Toimittajalta: Helsingissä tapaavat uskonmiehinä esiintyvät Putin ja Trump
Donald Trump ja Vladimir Putin vetoavat uskontoon, isänmaahan ja perinteisiin arvoihin. Kannattajat sallivat yhtä ja toista suuren päämäärän vuoksi.
Helsinki on sunnuntaina ja maanantaina maailmanpolitiikan keskipiste. Yhdysvaltain ja Venäjän johtajien tapaaminen Suomessa on merkittävä tunnustus Suomen ulkopolitiikalle. Se, että suurvalloilla on puhevälit, on parempi asia kuin se, että niitä ei olisi.
Tapaaminen kuitenkin herättää monenlaisia huolia ja kritiikkiä – syystäkin. Vladimir Putinin Venäjä on pyrkinyt rapauttamaan Euroopan Unionin yhtenäisyyttä ja Donald Trumpille taas vanhoilla liittosuhteilla ei tunnu olevan suuremmin merkitystä. Autoritaaristen johtajien ja diktaattorien kanssa hänellä tuntuu sujuvan paremmin kuin liberaalien ja demokraattisten maiden valtionpäämiesten.
Kauppapolitiikka on nyt kriisissä, kansainvälinen monenkeskinen yhteistyö samoin, ihmisoikeuksista ollaan valmiita tinkimään ja kylmä voimapolitiikka on tehnyt paluun. Siksi Helsingissä järjestetään suuri Helsinki Calling -mielenilmaus, johon odotetaan jopa 15 000 ihmistä.
Trumpia ja Putinia yhdistää moni asia, joista yksi on uskonto. Kumpikaan mies ei ole henkilökohtaisessa elämässään mikään perinteinen uskonsoturi. KGB-taustan omaavaa Putinia on syytetty julkisuudessa mafiayhteyksistä ja poliittisten vastustajiensa raivaamisesta pois tieltä, Trumpia patologisesta valehtelusta ja seksuaalisesta häirinnästä.
Putinin hallinnon epäillään vaikuttaneen Yhdysvaltain vaalikampanjaan Trumpin hyväksi. Aiempina vuosina tämä ei todellakaan olisi ollut mikään meriitti Yhdysvaltain äänestäjien silmissä.
Presidenttejä yhdistävät kuitenkin arvot, joita he ainakin väittävät ajavansa.
Trump lupasi vaalikampanjassaan tekevänsä Amerikasta jälleen suuren ja asettavansa Yhdysvaltain edun kaiken edelle. Tämän ovat liittolaiset jo karvaalla tavalla kokeneet muun muassa niille asetettujen tuontitullien ja G7-kokouksen epäonnistumisen kautta.
Maailmanpolitiikassa, etenkin Syyrian kriisissä, Putin voi esiintyä kristittyjen puolustajana.
Putinilla on sama agenda. Hän haluaa palauttaa Venäjän siksi suurvallaksi, joka Neuvostoliitto oli ennen rautaesiripun kaatumista. Siksi Venäjällä on sormensa pelissä monessa maailman kriisipesäkkeessä, ja se on luonut jäätyneiden konfliktien vyöhykkeen lähialueilleen.
Uskontosuhteessaan Putin on palannut tsaarien jalanjäljille. Suhde Venäjän ortodoksiseen kirkkoon on tiivis, lämmin ja läheinen. Kirkko ja valtio elävät sinfoniassa, toinen toistaan tukien.
Kirkko on saanut Putinista perinteisten moraalisten arvojen ja perhearvojen puolustajan ja hallitsijan, joka omalla esimerkillään osoittaa uskon merkityksen venäläisyydelle. Venäjällä on loppiaisena tapana tehdä ristin muotoinen avanto, jossa uskovaiset kastautuvat keskiyöllä Jeesuksen kasteen muistoksi. Putin kastautui tänä vuonna pyhän Nil Stolobenskin luostarin rannassa Tverin Karjalassa. Kuvat, joissa lihaksikas mies laskeutuu hyiseen veteen, sopivat Putinin imagoon.
Marssijärjestys Venäjällä on kuitenkin selvä ja sopii Venäjän ortodoksisen kirkon teologiaan. Siinä Jumalan valitsema monarkki on paras uskon puolustaja. Putinin valtaoikeudet ovat suuret, ja hänen linjansa kirkolle mieluinen, joten kaukana tästä ideaalista ei olla. Myös maailmanpolitiikassa, etenkin Syyrian kriisissä, Putin voi esiintyä kristittyjen puolustajana. Ukrainan tilanne on hankalampi, koska ortodokseja on siellä molemmilla puolilla. Itse asiassa Ukrainassa on kolme ortodoksista kirkkoa, joista yksi kuuluu Moskovan patriarkaattiin.
Suomessakin on oma pieni kristillinen oikeisto, jolle Trumpin Israel-kanta, abortin vastustus ja konservatiiviset perhearvot ovat tärkeitä.
Trump puolestaan ei olisi vallassa ilman Yhdysvaltain kristillisen oikeiston tukea. Hänen takanaan on suuri osa valkoisia evankelikaaleja, eikä tuo tuki näytä horjuvan, vaikka Trump tekisi mitä.
Trumpin neuvonantajiin kuuluu lähinnä kristilliseen oikeistoon kuuluvista evankelikaalisista johtajista koostuva Religious Advisory Council. Moni valkoisista evankelikaaleista, esimerkiksi Franklin Graham, pitää Trumpia suorastaan Jumalan valitsemana johtajana.
Trumpin oma moraali on sivuseikka, anteeksiannettava tai menneisyyteen kuuluva asia, jos hän näyttää toteuttavan niitä tavoitteita ja jumalallisia arvoja, joita evankelikaalit pitävät tärkeinä. Näin on ainakin toistaiseksi, vaikka Yhdysvaltain liberaalit kirkot ja kristityt suhtautuvat Trumpiin hyvin kriittisesti muun muassa hänen maahanmuutto- ja siirtolaispolitiikkansa vuoksi. Tässä asiassa arvosteluun on tosin liittynyt myös osa evankelikaaleista, muun muassa Graham, jolle siirtolaislasten erottaminen vanhemmistaan oli liikaa.
Kristilliselle oikeistolle tärkeitä asioita ovat abortin vastustaminen, ydinperhe, uskonnonvapaus ja monille myös suhde Israeliin. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsenten nimityspolitiikka on heille tärkeämpää kuin se, mitä Trumpin ulko- ja kauppapolitiikasta seuraa. Trump keräsi tuoreella nimityksellään heiltä kiitosta.
Suomalaisista vain neljä prosenttia katsoo Ylen tuoreen kyselyn mukaan, että Trump on tehnyt maailmasta turvallisemman, enkä usko, että Putinkaan vastaavassa kyselyssä kovin korkealle kipuaisi. Trumpin toimet saavat kysymyksestä riippuen kuitenkin hieman enemmän ymmärrystä perussuomalaisten, kristillisten ja sinisten kannattajissa, kriittisimpiä ovat vihreiden kannattajat.
Suomessakin on oma pieni kristillinen oikeisto, jolle Trumpin Israel-kanta, abortin vastustus ja konservatiiviset perhearvot ovat tärkeitä. Osa pitää hänen tiukasta maahanmuuttopolitiikastaan ja pelkää islamia. Tässä Trump ja Putin vetoavat samaan joukkoon Euroopassa, vaikka Suomessa oikeistolaisesti ajattelevissa kristillisissä piireissä suhde Venäjään on yleensä kriittisempi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Virus katuu hyökkäystään Donald Trumpia vastaan” – Tony Perkinsin kommentti kertoo Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston lujasta uskosta presidenttiin
AjankohtaistaYhdysvaltain valkoiset evankelikaalit seisovat tiukasti presidentin takana. Jeesuksesta on muokattu MAGA-versio. Yhdysvalloista halutaan maa, jollainen se ei ole koskaan ollut.
