Donald Trump ammentaa vimmaisesta evankelikaalisuudesta, jossa tunne voittaa järjen ja omat kokemukset asiantuntemuksen. Kuva Lehtikuva.
Donald Trumpin politiikassa kaikuvat uskonnollisen herätyskulttuurin kiihkeät äänet
Yli 80 prosenttia Yhdysvaltain evankelikaaleista äänesti Donald Trumpia. Hänessä oli heille jotain tuttua.
Ensin tuli reformaatio, joka aloitti uskonnon irrottamisen maallisesta vallasta. 1600–1700-luvuilla syntyi evankelikalismiksi kutsuttu, uskonnon henkilökohtaista ja karismaattista puolta korostavien kristillisten liikkeiden joukko. Loppu onkin sitten Yhdysvaltain poliittista kulttuuria.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on esittänyt itsensä ulkopuolisena hahmona, joka on niin poliittisen, akateemisen kuin myös tiedotuksellisen eliitin vastainen. Hän on spontaani ja improvisoiva ja siksi vastustajilleen kauhistus.
Trump katsoo olevansa kapinallinen, vallitsevan järjestyksen kaataja.
Hän on aggressiivinen ja kiihkeä mies, joka sanoo asiat niin kuin ne ovat.
Amerikkalainen kirjailija ja aktivisti Fran Lebowitz on sanonut: Donald Trump on köyhän miehen näkemys rikkaasta miehestä.
Vielä sattuvammin tosin sanoi eräs kansanosa vaaleissa: 81 prosenttia Yhdysvaltain evankelikaalisista äänesti Trumpia. He kaipasivat vastavoimaa nykymenolle.
Trumpin tausta on vanhempiensa puolelta sekä luterilaisuudessa että presbyteriaanisessa kirkossa, mutta itse hän ei ole osoittanut olevansa sidottu kumpaankaan eikä ole ylipäätään ollut avoimesti uskon asialla. Hänen politiikkansa on kuitenkin noutanut piirteitä evankelikaalisesta hurmoksesta ja maailmankuvasta.
Tämähän on jo melkein rock'n'rollia.
Tunteellisen tartunnan uskonto
Trumpissa on piirteitä, jotka ovat tuttuja evankelikaalisuuden historiasta. Hän on karismaattinen ja erilainen. Hän saa marginalisoidut kokoontumaan yhteen spontaaniksi seurakunnaksi, joka tahtoo syrjäyttää vanhat rakenteet ja ihmiset. Trumpin populismin uskonnollinen taustasoundi on selvä ja kirkas vaikka sisällöt ovat jotain muuta.
Amerikkalainen historiantutkija Garry Wills pitää evankelikaalisuutta tunteellisen tartunnan uskontona. Sen ominaispiirteitä ovat ihmisjoukot, draama ja syklit.
Ensimmäinen herätysaalto koettiin Yhdysvalloissa 1730- ja 1740-luvuilla, kun Englannissa metodistikirkkoa perustamassa ollut saarnaaja George Whitefield päästettiin Amerikassa irti. Kansa alkoi karismaattisen puhujan voimasta kokoontua spontaanisti yhteen seurakuntien ulkopuolella. Whitefieldin saarnojen ympärille alkoi muotoutua tapahtumia, dramaattisia show-tilaisuuksia. Ihmiset menivät kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti ulos, pois kirkoista, kauas tavanomaisuuksista, muodollisuuksista, liturgioista, hierarkioista.
Pelastussanoma palautui tavallaan alkuperäiseen. Kristinuskon perustajahahmot uskoivat lopun koittavan heidän elinaikanaan. Lopun ajat ovat sittemminkin olleet monien mielestä lähellä. Evankelikaalisillakin oli kiire pelastua. Ei ollut aikaa muodollisuuksiin. Amen, Hallelujah, Come Lord Jesus, Glory ja Praise the Lord -huudot kertoivat kiihkosta ja vimmasta.
Populaarikulttuuria tuntevat osaavat kertoa, että amerikkalainen populaarimusiikki sekä mustan että valkoisen perinteen muodossa on omaksunut saman lajin keinot. Huudot, tilannekohtaisuus ja karismaattisuus ovat tarttuneet uskonnosta kansantaiteeseen, josta syntyi viihdeteollisuutta. Uskonnollisten kokousten väen nytkähteleviä liikkeitä seuranneet nimesivät heidät aikanaan sellaisilla termeillä kuin quakers, shakers, jumpers ja holy rollers ("tärisijät", "värisijät", "hyppelijät" ja "pyhät pyörijät").
Tämähän on jo melkein rock'n'rollia, jonka mytologiassa liikkeet saivat tietysti seksuaalisen merkityksen. Evankelikaalisuus on ollut vahva tekijä Yhdysvaltain mustien uskonnossa ja seurakunnissa, ja niissä puolestaan kypsyivät erilaiset kiihkeät musiikin muodot gospelista bluesiin, joihin taas suurelta osin pohjaa nykyajan populaarimusiikki.
Kymmenien tuhansien joukoista kasvoi miljoonien massoja ja suurta bisnestä.
Usko kokemuksen voimaan
Kun Yhdysvaltain länsi, se jota villiksi kutsutaan, avautui 1800-luvun jälkimmäisellä puolella, leiri- ja telttakokoukset lisääntyivät keräten jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan karismaattisia saarnaajia.
Presbyteerit, metodistit, baptistit ja muut kasvattivat suosiotaan.
Syntyi länteen vievä sawdust trail, sahanpurureitti, jonka varrella pelastuttiin ja pelastettiin.
1900-luvulla sama ilmiö toistui virtuaalisuuden välineillä, kun evankelikaaliset perustivat omia radio- ja televisiokanaviaan ja -verkkojaan. Kymmenien tuhansien joukoista kasvoi miljoonien massoja ja suurta bisnestä. Millenarismiksi kutsuttu suuren mullistuksen, välittömän maailmanlopun, innostunut odotus muutti maaseudulta ja syrjäkyliltä mediavirtaan ja alkoi vaikuttaa myös poliittiseen käytökseen ja esitystapaan.
Evankelikaalisia ja Trumpin tapaisia poliittisia vaikuttajia yhdistää usko pikemminkin kokemuksen kuin argumenttien voimaan. Hitaan kehityksen sijasta kaivataan nopeaa muutosta, jopa tempautumista jos nyt ei aivan taivaisiin niin ainakin uuteen aikaan.
Trumpin alkuperäisen neuvonantajan Steve Bannonin oppi korostaa tällaista jyrkkää muutosta tai kumousta.
Totuus on evankelikaaleille yhtä joutava tai ainakin venyvä käsite kuin heidän metodejaan ja kiihkoaan toistavalle Trumpille ja uuspopulistiselle rintamalle. Kokemus ja tunne voittavat aina kyseenalaiset tieteelliset tai yhteiskunnalliset totuudet. Siksi evankelikaaleja viehättävä kreationismi ei kaadu järkisyillä, todisteilla tai väitelauseilla. Tieteen pitäisi voittaa se vaikutusvoimassa.
Evankelikaalikristityt ovat aina tarvinneet vihollisia ja vastustettavia aatteita: ammattiyhdistysliike, naisasialiike ja myöhemmin feminismi, kommunismi, homoseksuaalisuus, sekulaari humanismi. Trumpin aikana evankelikaalisen uskontulkinnan ja siitä vaikutteita saaneen politiikan vastarinnan kärkikohteena on Bannonin tulkinnoissa ollut islam.
Evankelikaalisuus on tee-se-itse-uskontoa, alhaalta ylös nousevaa yritteliäisyyttä. Se on improvisoivaa ja spontaania pikemminkin kuin käsikirjoitettua. Välittömyys voittaa perinteet, tunne järjen, kokemus asiantuntijuuden. Se on myös tyyli ja arvojärjestelmä.
Evankelikaalisuus kuulostaa alkuperäiseltä tee-se-itse -ihmisten Amerikan idealta. Ja se kuulostaa Donald Trumpilta, joka avustajineen ammentaa, ilmeisen tietoisesti, evankelikaalisesta herätysperinteestä lopun ajan kuvitelmineen, vanhasta populismin kansanperinteestä sekä populaarikulttuurisista aineksista, jotka ovat presidentille tuttuja viihdeuraltaan.
Evankelikaalisuus
Evankelikaalisuus, evankelikalismi tai evankelioiva herätyskristillisyys on yhteisnimitys Euroopassa 1600- ja 1700-lukujen taitteessa syntyneille kristillisille liikkeille, jotka korostavat uskonelämän henkilökohtaista puolta ja evankeliumien sanoman väkevää julistamista päämääränä ihmisten uskonherätys, uudelleensyntymä Jeesuksen sovitustyön ja armon kautta. Evankelikaalisuus on tunnustuskunnista riippumatonta. Sen historiallinen pohja on pietismissä.
Evankelikaalisuuden suuri maa on Yhdysvallat, etenkin sen niin sanottu raamattuvyöhyke. Yli neljäsosa väestöstä (91,76 miljoonaa ihmistä, 28,9 %) kuuluu liikkeen piiriin, ja se on voimakas tekijä myös politiikassa.
Evankelikaalisuus on dynaamisin ja kasvavin uskonnollisuuden muoto myös kehitysmaissa – yhdessä islamin kanssa. Suomessa evankelikaalisuuden tyypillisiä edustajia ovat Leo Mellerin radiosaarnojen tuottajana tunnettu Patmos Lähetyssäätiö sekä uskovaisten amerikkalaisten kauppamatkustajien perustama Gideonit, joka täälläkin jakaa Uusia testamentteja hotellihuoneisiin ja varusmiehille.
Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan maailmanlaajuisesti evankelikaalisia on yli 285 miljoonaa eli noin 13 prosenttia kaikista kristityistä.
Evankelikaalisuus on noussut vahvasti Afrikassa maiden itsenäistymisen jälkeen, ja sen piirteet tuntuvat voimakkaina myös Yhdysvaltain afrikkalais-amerikkalaisissa seurakunnissa kautta linjan.
Lähteitä:
Frances FitzGerald: The Evangelicals. The Struggle to Shape America. Simon and Schuster 2017.
Garry Willis: Where Evanglicals Came From. New York Review of Books, Apiral 20 – May 10, 2017.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuinka Valkoisesta talosta tuli hullunmyllyn näyttämö – Tulta ja tuhoa -kirja kuvaa Bannonin ja ”Jarvankan” taistelua Trumpin suosiosta
Hyvä elämäEnemmän kuin presidentti Donald Trumpista, Michael Wolffin kohukirja Tulta ja tuhoa kertoo ihmisistä, jotka taistelevat hänen huomiostaan.
Neljä neuvoa: Näin kohtaat katukäännyttäjän
Hyvä elämä
