalvelus on mahdollista ja heidän oikeuksiaan tulee puolustaa. Toki jonkun tulee maanpuolustuksen näkökulmasta täyttää aukko rivistä. Kriisiaikana yhteisöllinen vastuu korostuu. Yhteiskunnassa on silloin varmasti tehtävää myös niille, jotka eivät tartu aseeseen, Asikainen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Oulun seurakuntayhtymän johtaja Pekka Asikainen nimitettiin uudeksi kenttäpiispaksi
AjankohtaistaUusi kenttäpiispa aloittaa työnsä kesäkuun alussa.
