Oikeusnotaari Wiking Vuori: Kirkon johdon tulkinta avioliittolaista ei ole kestävä, koska kirkon jäsenten oikeuksia ei voi rajoittaa Kirkkokäsikirjalla
Suomen laki, kirkkolaki ja kirkkojärjestys ovat Wiking Vuoren mukaan oikeustieteen näkökulmasta Kirkkokäsikirjaa painavampia asiakirjoja, kun määritellään kirkon jäsenten oikeuksia.

Suomen laki, kirkkolaki ja kirkkojärjestys ovat Wiking Vuoren mukaan oikeustieteen näkökulmasta Kirkkokäsikirjaa painavampia asiakirjoja, kun määritellään kirkon jäsenten oikeuksia.

Oikeusnotaari Wiking Vuori: Kirkon johdon tulkinta avioliittolaista ei ole kestävä, koska kirkon jäsenten oikeuksia ei voi rajoittaa Kirkkokäsikirjalla

Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajan ja oikeusnotaari Wiking Vuoren mukaan oikeusvaltioperiaate velvoittaa kirkkoa, joka käyttää julkista valtaa.

Koska kirkko käyttää julkisyhteisönä julkista valtaa, se ei voi puuttua ihmisten laillisiin oikeuksiin millä tavalla tahansa. Joten siksi perusteluksi ei riitä pelkkä Kirkkokäsikirja, jos kirkko rajoittaa jäsentensä oikeuksia, kuten oikeutta kirkolliseen vihkimiseen.

Koska pappi on virkamies, hän vihkii virkavastuulla. Jos lain tulkinta on epäselvä, kuten se tasa-arvoisen avioliittolain osalta kirkossa nyt on, ei pappia voida rangaista siitä, että hän toimii lain kirjaimen mukaan.

Tällaisiin johtopäätöksiin tulee oikeusnotaari Wiking Vuori Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan maisterintutkintoon liittyvässä opinnäytetyössä. Vaikka kyseessä ei ole väitöskirja, Vuoren perustelut tuovat uusia ulottuvuuksia paikallaan junnaavaan kirkolliseen keskusteluun samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä ja tällaisten vihkimisten rangaistavuudesta.

Jotkut papit ovat saaneet tuomiokapituleista kurinpitorangaistuksen, koska he ovat tasa-arvoisen avioliittolain voimaanastumisen jälkeen vihkineet sateenkaaripareja kirkollisesti. Rangaistuksen on saanut vain osa pareja vihkineistä papeista, sillä Vuoren tutkimuksen mukaan vain alle kymmenen prosenttia vihkimisistä ja siunaamisista on päätynyt tuomiokapitulien käsiteltäväksi – nekin aivan alkuvaiheessa lain tultua voimaan. Nyt eri hiippakunnissa odotetaan ja katsotaan, millaisia ratkaisuja maalliset hallinto-oikeudet ja Korkein hallinto-oikeus antavat tuomiokapitulien päätöksistä tehtyihin valituksiin.

– Opinnäytetyötä tehdessä selvisi, että tuomiokapituleissa on vedetty liinat kiinni. Viime kädessä odotetaan Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöstä. Kapituleissa arvioidaan, että on turhaa lähteä tekemään uusia ratkaisuja ennen kuin nähdään, miten maallinen oikeus asian ratkaisee, sanoo Vuori.

Vuori selvitti graduunsa Vihkiminen ja rangaistus – avioliittolain muutoksen vaikutukset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittosääntelyyn, virkamiesoikeuteen ja tosiasialliseen kurinpitokäytäntöön sen, että tuomiokapitulit ovat antaneet yhteensä 20 päätöstä, jotka liittyvät samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai siunaamiseen. Kuudessa kurinpitotapauksessa papille on annettu kirjallinen varoitus. Yhdessä, Helsingin hiippakuntaan kuuluvan papin, tapauksessa annettiin papille ”vakava moite” eli hallinnollista ohjausta.

Tuomiokapituleissa on vielä vireillä peräti 15 tapausta, joista 11 Helsingin hiippakunnassa.

Aiemmat tuomiokapitulien tekemät päätökset ovat olleet melko yhtenäisiä. Kurinpitolinjaa voi Vuoren mukaan luonnehtia muodollisen ankaraksi ja samalla pidättyväksi. Tutkimusaineiston perusteella käy selväksi, että kapitulit eivät ole olleet kovin innokkaita käsittelemään asiaa. 

Gradunsa johdannossa Vuori tekee selväksi, että hän lähestyy asiaa nyt tutkijana, vaikka hän on myös kirkon luottamushenkilö. Wiking Vuori on Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja, kirkkovaltuutettu ja Roihuvuoren seurakuntaneuvoston jäsen. Hän osallistui myös aktiivisesti Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä jätetyn eriävän mielipiteen muotoiluun. Vuori ei olisi moittinut pappia.

Wiking Vuori on Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja.

Wiking Vuori on Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja.

Jäsenen oikeudet määritellään kirkkolaissa ja -järjestyksessä

Kirkon johto ja sen hallintoelimet ovat perustelleet samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen epäämistä muun muassa kirkon päätöksentekoelinten aikaisemmilla kannanotoilla ja Kirkkokäsikirjalla. Vuoren mukaan tämä argumentointi ei ole oikeustieteellisesti kovin kestävää.

– Kirkko käyttää julkisyhteisönä julkista valtaa ja sillä on verotusoikeus. Julkista valtaa käyttävää viranomaista koskevat tietyt lainsäädännölliset edellytykset. Keskeinen asia on oikeusvaltioperiaate. Viranomaispäätösten pitää perustua kirjoitettuun lakiin. Päätösten on oltava ennakoitavissa eli ne eivät saa olla mielivaltaisia, toteaa Vuori.

Kirkkokäsikirja käsittelee jumalanpalvelusten toteuttamista, kirkkovuoden raamatuntekstejä ja rukouksia sekä antaa ohjeita kirkollisten toimitusten ja rukoushetkien pitämiseen. Vuoren näkemys on, että tämä ei ole se taso, jolla julkisyhteisö voi rajoittaa omien jäsentensä oikeuksia.

– Kirkon jäsenten oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Ne ovat kirkon lainsäädäntöä, eikä minusta jäsenen oikeuksiin voida muulla tasolla puuttua.

Kirkkojärjestyksessä sanotaan, että kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti. Vuori huomauttaa, että tässä kirkko ihan itse määrittelee sen tason, jolla jäsenen oikeudet säädetään.

Vuoren mukaan on selvää, että uutta avioliittolakia laatiessaan eduskunnan ja kirkon tarkoituksena ei ollut laittaa kirkkoa näin epäselvään oikeudelliseen asetelmaan kuin se nyt on.

Uuden avioliittolain mukaan kirkolla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on yhä oikeus päättää itse vihkimiskäytännöstään. Kyse on Vuoren mukaan siitä, millä tasolla ja miten kirkossa asiasta päätetään. Jos kirkko haluaa pitää avioliiton vain miehen ja naisen välisenä, sen pitäisi Vuoren mukaan päättää asiasta selkeästi kirkolliskokouksessa lain eikä käsikirjan tasolla.

– Jos esimerkiksi tietosuojaa koskeva lainsäädäntö muuttuu, muutokset otetaan huomioon kirkkolaissa ja asia käsitellään kirkolliskokouksessa. Niin pitää tässäkin toimia eli erikseen päättää, että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Nyt näin ei ole tapahtunut, eikä käytännössä voikaan tapahtua, sillä tällainen kannanotto vaatisi taakseen kolmen neljäsosan enemmistön kirkolliskokouksessa. Sellaista ei löydy, tuumii Vuori.

Vuori löytää gradussaan vahvoja perusteluja myös sille, miksi kirkko ei voi rangaista samaa sukupuolta vihkiviä tai siunaavia pappeja. Ensimmäinen niistä on se, että avioliittoasiaa ei ole kirkon sisällä selvästi ratkaistu tai ainakin lain tulkinta on vähintäänkin epäselvä.

En keksi toista tilannetta, jossa lain sanamuotoa noudattava työntekijä on työnantajan mielestä väärässä ja häntä rangaistaan.

– Wiking Vuori

Toinen on se, että pappi toimii vihkiessään virkatehtävässä ja virkavastuulla. Silloin hänellä on vihkimisestä itsenäinen vastuu, jota hän ei voi eikä saa luovuttaa muille. Pappi selvittää avioliittolain ja kirkkolain mukaiset edellytykset vihkimiselle ja ratkaisee itse sen, vihkiikö parin vai ei.

Kun kysymystä samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta kirkolliseen vihkimiseen ei ole riidattomasti ratkaistu, ei pappia Vuoren mukaan voida rangaista siitä, että hän noudattaa avioliittolain kirjainta ja vihkii parin. Eikä toisaalta pappia voida myöskään velvoittaa vihkimiseen, koska asiaa ei ole kirkon sisällä selvästi päätetty.

– Itse en keksi toista tilannetta, jossa lain sanamuotoa noudattava työntekijä on työnantajan mielestä väärässä ja häntä rangaistaan niin kuin papeille nyt on tehty, huomauttaa Vuori.

Miten tästä eteenpäin?

Vuoren mukaan kirkko voi, niin kuin se nyt näyttää tekevän, jäädä odottamaan, että maalliset oikeusistuimet ratkaisevat kiistakysymyksen sen puolesta. Tämä on hänen mielestään surullista kirkon itsenäisyyden ja päätöksentekojärjestelmän kannalta.

Vuoren mielestä parempi vaihtoehto olisi, että kirkko ottaa asian omiin käsiinsä. Tämä onnistuu vain tekemällä kompromissi, jonka kanssa eri osapuolet voivat yrittää elää. Ruotsissa papeilla on oikeus vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, vaan ei velvollisuutta siihen. Tällainen esitys ei viimeksi mennyt Suomessa kirkolliskokouksessa läpi, vaikka se olisi tie eteenpäin.

Yksi ongelmakohta tällöin on, muuttaako kirkko samalla perinteistä tulkintaansa avioliitosta miehen ja naisen välisenä vai muotoillaanko asia niin, että toisellekin teologiselle tulkinnalle löytyy perusteita ja senkin mukaan toimiminen hyväksytään.

Kolmas tapa ratkaista asia on taistelun tie. Siinä kirkko alkaa nykyistä aktiivisemmin rangaista pappeja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja pyrkii muuttamaan säädöksiään sen mukaisiksi. Tämä voimistaa myös vastareaktiota ja lopputuloksena saattaisi Vuoren mukaan olla kirkon syvä jakautuminen kahtia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi