Aikuisia, jotka eivät yhtään ärsytä – Saappaan porukalle nuoret kertovat, miten heillä menee
Vuosaaren Lohikäärmepuistossa on paljon nuoria perjantai-iltana. Saappaan aikuisten juttuseura tuntui kelpaavan.

Vuosaaren Lohikäärmepuistossa on paljon nuoria perjantai-iltana. Saappaan aikuisten juttuseura tuntui kelpaavan.

Aikuisia, jotka eivät yhtään ärsytä – Saappaan porukalle nuoret kertovat, miten heillä menee

Itä-Helsingin Saapas menee sinne, missä nuoret viettävät iltaa. Yleensä jutellaan, joskus siivotaan oksennusta.

Kontulalaisen kerrostalon kellarissa mukavilla, mutta ei enää niin muodikkailla sohvilla istuu joukko aikuisia. Tarjolla on karkkeja, sipsejä ja mustikkapiirakkaa, seinillä muistoja vuosien varrelta kuten vanha keikkajuliste, joka muistuttaa ajasta, jolloin Juha Tapiolla oli enemmän hiuksia. Itä-Helsingin Saappaan päivystysporukka on kokoontunut sopimaan illan kuvioista.

Mikaelin seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari johtaa porukkaa. Hänelle tämä on palkkatyötä, Anne-Mari Keränen, Milla Luoto, Päivi Gratschew, Pasi Rautiainen ja Jarkko Virta ovat vapaaehtoisia, kuka mistäkin syystä. Osa on tehnyt tätä jo vuosia, Milla Luoto on uusin tulokas, aloittanut vajaa vuosi sitten. Kolmen lapsen äiti sai tietää Saappaan etsivän vapaaehtoisia käydessään perhekahvilassa Mikaelin kirkolla.

– Olen itse ollut nuori, joka kohtasi Saappaan. Minulla oli aika vauhdikas nuoruus, Luoto kertoo.

Odotettavissa saattaa olla vilkas ilta, sillä eletään taitekohdassa, jossa kesän huolettomuus alkaa vaihtua taas arjen rutiineihin. Ilma on lämmin, juuri sopiva siihen, että voi olla ulkona myöhään.

Mutta on Saappaan kokoonpanokin tänään normaalia vahvempi. Mukaan on lähdössä myös Helsingin piispa Teemu Laajasalo, tutustuakseen Saappaan työhön. Tennareissa, farkuissa, pikeepaidassa ja Saapas-liivissä, ilman piispallisia tunnuksia, Laajasalo solahtaa joukkoon hyvin. Sitä paitsi, kuinka moni 15-vuotias edes tietää, mikä on piispa?

Milla Luoto on Saappaan vapaaehtoinen. Hän sanoo eläneensä itse melko vauhdikkaan nuoruuden ja muistaa kohdanneensa silloin Saappaan työntekijöitä.

Milla Luoto on Saappaan vapaaehtoinen. Hän sanoo eläneensä itse melko vauhdikkaan nuoruuden ja muistaa kohdanneensa silloin Saappaan työntekijöitä.

Alepalla odotetaan kavereita

Puoli kahdeksan maissa Saappaan porukka on jo liikenteessä ruskealla pakettiautollaan. Ensimmäisenä tsekataan Vesalan koulun piha.

Hiljaiselta näyttää. Kaksi nuorta naista istuu oven liepeillä ja juo kokista. He näyttävät syystäkin hämmästyvän, kun joukko aikuisia oransseissa liiveissä saapuu paikalle. Saapaslaiset kyselevät, miten menee ja onko koulu jo alkanut. Milla kertoo olevansa abiturientti, Jessica opiskelee kampaajaksi.

Milla ja Jessica joivat kokista Vesalan koulun pihalla. Pasi Rautiainen ja Teemu Laajasalo tulivat jututtamaan.

Milla ja Jessica joivat kokista Vesalan koulun pihalla. Pasi Rautiainen ja Teemu Laajasalo tulivat jututtamaan.

Matka jatkuu koukkauksella Vantaan puolelle. Länsimäen Alepan edessä on joukko nuoria. Hämmästys on taas suuri, kun joukko aikuisia pelmahtaa paikalle. Onneksi yksi tajuaa pian, mistä on kyse.

– Te ootte Saappaasta.

Nuoret odottavat kaupan edessä kavereita. Lähellä olevan talon pihasta heidät on häädetty pois, vaikka he vain istuivat.

– Yksi mies tuli räyhäämään ja lyömään meidän kaveria, juuri lukion aloittanut tyttö kertoo.

Joitakin aikuisia nuoret tuntuvat tosiaan ärsyttävän, olivatpa he missä vaan ja tekemässä mitä vaan. Mitähän sellaiset ihmiset itse tekivät nuorena?

Länsimäen Alepan edessä kulutettiin aikaa ja odotettiin kavereita. Anne-Mari Keränen ja Teemu Laajasalo kyselivät tunnelmia.

Länsimäen Alepan edessä kulutettiin aikaa ja odotettiin kavereita. Anne-Mari Keränen ja Teemu Laajasalo kyselivät tunnelmia.

Koko kesä ulkona

Mellunmäessä päiväkodin ja koulun pihalla voisi olla porukkaa. Arvio osuu oikeaan, tavallaan. Päiväkodin pihalla kolme nuorta naista istuskelee juttelemassa. Taas puhutaan hetki opiskeluista, kesälomasta, tulevaisuudesta. Yhdellä on radikaali suunnitelma: hän aikoo muuttaa Turkuun.

Koulun pihalta tulee tarmokas nelikko, kolme poikaa ja yksi tyttö.

– Mitä täällä tapahtuu, yksi tiedustelee.

He eivät ihan vielä kuulu Saappaan kohderyhmään. Ainakin kaksi heistä on juuri aloittanut kolmosluokan.

– Meillä on luokassa tosi iso tv, tyttö kertoo.

Olen itse ollut nuori, joka kohtasi Saappaan. Minulla oli aika vauhdikas nuoruus. - vapaaehtoistyöntekijä Milla Luoto

Metroaseman kupeessa on muutama sen näköinen aikuinen, jolta voisi mennä kysymään, että miten menee, onko sinulla ketään kotona odottamassa ja mitä olet ajatellut tehdä tulevaisuudessa. On täällä sentään pari nuorempaakin.

– Oottekste niitä saappaita, toinen tytöistä kysyy.

Kuvaan he eivät suostu, eivätkä halua kertoa koko nimiään. Lumi sanoo aloittaneensa juuri kasiluokan, Anni on ysillä. He ovat Vuosaaresta ja odottavat kavereitaan.

– Joskus me ollaan keskustassa, joskus vaikka rannalla, Lumi kertoo perjantai-illan viettopaikoistaan.

– Kesällä ollaan oltu joka päivä ulkona.

Ennen oli huonommin

Ei ole pelkkää hyvää tuuria, että perjantai-illan meno näyttää rauhalliselta. On totta, että nuoret käyttävät vähemmän alkoholia kuin aiemmat sukupolvet, tai ainakin iso osa heistä. Juha Kasarilla on tähän yli 30 vuoden tuntuma.

– Nuorisokulttuuri on muuttunut. Kun Saapas alkoi pitää nuorisokahvilaa vuonna 1986 Vesalassa, nuoria oli 20–40 illan aikana ja meno oli hurjaa. Matot menivät usein pesuun, Kasari muistelee.

Juominen alkoi vähentyä 1990-luvun lopulla. Elämä ja yhteydenpito on siirtynyt nettiin, nuorisokulttuurista tullut pirstaleisampaa. Se tarkoittaa sitä, että nuoret voi olla vaikeampi tavoittaa, pienempi porukka tulee esimerkiksi riparille. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että nuoret voivat tehdä itsenäisempiä valintoja. Ei tarvitse tehdä mitään, koska "kaikki" muutkin tekevät.

Sekin näyttää olevan ihan varteenotettava vaihtoehto, että viettää perjantaita kirkolla. Puoli kymmenen maissa Saapas kaartaa tauolle Mikaelin kirkon nuorisokahvila Light Albaan, jossa on paljon porukkaa.

Anniina Vainikalla, 15, ja Roni Hännisellä, 14, on täällä oloon hyvä syy.

– Me ollaan täällä hankkimassa riparipassiin merkinnät, Anniina myöntää.

Rippileiri on takana, mutta konfirmaatio syyskuussa. Sitä ennen pitäisi olla leimat koossa.

Koulu on alkanut eilen. Se otti vähän koville.

– En olisi halunnut vielä mennä kouluun. Siinä tökkii se herääminen ja opiskelu, ysiluokkalainen Anniina sanoo.

Ronilla on sujunut helpommin.

– Heräsin 20 minuuttia ennen kuin koulu alkoi ja ehdin ihan hyvin. Se riittää.

Anniina Vainikka ja Roni Hänninen viettivät aikaa Mikaelin kirkolla. Riparipassiin piti saada merkintä.

Anniina Vainikka ja Roni Hänninen viettivät aikaa Mikaelin kirkolla. Riparipassiin piti saada merkintä.

Saapas saa olla ja kysellä

Kymmeneltä on pimeää. Vuosaaren Lohikäärmepuistossa ihengaa paljon porukkaa. Muutama on hieman juonut, suurin osa vaikuttaa olevan selvin päin. Kukaan ei halua nimeään ja kasvojaan lehteen. Sitten juttua alkaa kuitenkin tulla.

Koulun alku? Se ei ole ihan kamalasti napannut. Kotiintuloajat? Ei niitä ole, väittää 13-vuotias Emmaksi esittäytyvä tyttö. Eikö sellainen voisi olla ihan hyvä, merkki välittämisestä molemmin puolin?

– Se on merkki välittämisestä, että mä oon äitienpäivän aamuna kotona, hän toteaa.

Ai mekö juotaisiin vähemmän kuin aiemmat sukupolvet? Suuri epäilys.

– Me ei olla vaan jääty kiinni, väittää 15-vuotias Santeri.

Ehkä näiden nuorten vanhemmat eivät ole kertoneet, mitä he puuhasivat nuorina.

Saapas tunnistetaan täällä hyvin. On kiva, että joku käy katsomassa, että kaikki on kunnossa. Kaikki Saapas-porukan esittämät kysymyksetkin ovat ok.

– Ei mun äiti kysele multa ikinä mitään, Santeri sanoo.

Kaveria ei jätetä

Ei pitäisi ollenkaan väheksyä Vartiokylän alakoulun pihaa menomestana! Siellä on nimittäin paljon nuoria, vaikka osa on jo lähtenyt ja muutama lähdössä.

– Kello 23 on kotiintuloaika aika monelle, yksi pojista valistaa.

Muutama on tullut paikalle mopolla, loput kävellen tai julkisilla. Tyttöjä, poikia, iso osa selvin päin, muutama vähän juoneena. Vastaanotto on ystävällinen – ja nyt täällä kyllä tarvitaankin aikuista. Yksi nimittäin erottuu joukosta, poika on juonut ja aivan liikaa. Katse harittaa, kävely vaatii tukea. Poika alkaa oksentaa.

Se on merkki välittämisestä, että mä oon äitienpäivän aamuna kotona. - Emma

Saappaan työntekijät taluttavat pojan penkille, jututtavat, seuraavat voinnin kehittymistä, pyyhkivät oksennusta. Tilanne on se, että kotona ei ole ketään odottamassa, joten poikaa ei voi viedä sinnekään.

Kaverit ovat onneksi huolehtivaisia. Yksi lähtee mopolla ostamaan huonovointiselle pojalle vettä. Toinen ilmoittaa kotiin, että tulee itsekin vasta kun tämä tapaus on selvitetty.

Lopulta käy ilmi, että vahvasti humaltuneella pojalla on aikuinen veli. Kavereiden avustuksella puhelimesta kaivetaan tämän numero, veli saadaan kiinni ja hän lupaa tulla paikalle.

Puolen tunnin päästä edelleen huonossa hapessa olevaa poikaa talutetaan isoveljen autoon. Edessä taitaa olla veljellinen ripitys ja ankea aamu. Tuskinpa kuitenkaan selkeää muistikuvaa laupiaista saapaslaisista ja Helsingin hiippakunnan piispasta öisellä koulun pihalla.

Anne-Mari Keränen kirjasi muistiin, paljonko ja millaisia nuoria oli kohdattu. Taustalla Päivi Gratschew.

Anne-Mari Keränen kirjasi muistiin, paljonko ja millaisia nuoria oli kohdattu. Taustalla Päivi Gratschew.

Yhteenvedon aika

Tilanteen selvittely on vienyt niin kauan, että vuorokausi on vaihtunut ja kadut hiljenneet. Saappaan pakettiauto kaartaa yhden maissa takaisin Kontulaan. Nyt syödään ja tehdään yhteenvetoa illasta.

Anne-Mari Keränen laatii illan viimeistä raporttia. Kuinka monta nuorta Vartiokylässä kohdattiin, kenen kanssa keskusteltiin, kenen kanssa rupateltiin? Minkä ikäisiä nuoret olivat ja olivatko he humalassa? Näin on tehty jokaisen paikan jälkeen.

– Tämä oli aika normiperjantai, Juha Kasari arvioi.

Teemu Laajasalo kiittelee Saappaan työtä. Näin nuorisotyötä pitäisi tehdä paljon enemmän, riskinä kun on aina se, että ollaan liian sisäsiistejä, odotellaan nuoria kirkolle, eikä mennä sinne, missä he jo ovat. Joku, joka aikuista eniten tarvitsee, voi jäädä huomaamatta. Saapaslaiset antavat myös kiitosta piispalle siitä, että hän solahti joukkoon helposti. Tavallaan tämä olikin paluu juurille: Laajasalo on kotoisin Itä-Helsingistä ja tehnyt töitä nuorisopappina.

Yhdessä todetaan, että tänään tavatut nuoret olivat mukavia, fiksuja, pitivät huolta kavereistaan ja suhtautuivat Saappaan jengiin positiivisesti. Kertoivat asioistaan, kun vaan sanoi moi ja kysyi. Uskovatkohan äidit ja isät tätä?

Palveluoperaatio Saapas

Saapastoiminta on seurakuntien tekemää nuorisotyötä, jota tehdään kaupungilla, festareilla ja netissä.

Helsingissä on kaksi ryhmää, erityisnuorisotyönkeskus Snellun alaisuudessa toimiva ryhmä ja Mikaelin seurakunnassa toimiva Itä-Helsingin Saapas.

Saappaan toiminta alkoi vuonna 1972 Keimola-Rockissa Vantaalla, jolloin paikalle odotettiin paljon nuoria ja runsasta alkoholinkäyttöä. Operaatio Saapas -nimi tuli käyttöön vuonna 1975.

Mukana Sappaan toiminnassa on sekä nuorisotyön ammattilaisia että vapaaehtoisia.

Seuraavan kerran Saapas päivystää Helsingissä Weekend Festivalilla 17. –19.8.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi