Anne on kiitollinen ammattilaisten tuesta sekä vertaistukiryhmästä, jossa on voinut jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Helsinkiläinen Anne eli vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa – ”Henkinen väkivalta alkoi, kun odotin yhteistä lastamme”
Turvaverkko Helsingin vertaisryhmä on tärkeä tuki niille, joiden minuus on pyritty tuhoamaan väkivaltaisessa parisuhteessa. Naistenklinikalla puolestaan toimii Seri-tukikeskus, jossa muun muassa sairaalapappi auttaa seksuaalista väkivaltaa kohdanneita.
”Viime keväänä mitta tuli täyteen. Mieheni oli juonut viikonlopun aikana runsaasti alkoholia, solvannut ja ahdistellut minua eri tavoin ja lopulta uhannut raiskata minut. Lähdin kolmen alaikäisen lapseni kanssa ystäväni luokse. Hän neuvoi minua ottamaan yhteyttä lastensuojeluun ja hakeutumaan turvakotiin.
Minulla oli tuolloin mieheni kanssa useamman vuoden yhteinen historia. Hän tuntui alussa mukavalta ja huomaavaiselta mieheltä, jolla oli lapsia aiemmasta liitosta ja jonka työ- ja muut asiat vaikuttivat olevan kunnossa. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki näytti liiankin hyvältä.
Alussa väkivalta oli vähättelyä ja manipulointia, mutta se paheni vähitellen kaikkien tekemisteni kontrolloimiseksi.
Henkinen väkivalta alkoi, kun odotin yhteistä lastamme. Alussa se oli vähättelyä ja manipulointia, mutta se paheni vähitellen kaikkien tekemisteni kontrolloimiseksi, tilieni tyhjentämiseksi ja pienenkin ongelman kääntämiseksi minun syykseni. Minun esimerkiksi piti käydä päivätyössä ja pukeutua tietyllä tavalla. Kun hän sitten petti minua toisen naisen kanssa ja suutuin siitä, hän piti sitä ylireagoimisena.
Väkivalta oli pääasiassa henkistä, mutta toisinaan oli myös fyysistä uhkailua. Aikani tätä kestettyäni aloin puhua avioerosta. Sen kuultuaan mies uhkasi viedä minulta lapset. Aloin kuitenkin piilottaa rahaa salaiselle tilille lähtöä varten.
Vietin lasten kanssa jonkin aikaa Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämässä turvakodissa. Sinä aikana järjestin itselleni uuden asunnon. Tämä hermostutti miestäni niin, että viime vuonna hän kaappasi useamman kerran yhteisen lapsemme.
Olen nyt hakemassa miehelleni lähestymiskieltoa.
Jouduin turvautumaan näissä tapauksissa lakimiehen apuun. Viimeisellä kerralla apuna oli myös lastensuojelu, vaikka aiemmin sieltä ei ollut haluttu puuttua asiaan meneillään olevan huoltajuuskiistan takia. Ongelmana viranomaisten kanssa on ollut osaltaan se, että mieheni on todella taitava puhumaan.
Asun nyt omassa kodissa lasteni kanssa, mutta elämä on edelleen rankkaa. Olen hakemassa miehelleni lähestymiskieltoa, koska lapsen kaappaamisten lisäksi hän on lähettänyt päivittäin ison määrän uhkailevia viestejä. Toivon myös saavani pian avioeropäätöksen.
Pelkään silti, mitä reaktioita nämä päätökset miehessäni aiheuttavat.
Olen hyvilläni siitä, että olen saanut vaikeuksissani tukea yhteiskunnalta. Turvakodin jälkeen tärkeänä tukena on ollut Mannerheimin Lastensuojeluliiton Turvaverkko Helsinki. Myös yksi lapsistani on saanut sieltä apua, koska hän on alkanut oireilla tilanteen vuoksi. Onhan tämä vienyt voimia koko perheeltä. Olemme saaneet Turvaverkko Helsingin kautta myös lasten vaatteita ja kirjoja.
Ammattilaisten tuen lisäksi erityisen hyvältä on tuntunut tavata ihmisiä vertaistukiryhmässä. Siellä voi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada hetkellistä helpotusta omaan elämäntilanteeseen.”
Väkivaltatyön asiantuntija Sanna Lindqvist työskentelee Turvaverkko Helsingissä Itäkeskuksessa.
Turvaverkko Helsinki tukee sekä aikuisia että lapsia
Anne kertoo elämästään Turvaverkko Helsingin tiloissa Itäkeskuksessa. Paikan tunnelma on kodikas keinutuoleineen, viherkasveineen, kirjoineen ja leluineen.
Turvaverkko Helsinki auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita elämässä eteenpäin. Väkivaltatyön asiantuntija Sanna Lindqvist kertoo, että asiakkaat tulevat turvakotien ja lastensuojelun ohjaamina tai omatoimisesti netin kautta. Viime vuonna Turvaverkosta sai apua noin 230 aikuista lapsineen.
– Jokaisella asiakkaalla on viisi henkilökohtaista tapaamista, jotka voidaan sopia myös asiakkaan kotiin. Pyrimme järjestämään ensimmäisen tapaamisajan jo samalla viikolla. Tapaamisten jälkeen voi jatkossakin kriisitilanteissa ottaa yhteyttä tiettyyn työntekijään.
Työskentelyn aikana selvitetään asiakkaan kanssa hänen tarvitsemansa tukitoimet.
Ryhmässä voi jakaa omia ahdistuksen tunteitaan ja huomata, että muilla on ollut vastaavanlaista.
Lasten tukeminen on tärkeää.
– Usein käy niin, että lapsi ei ole väkivaltaisessa ilmapiirissä uskaltanut näyttää tunteitaan. Lapsi voi alkaa reagoida vasta sitten, kun tilanne on turvallisempi. Työskentely lapsen kanssa etenee täysin lapsen tahdissa, ja työskentelyssä käytetään paljon toiminnallisia menetelmiä kuten leikkejä, pelejä ja piirtämistä, Lindqvist kertoo.
– Perheen on helpompi puhua väkivallanteoista ja niiden aiheuttamasta ahdistavasta ilmapiiristä, kun asioita on käsitelty ammattilaisen kanssa. Samalla se vahvistaa toivoa selviytymisestä, sillä on aina rohkea päätös lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta.
Kerran kuussa kokoontuu turvaverkon ylläpitämä vertaistukiryhmä.
– Kun parisuhteessa on kuullut olevansa huono ja mielenterveysongelmainen, ja oma minuus on pyritty tällä tavalla tuhoamaan, niin vertaistukiryhmä on monelle todella tärkeä. Ryhmässä voi jakaa omia ahdistuksen tunteitaan ja huomata, että muilla on ollut vastaavanlaista.
Lindqvistin mukaan osa yhteyttä ottavista haluaa pelkästään tietoa lähisuhdeväkivallasta ja siitä, miten turvallisuutta voisi lisätä arjessa, miten tukea lasta ja millaista tukea lapsi voi saada. Tarvittaessa heidät ohjataan eteenpäin apua saamaan.
Asian arkaluontoisuuden vuoksi Anne ei esiinny jutussa omalla nimellään.
Elina Pöysti toimii sairaalapappina Naistenklinikalla.
Seksuaaliväkivallan uhreja puhuttaa ihmisen pahuus
Husissa sairaalapappina toimivan Elina Pöystin työhuoneen pöydällä on kulhossa nenäliinoja. Hän kertoo, että asiakkaat tarvitsevat niitä tapaamisissa lähes aina, sillä tunteet voivat purkautua keskustelutilanteessa rajustikin.
Olemme Naistenklinikan Seri-tukikeskuksessa. Kyseessä on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta.
– Olen tehnyt sairaalapapin työtä toista vuotta, ja tämä tuntuu omalta kutsumukselta.
Seri-tukikeskuksen moniammatillisen tiimin kokouksissa pohditaan, mistä tuesta kukin asiakas hyötyisi eniten. Osa asiakkaista ohjataan sairaalapapin puheille. Papin kanssa voi keskustella kaikista asioista. Keskustelut ovat luottamuksellisia, eikä pappi esimerkiksi kirjaa niistä tietoja mihinkään.
– Suurin osa asiakkaistani on naisia, jotka ovat kokeneet läheisen ihmisen tai jonkun tuntemattoman tekemää seksuaalista väkivaltaa. Monet heistä ovat kärsineet ahdistuksen, vihan, häpeän, syyllisyyden ja turvattomuuden tunteista, Pöysti kertoo.
Moni asiakkaistani on joutunut pelkäämään jopa henkensä puolesta.
– Usein keskusteluissa on noussut esiin pahuuden tematiikka, sillä moni asiakkaistani on joutunut pelkäämään jopa henkensä puolesta. He ovat ihmetelleet, miten joku voi tehdä niin paljon pahaa ja miten Jumala, jos hän on olemassa, voi sallia sen.
Pöysti sanoo, että asiakkaan tapaaminen jää vaivaamaan mieltä erityisesti silloin, jos tämä kaikesta huolimatta päättää palata takaisin yhteen väkivaltaa tehneen ihmisen kanssa.
– Taustalla saattaa vaikuttaa se, että asiakkaalla on vahva tunneside tekijään ja esimerkiksi yhteinen koti ja lapset. Tilanteisiin liittyy usein myös psykologista vallankäyttöä.
Viime syksystä lähtien Pöysti on vetänyt tukikeskuksen psykologin kanssa vertaistukiryhmää.
– Vertaistuki on tärkeää, ja riittävän pienessä ryhmässä kunkin tilanteeseen voidaan keskittyä perusteellisesti, hän sanoo.
Naistenklinikan Seri-tukikeskuksen toiminta alkoi yli viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen vastaavanlaisia keskuksia on perustettu ympäri Suomea. Naistenklinikan tukikeskuksella oli viime vuonna lähes 600 uutta asiakasta. Asiakkaaksi voi hakeutua itse, omaisen kanssa tai viranomaisten ohjaamana kuukauden sisällä tapahtuneesta. Tukikeskuksella on päivystyspuhelin, jonka numero on 040 701 8446. Kiireellisiä tapauksia hoidetaan ympäri vuorokauden.
Keskustelua lähisuhdeväkivallasta
Lauttasaaren seurakunta järjestää kaikille avoimen keskustelusarjan lähisuhdeväkivallasta 6.–8.3. klo 18–20. Yksikin uhri on liikaa -keskusteluissa ovat mukana Turvaverkko Helsingin väkivaltatyön asiantuntija Sanna Lindqvist ti 7.3. ja Naistenklinikan sairaalapappi Elina Pöysti ke 8.3.
Keskustelusarja järjestetään, koska kolmannes naisista ja vajaa viidennes miehistä on kokenut parisuhteessaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niillä uhkailua. Henkistä väkivaltaa on kokenut lähes puolet naisista ja miehistä.
Lisätietoa keskustelusarjasta saa Lauttasaaren seurakunnan verkkosivuilta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Henkinen väkivalta parisuhteessa satuttaa miehiäkin – ”Kun riita muuttuu väkivaltaiseksi, niin siinä toinen on toisen yläpuolella”
Hyvä elämäHenkinen väkivalta on toistuvaa uhkailua, mitätöintiä, kiristämistä, alistamista, kontrollointia, eristämistä, yksityisyyden loukkaamista ja itsetunnon nakertamista. Näin määrittelee Maria Siljander Pääkaupunkiseudun turvakoti ry:stä.
