null Kirjailija Miki Liukkoselle kaipaus suurempaan on kuin aivastuskohtaus: sitä ei voi estää, mutta se menee nopeasti ohi

Miki Liukkonen vaatii itseltään ehdotonta aitoutta. − En sensuroi itseäni enkä taivu mielipiteisiin, jos ne eivät ole minun kokemusmaailmani tai temperamenttini kanssa samalla linjalla. 

Miki Liukkonen vaatii itseltään ehdotonta aitoutta. − En sensuroi itseäni enkä taivu mielipiteisiin, jos ne eivät ole minun kokemusmaailmani tai temperamenttini kanssa samalla linjalla. 

Kirjailija Miki Liukkoselle kaipaus suurempaan on kuin aivastuskohtaus: sitä ei voi estää, mutta se menee nopeasti ohi

Miki Liukkonen haluaisi uskoa muttei pysty. Jatkuva kyseenalaistaminen ajaa häntä elämässä eteenpäin. 

Kirjailija Miki Liukkonen, 32, on hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä tyyppi. Ulkoapäin katsottuna hänen elämänsä vaikuttaa usein kaavamaiselta, jopa tylsältä. Niin hän arvelee.

− Kahviloissa ihmettelen, että mistä ihmiset oikein puhuvat, kun puheenaiheita on olemassa vain suurin piirtein 14. Kaikilla on koko ajan hirveästi asiaa ja hirveä into päällä. Itse en useinkaan tiedä, mistä puhua muiden kanssa.

Miki Liukkosen lempipaikka on oman pään sisällä. Hän tykkää keksiä ja kuvitella, luoda ja innovoida. Läheskään aina ajatuksia ei tarvitse tuottaa näkyvään muotoon.

− Minulle riittää, että istun tuolilla. Luulen, että saan siitä enemmän kuin laskuvarjohyppääjä saa korkealta hyppäämisestä.

Kun Liukkosella on aktiivinen kirjoittamisvaihe meneillään, hän saattaa kirjoittaa jopa kymmenen tuntia putkeen − joskus vain yhtä lausetta.

Jokaisen sanan ja pilkun on oltava oikealla kohdallaan. Uusimman kirjan, Elämä: esipuhe (WSOY 2021), Liukkonen kirjoitti uusiksi viisi kertaa.

Vielä enemmän kuin täydellisyyttä Liukkonen vaatii itseltään ehdotonta aitoutta.

Hänestä tuntuu siltä, että tällä hetkellä monet taiteilijat pyrkivät tekemään varovaista, ajan henkeen sopivaa taidetta sen sijaan, että olisivat uskollisia omalle näkemykselleen.

− Taiteen pitää olla sielun jälki eikä virtuositeettinen tyhjä taidonnäyte siitä, että osaat tehdä jotakin.

− Itse en sensuroi itseäni enkä taivu mielipiteisiin, jos ne eivät ole minun kokemusmaailmani tai temperamenttini kanssa samalla linjalla. Siinä sitä asettaa itsensä ristille.

Jatkuva kyseenalaistaminen on Miki Liukkoselle elämää eteenpäin ajava moottori. Hänestä tuntuu mahdottomalta asettua jonkin ideologian taakse.

− Ihmettelen niitä, jotka kutsuvat itseään vaikka vasemmistokirjailijoiksi. Minun mielestäni kaikki varmuus on todella epäilyttävää. Varmuus on kuin kissankulta, joka murenee, kun sitä alkaa tutkia tarkemmin.

”Ihannetilanteessa usko hälventäisi pois turhan analysoinnin”

On kuitenkin olemassa ainakin yksi asia, johon Liukkonen haluaisi saada varmuuden, ja se on Jumalan olemassaolo. Kaipuu tuntuu yksinäisinä iltoina ja erityisesti silloin, kun Liukkonen on tekemisissä uskovien ystäviensä kanssa.

− Heillä on sellainen varmuus tuonpuoleisesta, jota meillä epäilijöillä ei ole.

Usko tuo Liukkosen mielestä parhaimmillaan turvaa ja varmuutta siitä, että kaikki käy lopulta hyvin.

− Vaikka tiedän, että uskovillakin on epäilyksen hetkiä, ajattelen, että ihannetilanteessa usko hälventäisi pois turhan analysoinnin ja epäilyn.

Kaipuutaan johonkin suurempaan Miki Liukkonen vertaa aivastuskohtaukseen: sitä ei voi estää mutta se menee aika nopeasti ohi. 

Liukkonen varttui keskiluokkaisessa perheessä Oulussa. Perheessä ei uskon kysymyksiä pohdittu. Peruskoulussa iso osa opettajista ja oppilaista tuli lestadiolaisperheistä. Liukkonen muistelee, että koulussa käytiin läpi Raamatun kertomuksia ja rukoiltiin usein. 

Liukkonen ihailee sitä, millaisena usko näyttäytyy esseisti ja kirjailija Antti Nylénin, sarjakuvataiteilija Ville Rannan ja Kallion seurakunnan viestintäpäällikön ja Kirkko ja kaupungin kolumnistin Rebekka Naatuksen ajatuksissa ja elämänkatsomuksessa.

Ranta ja Naatus ovat Liukkosen ystäviä ja hänen laillaan lähtöisin Oulusta. Nyléniin Liukkonen tutustui haastatellessaan tätä Ylen Sivullinen-ohjelmaan. Samassa ohjelmassa Liukkonen vieraili myös Rannan luona.

− Pidän siitä, että he kaikki kolme ovat provosoivia älykköjä. Usko tuo lisäsärmän heidän olemiseensa ja ajattelumaailmaansa.

Kirkkoon kuuluminen tuntuu merkitykselliseltä ilman uskoakin

Tällä hetkellä Miki Liukkosen elämässä palaset näyttäisivät loksahdelleen kohdalleen. Hän on vastikään kirjoittanut kustannussopimuksen kahdesta uudesta kirjasta. Lisäksi Liukkonen on rakastunut. Hän kertoo kohdanneensa elämänsä rakkauden ja sielunkumppaninsa.

Vaikka Liukkonen ei olekaan uskossa, kirkkoon kuuluminen tuntuu hänestä merkitykselliseltä. Hän ei osaa eritellä tarkemmin, miksi näin on.

− Minulla on pieni outo tunne, että jos eroaisin kirkosta, se olisi väärin.

Kirkkoon kuuluminen on tuonut ihanan lisän ainakin yhteen erityiseen ihmissuhteeseen. Liukkonen on seitsenvuotiaan Tristanin kummisetä.

Hän harmittelee, ettei ole ollut kummilapsensa elämässä kovinkaan läsnä viimeisen vuoden aikana, osittain koronan vuoksi.

Liukkonen puhuu lapsesta lämpimästi ja innoissaan. Hän näkee Tristanissa jotain erityistä.

− Hänellä on pakkomielle kuvioihin ja tarinoihin, ja seinät täynnä erilaisia kaavioita. Samankaltainen olin itsekin, kun olin hänen ikäisensä. Ajattelen, että hänestä tulee varmaan taiteilija.

Hengellistä kasvatusta Liukkosella ei ole kummilapselleen tarjota, mutta yhden elämänopin hän haluaa lapselle välittää.

− Kehotan häntä epäilemään kaikkea ja kaikkia. Haluan siis antaa hänelle epäilemisen lahjan. Tai sitten se on kirous.

Neuvoja oman katsomuksen selvittelyyn

Kysy, mikä on juuri nyt sinulle antoisaa, mikä tuntuu tärkeältä ja mikä puhuttelee. Älä odota, että jossakin olisi valmis katsomus ja sen mukana valmiit vastaukset ja ratkaisut. Vakaumusta tai katsomusta ei voi käydä hakemassa toisilta ihmisiltä. Sen alku on ihmisessä itsessään.

Katsomus koostuu asioista, jotka olemme kertaalleen pohtineet ja selvittäneet. Se ei kuitenkaan ole aitaus, johon elämän on tarkoitus pysähtyä. On hyvä merkki, kun vanhat katsomukset ja ajatukset alkavat vaivata.

Uskonasioissa on lupa ja velvollisuus ajatella omilla aivoillaan. Joudut antamaan oman vastauksesi siihen, mikä on ihmiselle parasta ja mihin kulloinkin on velvollisuus. Tällaisissa asioissa ei ole ketään, jolle vastuun voi luovuttaa.

Pidä jalat maan pinnalla. Tunnustele, mikä on uskottavaa ja mikä ei. Tee ero toden ja mielikuvituksen, tiedon ja luulemisen välille. Pohdi, mitkä asiat ovat suuria ja merkityksellisiä, mitkä vähäisiä.

Älä huolestu, vaikka moni kysymys jää avoimeksi. Keskeneräisyys ja epävarmuus kuuluvat ihmisenä olemiseen. Puolitotuuksien ja totuuden löytäjät erottaa siitä, että edelliset ovat löydöistään varmempia.

Kiellettyjä ajatuksia saa ajatella.

Teksti: Taneli Kylätasku

Lähde: Antti Alhonsaari, Sisätöissä (WSOY 1988).

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi