null Helluntailiike ottaa hengellisen väkivallan vakavasti – useimmat seurakunnat edellyttävät työntekijöiltään valtakirjaa, johon liittyy turvakoulutus

Valtakirja ja turvakoulutus ovat välineitä, joilla helluntailiikkeessä pyritään ehkäisemään myös hengellistä väkivaltaa. Valtakirja on uusittava viiden vuoden välein ja sen voi menettää, jos toimii väärin. Kuva: iStock.

Valtakirja ja turvakoulutus ovat välineitä, joilla helluntailiikkeessä pyritään ehkäisemään myös hengellistä väkivaltaa. Valtakirja on uusittava viiden vuoden välein ja sen voi menettää, jos toimii väärin. Kuva: iStock.

Helluntailiike ottaa hengellisen väkivallan vakavasti – useimmat seurakunnat edellyttävät työntekijöiltään valtakirjaa, johon liittyy turvakoulutus

Helluntaikirkon toiminnanjohtajan Esko Matikaisen mukaan mahdollista mainehaittaa ei pidä miettiä, vaan hengellisen väkivallan uhri on asetettava aina etusijalle.

Helluntaikirkon toiminnanjohtajan Esko Matikaisen mukaan helluntailiikkeessä on jo vuosia sitten havahduttu siihen, että liikkeen piirissä on esiintyy hengellistä väkivaltaa. Siihen on pyritty määrätietoisesti puuttumaan niin rakenteellisilla keinoilla kuin käytännössä. Seurakuntia hän kehottaa asettamaan uhrin aseman aina etusijalle.

Kun Kirkko ja kaupunki julkaisi toukokuussa verkkosivuillaan artikkelin Anniina Enbuskasta, joka joutui hengellisen väkivallan uhriksi helluntaiseurakunnan yhteydessä toimineessa opetuslapseuskoulussa, Matikaista suretti se, mitä Enbuska oli joutunut kokemaan. Samalla hänestä oli hyvä, että tapaus tuli julkisuuteen, sillä hengellistä väkivaltaa torjutaan parhaiten avoimuudella ja läpinäkyvyydellä.

− Tunnen suurta surua sekä hänen että muiden samassa tilanteessa olleiden puolesta. Samalla olen hämmentynyt siitä, miten näin lähellä seurakuntaa on päässyt syntymään yhteisö, jossa on toimittu jutussa kerrotulla tavalla.

Matikaiselle Enbuskan kertomuksesta nousi esille se, miten niin koulun oppilaiden kuin seurakunnan luottamusta on käytetty väärin. On tärkeää, ettei opetuslapseuskoulun kaltainen toiminta pyöri yhden tai kahden ihmisen varassa. Seurakunnan toiminnan pitää olla avointa ja läpinäkyvää ja ongelmalliseen toimintaan on puututtava heti.

Millaiset tilanteet tai yhteisöt ovat erityisen alttiita hengelliselle väkivallalle?

− Aika selkeästi sellaiset yhteisöt, joissa koko yhteisön, pienen tai suuren, identiteetti syntyy ja keskittyy yksittäisten henkilöiden ympärille. Johtajuudesta tulee liian vahvaa tai syntyy jopa henkilökultti. Silloin ollaan tilanteessa, jossa yhteisön johto ei ole tilivelvollinen kenellekään ja laatii omat toimintaperiaatteensa itse.

Tällaisessa tilanteessa voi Matikaisen mukaan käydä myös niin, että syntyy kulttuuri, jossa kaikki paha nähdään yhteisön ulkopuolella ja siltä halutaan suojautua kääntymällä sisäänpäin. Tämä antaa mahdollisuuksia hengellisesti perustellulle, mutta todellisuudessa ihmisiä rikkovalle, vallankäytölle. Parasta on, jos nämä tilanteet pystytään ehkäisemään jo ennakolta. Sitä varten helluntailiike on kehittänyt toimintaansa.

Työntekijöiltä vaaditaan valtakirja ja siihen liittyvä turvakoulutus

Helluntaiseurakunnista vain osa kuuluu Suomen Helluntaikirkkoon, enemmistö on itsenäisiä seurakuntia. Suurin osa niistäkin on ottanut käyttöön työntekijöiltä edellytettävä valtakirjan, jonka myöntää Helluntaikirkon valtakirjatoimikunta. Valtakirjaan liittyy muun muassa turvakoulutus, jonka avulla opitaan tunnistamaan hengellistä väkivaltaa.

– Meillä on neljä erilaista valtakirjaa työntekijöille. Niihin liittyy hieman erilaisia vaatimuksia. Pastorin valtakirjan saamiseen vaaditaan vähintään kahden vuoden työkokemus, nuorisotyöntekijällä vaatimus on vuosi, Esko Matikainen kertoo.

Valtakirja voidaan ottaa pois, jos luottamus menetetään.

Pastorin valtakirjan edellytyksenä on helluntailiikkeen Iso Kirja -opiston kolmivuotinen seurakuntatyön tutkinto tai vastaavat opinnot muualla. Seurakuntatyön valtakirjaa voidaan hakea henkilölle, joka seurakunnassaan toimii pastoraalisessa tehtävässä joko palkattuna tai oman toimensa ohella. Niitä on myönnetty muun muassa evankelistoille ja oman työnsä ohella pastorin työtä tekeville. Lähetystyöntekijöille on oma valtakirja.

– Henkilö ei hae valtakirjaa itse, vaan seurakunta hakee sitä työntekijälleen, jota se pitää luotettavana. Valtakirja voidaan ottaa pois, jos luottamus menetetään. Seurakunnat voivat myös Helluntaikirkolta tarkistaa, onko työntekijällä valtakirja. Se on voimassa viiden vuoden ajan, jonka jälkeen sitä pitää hakea uudestaan.

Matikaisen mukaan seurakunnissa syntyi aiemmin ongelmia, koska työntekijöiden luottamustilannetta ei aina tarkistettu seurakunnasta toiseen siirryttäessä. Tällöin tiedot väärinkäytöksistä eivät välittyneet eteenpäin ja ongelmat saattoivat toistua. Nyt valtakirjoja on myönnetty lähes 500 ja niiden voimassaolo on helppo tarkistaa. Jos valtakirjan menettää, on olemassa paluupolku, joka on yksilöllinen ja riippuu rikkomuksen laadusta.

– Kaikkiin tehtäviin ei voi palata. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa väärinkäytöksissä tässä ollaan erityisen tiukkoja, Matikainen sanoo.

Valtakirjaan liittyy perehdytyskoulutus, jossa käydään läpi muun muassa helluntailiikkeen periaatteita ja eettisiä ohjeita. Osa sitä on kaikille pakollinen kahden päivän mittainen turvakoulutus, jossa käydään läpi turvallisuuteen liittyviä asioita laajalla kirjolla.

– Hengellisen väkivallan kohdalla koulutus auttaa tunnistamaan vaaran merkkejä ja toimimaan, jos tällaiseen tilanteeseen törmätään.

Esko Matikainen on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja. Kuva: Suomen Helluntaikirkko

Esko Matikainen on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja. Kuva: Suomen Helluntaikirkko

Uhrin auttaminen on aina ensisijaista

Esko Matikaisen mukaan helluntailiike on viime vuosina ollut avoimessa ja rakentavassa keskusteluyhteydessä myös Uskontojen Uhrien tuki -yhdistyksen kanssa. Yhdistyksestä on pyydetty edustajia tilaisuuksiin, joissa on keskusteltu hengellisestä väkivallasta. Helluntaiseurakunnissa joudutaan välillä auttamaan myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet hengellistä väkivaltaa muissa uskonnoissa ja uskonnollisissa liikkeissä, joten tässäkin mielessä on tärkeää saada konkreettista tietoa aiheesta.

– Olennaista on myös tunnistaa tilanteet, joissa pitää ottaa yhteyttä viranomaisiin, kuten poliisiin tai lastensuojeluun. Kirkolla on menettelytapaohjeet, joista saa apua. Yksin ei tarvitse eikä kannata jäädä, Matikainen painottaa.

Hän myöntää, että menneinä vuosikymmeninä liikkeessä on ollut vaikeuksia tajuta, että hengellistä väkivaltaa todella tapahtuu helluntaiseurakunnissa tai sitten on pelätty mainehaittaa ja haluttu hoitaa tilanteet omassa piirissä.

– Enää ei tällaista mietitä tai jos joku miettii, hän tekee väärin. Uhrin auttaminen on aina ensisijaista ja menee kaiken muun edelle, Matikainen sanoo.

"Ehdoton oikeassa oleminen on pelottavaa"

Helluntaikirkon pastorina ja puheenjohtajana toiminut Helena Korhonen oli mukana aloittamassa turvakoulutusta. Hän toimii nytkin vapaaehtoispohjalta toisena pääkouluttajana. Turvakoulutuksen tavoite on, että seurakuntien toiminnassa niin henkinen, hengellinen, sosiaalinen kuin fyysinen turvallisuus olisivat kaikki hyvällä tolalla.

Koulutuksessa käydään läpi muun muassa lainsäädäntöä, salassapitovelvollisuutta, mediakasvatusta, kiusaamista, leirien turvallisuusohjeita ja turvallista käyttäytymistä.

– Hengellisestä väkivallasta on koulutuksessa oma osionsa. Tavoitteena on, että opittaisiin olemaan silmät ja korvat auki ja tunnistamaan tilanteet niin, että riskejä ennaltaehkäistään ja asioihin puututaan, Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan hengellisen väkivallan riski on suuri tilanteissa, joissa syntyy sisäänpäinlämpiäviä ryhmiä, joissa johtajilla on voimakas tarve tehdä toisista omia seuraajiaan. Näin voi käydä myös tilapäisissä tilanteissa, kuten leiriolosuhteissa.

– Ehdoton oikeassa olemisen tarve on pelottavaa. Se voi johtaa tilanteisiin, jossa toisia yritetään manipuloida ajattelemaan samalla tavalla kuin itse ajattelee. Vaikka asioista voi olla voimakkaastikin eri mieltä, kannattaa miettiä, miten mielipiteensä ilmaisee. Koska olen nainen ja olen ollut pastorina, olen saanut aika ikäväsävyisiäkin viestejä, että minun pitäisi sukupuoleni vuoksi luopua tehtävästäni.

Tärkeää on seurakunnissa muistaa, että kenestä tahansa ei ole sielunhoitajaksi.

Kirkko ja kaupungissa kerrottiin myös vastikään ilmestyneestä väitöskirjasta, johon haastatelluista 62 ihmisestä peräti 40 prosenttia kertoi kokeneensa hengellistä väkivaltaa esirukoustilanteessa. Ihmisiä on saatettu syyllistää tai kertoa, että sairaus johtuu henkivalloista, tai että rukousta pyytävällä pitäisi olla lujempi usko. Tällaiset kokemukset olivat luterilaista kirkkoa yleisempiä helluntailaisuudessa ja karismaattisessa liikkeessä.

– Meillä on rukouspalvelussa vapaaehtoisia ja patistamme seurakuntia lähettämään heitä heille suunnattuun turvakoulutukseen. Tärkeää on seurakunnissa muistaa, että kenestä tahansa ei ole sielunhoitajaksi. Rukouspalvelussa viedään asiat Jumalalle, eikä yritetä toimia lääkärinä tai avioliittoneuvojana. Jos ihminen tarvitsee apua, hänet ohjataan ammattilaiselle, Korhonen sanoo.

Hengellinen väkivalta voi olla hyvin monenlaista: fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista. Epäterve uskonnollisuus painaa ihmistä alas ja sairastuttaa yhteisön. Kuva: iStock.

Hengellinen väkivalta voi olla hyvin monenlaista: fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista. Epäterve uskonnollisuus painaa ihmistä alas ja sairastuttaa yhteisön. Kuva: iStock.

Koulutus ei yksin riitä, on toimittava sen mukaisesti

Helluntailiikkeen Keski-Suomen alueellisena oppilaitospastorina toimiva Eero Haarala on myös turvakouluttaja. Haarala on kotoisin helluntailaisesta kodista ja toiminut eri tehtävissä liikkeen parissa. Hän on kokenut tilanteita, joissa hälytyskellojen olisi pitänyt soida.

– Lapsuudestani en muista, että olisi ollut mitään pelottavaa. Kun itse olen aika hillitty, niin olen saanut joiltakin hyvin vahvasti karismaattisessa toiminnassa mukana olevilta kuulla, että onko minussa demoni, kun en jaksa ylistää. Olen myös joutunut korjaamaan hengellisen väkivallan jälkiä ja puuttumaan tilanteeseen, jossa johtaja oli nostettu suorastaan palvonnan kohteeksi. Sain sitten kuulla, että mikä minä olen puuttumaan Jumalan voideltuun, Haarala kertoo.

Haaralan mukaan valtakirjan vaatiminen ja turvakoulutus ovat tärkeitä välineitä hengellisen väkivallan kitkemisessä. Niiden vaikutus perustuu lopulta kuitenkin siihen, miten seurakunnat ja ihmiset periaatteita noudattavat ja ottavat työkaluja käyttöön. Tässä vaihteluväli on vieläkin liian suuri, vaikka suunta on oikea.

– Koulutus ei itsestään suojele, vaan se, että toimitaan oikein.

Hengelliseen väkivaltaan pitää olla nollatoleranssi.

Haarala vertaa seurakunnassa tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa koulukiusaamiseen. Vaikka kumpaakaan on vaikea saada kokonaan kitkettyä, se ei ole peruste olla pyrkimättä muutokseen. Hengelliseen väkivaltaan pitää Haaralan mukaan olla nollatoleranssi.

– Se, että koulutuksessa painotetaan uhrin näkökulmaa, on olennaista, sillä usein näissä tilanteissa uhri jää yksin. Pastorin on toimittava. Seurakunnan on myös hyväksyttävä se, että toipumisen polkuun voi kuulua yhteisöstä irtautuminen. Vaikka kuinka pyydeltäisiin anteeksi, se ei aina riitä trauman hoitamiseksi, vaan uhrin täytyy päästä irti koko yhteisön vaikutuspiiristä, Haarala sanoo.

Hän lisää, että toisaalta lisää vammoja voi syntyä myös silloin, jos uhri kokee, että seurakunta hylkää hänet. Jotta näin ei kävisi, seurakunnan jättäneen kanssa on oltava valmius keskustella ja tukea häntä, mikäli hän itse sitä haluaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: