Espoossa valmistellaan perheneuvonnan muuttamista osin maksulliseksi – syynä on rahapula, koska kaupunki ei enää osallistu toimintaan
Espoo selvittää perheneuvonnan muuttamista osin maksulliseksi. Kirkkohallituksessa epäillään, onko maksullisuus lain mukaan mahdollista.

Espoo selvittää perheneuvonnan muuttamista osin maksulliseksi. Kirkkohallituksessa epäillään, onko maksullisuus lain mukaan mahdollista.

Espoossa valmistellaan perheneuvonnan muuttamista osin maksulliseksi – syynä on rahapula, koska kaupunki ei enää osallistu toimintaan

Espoon seurakunnat ei ole vielä tehnyt omavastuumaksusta päätöstä, sillä ratkaisu on vaikea. Jos perheneuvonta joutuu sen sijaan vähentämään väkeä, moni espoolainen jää ilman apua.

Espoon seurakuntien perheneuvonta on hankalassa tilanteessa. Vuodesta 1970 jatkunut yhteistyö Espoon kaupungin kanssa päättyy, sillä kaupunki ei enää muun muassa kilpailutussyistä voi hankkia palvelua ostopalveluna seurakunnilta.

Täksi vuodeksi Espoon seurakunnat sai kaupungilta vielä siirtymäkauden tukea. Ensi vuonna perheneuvonta pitäisi rahoittaa ilman sitä.

Kaupungin maksuosuus on viime vuosina ollut 260 000 euroa. Kun Espoon perheneuvonnan kuluvan vuoden koko budjetti on 774 000 euroa, toimintaan tarvittavista rahoista puuttuu kolmasosa.

Perheneuvonnan tilannetta ja mahdollisia ratkaisuja on käsitelty tänä keväänä Espoon yhteisessä kirkkoneuvostossa jo kaksi kertaa. Yksimielistä näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä, ei ole. Jos rahaa koko summan kattamiseen ei löydy mistään muualta, valittavana on vain ikäviä vaihtoehtoja.

– Jos toisessa vaakakupissa on asiakkaille tuleva omavastuuosuus ja toisessa perheneuvonnan palvelujen leikkaaminen neljän perheneuvojan viran verran, niin kumpi on pienempi paha? Jälkimmäinen tarkoittaisi, että jatkossa enää vain kolmannes apua tarvitsevista ihmisistä pääsisi palvelujen piiriin. Nyt pystymme ottamaan vastaan kaksi kolmesta, asiaa valmisteleva Espoon seurakuntien yhteisen seurakuntatyön päällikkö Eero Jokela kertoo.

Asiakastapaamisia oli viime vuonna lähes 6 000

Jokelan äänestä kuuluu, että tilanne ei ole helppo. Kirkollisverotulot ovat laskussa. Jos Espoon seurakuntayhtymän sisältä ei rahaa löydy, jotain pitää tehdä. Perheneuvonnan budjetti koostuu lähes kokonaan palkkamenoista, joten sen sisällä voi säästää vain työntekijöitä vähentämällä.

Espoossa on nyt yhdeksän kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista perheneuvojan virkaa ja lisäksi perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja ja vastaanottosihteeri. Vuonna 2019 perheneuvonta palveli tällä joukolla 807 terapia- ja työnohjausasiakasta. Asiakastapaamisia oli yhteensä 5 878.

Tässä meillä on toiminta, jolle selkeästi on tarvetta ja johon ihmiset luottavat.

– Yhteisen seurakuntatyön päällikkö Eero Jokela

– Seurakunnat elävät pääkaupunkiseudulla muuttuvassa toimintaympäristössä. Siinä joudutaan koko ajan miettimään, millainen toiminta kohtaa seurakuntalaisten tarpeet. Tässä meillä on toiminta, jolle selkeästi on tarvetta ja johon ihmiset luottavat. Apua haetaan niin paljon, että joudumme ohjaamaan joka kolmannen kysyjän muualle. Tuntuu mahdottomalta sanoa, että vielä isompi osa jätettäisiin tuen ulkopuolelle, sanoo Jokela.

Jotta toimintaa ei jouduta leikkaamaan, rahoitusaukko joudutaan paikkaamaan muuten. Tällä hetkellä on valmisteltu mallia, jossa on neljä elementtiä. Ensinnäkin perheneuvonnan Leppävaaran toimipiste lopetettaisiin. Kiinteistökuluista saatavalla säästöllä saataisiin toimintaan 60 000 euroa. Toiseksi yhteisen seurantatyön järjestöavustuksista otettaisiin pois 70 000 ja budjetoitaisiin rahat perheneuvontaan. Kolmanneksi virkavapauksien sijaisuuksista voitaisiin säästää 30 000 euroa.

Pienikin omavastuu on suuri muutos

Neljäs kohta on kaikkein vaikein ja periaatteellisin, sillä se olisi kirkossa ainutlaatuista. Espoon seurakuntien perheneuvonnasta tulisi osittain maksullista: tapaamisiin tulisi omavastuuosuus.

Omavastuu voisi olla yksilötapaamisissa 20 euroa ja pariterapiassa 40 euroa henkilö. Tämä vastaa Kelan omavastuuosuutta terapiatoiminnassa. Vaikka omavastuusta voisi taloudellisista syistä hakea maksuvapautusta, muutos arveluttaa Jokelaa.

– Omavastuumaksun periminen ei ole ihan pieni muutos perheneuvonnan ja kirkon sielunhoidon toimintaperiaatteisiin. Toki myös diakoniassa on maksullista toimintaa, mutta se ei koske asiakastapaamisia. Kaikki kirkon sielunhoidollinen auttaminen on ollut maksutonta, vaikka totta kai seurakuntalaiset maksavat sen kirkollisveron kautta.

Ajatus maksullisuudesta on kirkon sielunhoidon ja terapian ammattilaisille vieras.

– Yhteisen seurakuntatyön päällikkö Eero Jokela

Perheneuvontaa on haluttu antaa maksutta kaikille tarvitseville jäsenyyttä kysymättä siitä lähtien, kun toiminta 76 vuotta sitten alkoi. Ainoa poikkeus yleisestä linjasta on Pori, jossa seurakunnat perivät maksua kirkkoon kuulumattomilta.

– Tästä on käytännössä seurannut se, että ei-jäsenet eivät juuri käytä perheneuvonnan palveluja Porissa. Tämä on ongelmallinen lähtökohta kirkon auttamistyölle. Koko ajatus maksullisuudesta on kirkon sielunhoidon ja terapian ammattilaisille vieras. Tässä työssä ollaan sitouduttu eettisesti siihen, että avun tarve eikä varallisuus ratkaisee. Jos maksu tulisi, se voisi olla kynnys avun hakemiseen, vaikka siitä voisikin hakea vapautusta.

Seurakuntien parisuhdetyö ei korvaa perheneuvontaa

Jokela nostaa esille naapurikaupungit Helsingin ja Vantaan. Helsingissä seurakuntien keskeiseksi tavoitteeksi on otettu perheneuvonnan jonojen poistaminen. Tämän vuoksi perheneuvonnan vakansseja on lisätty ja myös monille paikallisseurakuntien työntekijöille on annettu pariterapiakoulutusta. Vantaalla pohdittiin muutama vuosi sitten maksullisuutta, mutta päädyttiin jatkamaan entisellä linjalla.

– Myös meillä Espoossa on joissakin seurakunnissa alettu tehdä parisuhdetyötä, vaikkakaan ei niin systemaattisesti kuin Helsingissä. Vaikka tämä on toki hyvä asia, se ei korvaa perheneuvontaa. Kaikilla perheneuvojillamme on vankka sielunhoidollinen ja psykoterapeuttinen koulutus ja ammatillinen osaaminen parisuhteiden vaikeuksissa ja elämän muissa kriiseissä, Jokela mainitsee.

Jokelan mukaan perheneuvonnan tilanne nousee Espoossa seuraavan kerran esille, kun budjettivalmistelun raameja lyödään lukkoon. Sitä ennen on myös selvitettävä tarkemmin sitä, mitä mahdollisuuksia lainsäädäntö antaa julkisyhteisölle oman toimintansa maksullisuudesta.

Voiko kirkko edes laskuttaa sielunhoidosta?

Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden johtava asiantuntija Sari-Annika Pettinen ymmärtää Espoon seurakuntien taloushuolet ja sen, että ratkaisuksi mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Silti hän toivoo, että Espoossa mietittäisiin vielä perheneuvonnan maksullisuuden sijasta muita vaihtoehtoja.

Kirkon perheneuvonta on ollut asiakkaille ilmaista koko sen 76-vuotisen historian ajan. Vaikeuksissa olevia pareja on haluttu auttaa riippumatta siitä, kuuluvatko he kirkkoon vai eivät. Ainoa poikkeus on Pori, jossa kirkollisverovaroin kustannettava palvelu on maksullista kirkkoon kuulumattomille. Jos Espoo muuttaa käytäntöään, se on ratkaisu, joka voi vaikuttaa koko kirkkoon.

Pettisen mukaan noin puolella Suomen 41 Perheasiain neuvottelukeskuksesta on ostopalvelusopimuksia kuntien kanssa. Kuntien niiden kautta maksamat palvelut perustuvat sosiaalihuoltolakiin ja avioliittolakiin ja ovat rajattuja lähinnä eroperheisiin tai kriisiperheisiin, joissa on alaikäisiä lapsia. Kirkon perheneuvonta auttaa monenlaisissa muissakin tilanteissa, ja siinä on keskeistä paitsi terapia myös sielunhoidollinen puoli.

– Kun Espoo nyt miettii päätöstään, on olennaista kysyä, voiko kirkko laskuttaa ihmisiä sielunhoidosta. Sehän on kirkon perustehtävä. Eihän ripistä tai sielunhoidosta papin kanssa tai diakoniatyön asiakaskohtaamisistakaan lähetetä laskua. Entä jääkö osa apua tarvitsevista avun ulkopuolelle siksi, että pelkkä ajatus maksusta tuo kynnyksen hakea apua, Pettinen sanoo.

Pettisen mukaan kirkon perheneuvojat ovat pitkälle koulutettuja asiantuntijoita, joiden osaamiseen kuuluu myös sielunhoito, vaikka se ei asiakkaalla ensimmäisenä mielessä olisikaan. Kirkon perheneuvontaan on opittu laajasti luottamaan ja olennainen osa sitä on ollut palvelun avoimuus ja maksuttomuus.

Pettinen nostaa esille vielä yhden ison kysymyksen: onko maksujen periminen perheneuvonnasta edes laillista. Hän kysyi asiaa Kirkkohallituksen lakiasioista vastaavalta kirkkoneuvokselta Pirjo Pihlajalta. Pihlajan mukaan kirkkolaissa ei ole säädetty mahdollisuutta periä maksuja sielunhoidollisista palveluista. Kirkon toimintojen maksullisuuden perusteet määritellään kirkkolaissa.

– Porin aiempi ratkaisu siitä, että perheneuvonta on siellä maksullista kirkkoon kuulumattomille on tehty useita vuosia sitten, eikä meillä ole tietoa päätöksen taustalla käydystä keskustelusta tai lainsäädännön näkökulmasta. Hyvä asia on, että lainsäädännön näkökulma on tullut nyt esiin, sanoo Pettinen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi