null Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen: ”Aikuisten pitäisi olla kiinnostuneita lasten ajatustenjuoksusta” – Kurinpalautus on huono ratkaisu käytösongelmiin

– Lapsi, jota on kohdeltu kunnioittaen, kasvaa yleensä empatiakykyiseksi aikuiseksi, sanoo Elina Pekkarinen.

– Lapsi, jota on kohdeltu kunnioittaen, kasvaa yleensä empatiakykyiseksi aikuiseksi, sanoo Elina Pekkarinen.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen: ”Aikuisten pitäisi olla kiinnostuneita lasten ajatustenjuoksusta” – Kurinpalautus on huono ratkaisu käytösongelmiin

Elina Pekkarisen mukaan lapsi tarvitsee kunnioitusta ja keskusteluja vanhempiensa kanssa. Ne auttavat kasvamaan empaattiseksi aikuiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu Elina ­Pekkarinen on kiireinen, sillä häntä kutsutaan puhumaan kaikkialle Suomeen. Työssään Pekkarista vie eteenpäin sosiaalinen omatunto ja halu auttaa.

– Jos lapsen ympärillä olevat aikuiset eivät ole sitoutuneet pitämään hyvää huolta lapsesta, tämä on aika heikoilla, Pekkarinen sanoo.

Vauvakuume kesken opintojen

Pienenä kaikenlaisia eläimiä ympärilleen haalineesta Elina Pekkarisesta piti tulla eläintieteilijä. Hän sääli eläimiä, joilla ei ollut kotia. Kahdeksanvuotiaana Pekkarinen kirjoitti koulussa aineen, jossa hän kertoi elämäntehtäväkseen eläinten pelastamisen.

Pekkarinen syntyi Espoossa ja kasvoi Helsingissä. Hänen isänsä oli tutkija ja äitinsä nuoriso­työnohjaaja ja askartelunohjaaja. Perheeseen syntyi neljä lasta.

– Sain kasvaa rauhassa ja tehdä myös virheitä jo pienenä. Mutta meiltä lapsilta edellytettiin aika paljon itsenäisyyttä ja vastuun kantamista omista asioista. Varmaan kaikkien lapsuus oli siihen aikaan, 1980-luvulla, sellaista.

Pekkarinen lähti opiskelemaan riistaeläintiedettä, mutta se ei avannut työmahdollisuuksia. Hän päätti vaihtaa tiedekuntaa ja haki lukemaan sosiaalityötä. Jo varhain nuoreen opiskelijaan oli iskenyt kova vauvakuume.

– Kapinoiden, mutta täysin harkiten ja vakaasti tein esikoiseni parikymppisenä. Kun hän syntyi, alkoi ensimmäinen vuoteni valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

– Sain sitten kaksoset heti perään. Esikoinen oli vain vuoden ja neljä kuukautta, kun kaksospojat syntyivät. Nyt he kaikki ovat jo aikuisia ja omilla teillään.

Sosiaalityötä Pekkarinen halusi opiskella siksi, että sosiaalityöntekijät tekevät työtä lasten ja nuorten hyväksi. Opiskeluaikanaan Pekkarinen työskenteli ohjaajana Naulakallion hoito- ja kasvatuskodissa.

– Tiesin, että sosiaalityöntekijöillä on päätösvaltaa oikeasti vaikuttaa lasten elämään. Sosiaalityön opinnot olivat minulle hyvin tietoinen valinta.

Väitöskirja nuorisorikollisuudesta

Käytännön sosiaalityön jälkeen Elina Pekkarinen teki parikymmentä vuotta lapsiin ja nuoriin liittyvää tutkimusta. Pari vuotta sitten hän jäi toimivapaalle Nuorisotutkimusseuran erikoistutkijan työstään, kun hänet nimitettiin lapsiasiavaltuutetuksi.

– Olen tutkinut muun muassa lastensuojelun historiaa. Lapsiin ja nuoriin liittyvät kysymykset näyttävät pysyvän hyvin samanlaisina vuosikymmenestä toiseen.

Olen havainnut lynkkausmielialaa.

Nuorisorikollisuutta käsitelleessä väitöskirjassaan Pekkarinen esittikin kysymyksen, onko osa ongelmaa se, että tarvitsemme yhteiskunnassamme tietyn määrän pahoinvointia ja syrjäytymistä voidaksemme kokea yhteisönä paremmuutta.

– Tämä mekanismi käynnistyy erityisesti silloin, kun lapsi tekee jotakin rikollista. Yhteisössämme herää voimakas moraalipaniikki, jonka kautta haetaan tasapainoa: yhteisö ottaa keskuudestaan tietyn ryhmän varottavaksi esimerkiksi muille.

Mitä lapset tekevät vapaa-aikanaan?

Julkinen keskustelu lasten ja nuorten lisääntyvästä väkivallasta ryöpsähti liikkeelle vuoden 2020 syksyn kouluväkivaltatapausten ja nuorten loppuvuonna tekemien raakojen henkirikosten jälkeen.

– Olen havainnut lynkkausmielialaa. Jotkut aikuiset puhuvat väärin tehneistä lapsista ja nuorista vihamielisesti ja ulossulkevasti, Pekkarinen sanoo.

Lasten ja nuorten rikollisuudessa ei Pekkarisen mukaan aina ole välttämättä kyse taustoista.

– Se, että kaikki väärintekijät olisivat kaltoinkohtelun uhreja tai väkivaltaisessa ympäristössä eläneitä, on liian helppo selitys. Lasten ja nuorten keskuudessa voi riittää se, että joukossa on yksi, jolla on ollut vaurioittava kasvu, ja muut menevät mukaan.

Perheissä ja yhteiskunnassa pitäisi Pekkarisen mielestä enemmän keskustella siitä, mitä lapsemme ja nuoremme tekevät vapaa-aikanaan.

– Tiedossa on, että nykyisin jotkut lapset pahoinpitelevät toisiaan, kuvaavat sitä ja lähettävät näitä kuvasisältöjä toisilleen.

– Monet lapset seuraavat väkivaltaisia verkkosisältöjä ja viihdeohjelmia sekä pelaavat väkivaltaisia pelejä. Tämän seurauksena myös lapsen oma käyttäytyminen voi muuttua väkivaltaiseksi, Pekkarinen sanoo ja tietää saavansa kommentistaan kukkahattutätileiman. Mutta hän jatkaa silti.

– Lisäksi olemme eläneet poikkeuksellista korona-aikaa. Näköalat ovat sumuisia, ja aikuisiakin ahdistaa. Kaikki tämä muodostaa ruutitynnyrin, joka räjähtää helposti.

Elina Pekkarisesta piti tulla eläintieteilijä, mutta tie vei sosiaalityöntekijästä tutkijaksi ja lapsiasiavaltuutetuksi.

Elina Pekkarisesta piti tulla eläintieteilijä, mutta tie vei sosiaalityöntekijästä tutkijaksi ja lapsiasiavaltuutetuksi.

Netin kautta raakoihin sisältöihin

Elina Pekkarinen itse eli lapsuuttaan 1980-luvulla. Kaupungissa oli monenlaista viilettäjää, eikä siihen aikaan puhuttu esimerkiksi seksuaalisesta ahdistelusta.

– Näimme usein itsensäpaljastajia ja koimme häirintää aikuisten taholta. Tässä asiassa on onneksi menty eteenpäin. Ymmärretään, että seksuaalinen ahdistelu on vahingollista.

Kautta aikojen lapset ja nuoret ovat olleet kiinnostuneita jännittävistä ja kielletyistä asioista. Ennen vanhaan nuoret katselivat salaa kauhuleffoja tai selasivat ”aikuisten materiaaleja”. Nykyaika haastaa kuitenkin kasvattajat täysin eri tavalla.

– Emme näytä käsittävän, että lapsilla ja nuorilla on netin kautta pääsy todella raakoihin sisältöihin. Jos lapsi tottuu ja turtuu niihin ja oppii, että niitä on ihan ok katsoa ja jakaa, ollaan vaarallisessa tilanteessa. Rankat väkivaltaiset sisällöt vaurioittavat lasta, ellei hän ei pysty käsittelemään näkemäänsä aikuisen kanssa, Pekkarinen toteaa.

Puhujamatkoilla eri puolilla Suomea Elina Pekkarisen on yllättänyt se, kuinka paljon yhä ajatellaan, että ”joka kuritta kasvaa, se ­kunniatta kuolee”. Tutkimukset kun osoittavat, että lapsilla, joita kohdellaan autoritäärisesti tai ennakoimattomasti, on monesti vaikeuksia ottaa muita huomioon.

– Sen sijaan lapsi, jota on kohdeltu kunnioittaen, jonka kanssa on keskusteltu ja joka on saanut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, kasvaa yleensä empatiakykyiseksi aikuiseksi, Pekkarinen sanoo.

Yhteiskunnassamme tarvitaan Pekkarisen mielestä kaikkien aikuisten valvovaa ja välittävää silmää.

– Aikuisten pitäisi olla kiinnostuneita lasten ajatustenjuoksusta: Mitä he tekevät siellä ruutujen ääressä? Miten he kokevat kaveripiirissä toisten kohtelun?

– Ihan yksinkertaiset, arkiset juttelut lapsen kanssa voisivat olla muutosta eteenpäin sysääviä voimia.

Lastensuojelua tarvitaan

Lapsiasiavaltuutetun työssä Elina Pekkarinen on urallaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa hän ei pääse suoraan vaikuttamaan lasten ja perheiden arkeen.

Tutkijana työskennellessään hän oli myös Helsingin hallinto-oikeudessa asiantuntijajäsenenä ja pääsi sitä kautta vaikuttamaan esimerkiksi huostaanottoihin.

– Nyt olen lapsista vähän etäämmällä, mutta pyrin tapaamaan heitä ja heidän kanssaan työtä tekeviä. Sitä kautta saan kosketusta siihen, miten lapsilla ja nuorilla menee.

Lastensuojelusta kuulee usein puhuttavan arvostellen, mutta Pekkarinen tietää, että se on työtä, jossa nimenomaan pelastetaan lapsia ja autetaan heitä.

– Olen ajatellutkin, että kun määräaikainen lapsiasiavaltuutetun työni päättyy, olisi hienoa palata sosiaalityöhön jossain muodossa.

Kuka?

Dosentti, valtiotieteiden tohtori ja sosiaalityöntekijä Elina Pekkarinen, 45, asuu Jyväskylässä ja Helsingissä. Hänellä on kolme aikuista lasta.

Mitä?

Pekkarinen on toiminut lapsiasiavaltuutettuna toukokuusta 2019 alkaen. Valtioneuvosto nimittää lapsiasiavaltuutetun viideksi vuodeksi kerrallaan. Sama henkilö voidaan nimittää enintään kahdeksi kaudeksi. Valtuutetun tehtävänä on toimia lasten aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi yhteiskunnassa. Toiminnan perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus.

Motto

Asioilla on tapana järjestyä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi