Kohti konfirmaatiota: Rippijuhlapäivä on yllättävän mukavan ajanjakson päätös
Elsa Vuolanne kantoi ristiä kun juuri konfirmoidut riparilaiset kävelivät kirkkosalista pois.

Elsa Vuolanne kantoi ristiä kun juuri konfirmoidut riparilaiset kävelivät kirkkosalista pois.

Kohti konfirmaatiota: Rippijuhlapäivä on yllättävän mukavan ajanjakson päätös

Vuosaaren seurakunnan musiikki- ja mediariparilaisista muodostui porukka, jossa uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. Konfirmaatiomessua vietettiin rennoissa tunnelmissa.

Mitä 14–15-vuotiaan elämässä tapahtuu noin puolessa vuodessa? Joskus paljonkin, ainakin siinä ajassa ehtii käydä rippikoulun. Sellaisen ajanjakson aikana saattaa myös muuttaa mielipidettään jostakin asiasta, oppia uutta, saada uusia kavereita, kasvaa henkisesti tai fyysisesti, ehkä vähän kumpaakin. Ihan kuin tälle joukolle olisi tapahtunut nämä kaikki. Onko se ajan kulumisen vai riparin ansiota? Vaikea sanoa. Ehkä molempia.

Kirkko ja kaupungin seuraaman musiikki- ja mediarippikouluryhmän suuri päivä on koittanut. Konfirmaatiomessu Vuosaaren kirkossa alkaa kello 11, mutta jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ensimmäiset ovat kirkolla pukemassa albaa juhlavaatteiden päälle. He vaikuttavat iloisilta ja rennoilta, ensimmäisten tapaamisten varautuneisuus tuntuu kaukaiselta. Tyttöjoukko on sitä mieltä, että rippileirillä oli niin kivaa, että he haluaisivat sinne takaisin.

Ia Aikalan mielestä riparista teki mahtavan kokemuksen välitön, lämmin tunnelma. Myös isoset saavat kiitokset. Hilkka Hissa kertoo, että myös leiripaikka, Lohiranta Lohjalla, oli hieno. 

– Mä ajattelin, että siellä leirillä olisi tylsää, mutta se ylitti kaikki odotukset, Ia sanoo.

– Siellä oli jotenkin helppo olla oma itsensä. Helpompi kuin koulussa.

Hilkka tykkäsi leiristä myös siksi, että siellä sai uusia kavereita.

– Ja joka ilta käytiin uimassa.

Ian kotona rippijuhlaviikko on mennyt rauhallisesti, Hilkan kotona on ollut havaittavissa pientä juhlahössötystä. Hänkin on osallistunut valmisteluihin.

– Olen leiponut jonkin verran.

He eivät vaikuta jännittyneiltä, vaikka edessä on konfirmaatiomessu, jonka Yle taltioi, ja sitten vielä omat juhlat. 

– Se, että tänään on huomion keskipisteessä, on kyllä vähän hermostuttavaa, Ia sanoo.

– Joo, mutta se kuuluu asiaan, Hilkka jatkaa. 

Konfirmoitavat on pyydetty ajoissa paikalle hässäkän välttämiseksi. Pojat tappavat aikaa puhelimiinsa syventyneinä.

Konfirmoitavat on pyydetty ajoissa paikalle hässäkän välttämiseksi. Pojat tappavat aikaa puhelimiinsa syventyneinä.

"Ajattelin, että se on vähän sellaista, että ääh"

Poikaporukka on syventynyt puhelimiinsa. Yksi kysyy nuorisotyönohjaaja Jonna Peitsolta, että miksi ihmeessä heidät on pyydetty kirkolle "pelaamaan pelejä". Niin, nuoret on tosiaan pyydetty ajoissa paikalle hässäkän välttämiseksi. Pojilla on kuitenkin jo albat päällä.

Mutta ei, ei, ei, ei ja vielä viidennen kerran ei. Monenlaisiin ihmeisiin suomalainen rippikoulujärjestelmä pystyy, mutta se, että saisi tämän ikäisen nuoren miehen avautumaan kaikenlaista kyselevälle ulkopuoliselle, se ei niin vain onnistukaan.

Lopulta Simo Suutari suostuu kertomaan tunnelmiaan rippijuhlapäivästä ja leiristä.

– Ei oikeastaan jännitä, hän sanoo.

Vanhemmat ovat huolehtineet juhlajärjestelyistä, rippijuhlaa vietetään vuokratussa kerhotilassa. Juhlissa kuulemma syödään ja puhutaan, ei mitään erikoista.

Leiri, se oli kiva. Yllättävän kiva.

– Sai uusia kavereita ja oli hirveästi tekemistä koko ajan. Se paikka oli hyvä.

– Leiri oli paljon parempi kokemus kuin mitä odotin. Ajattelin, että se on vähän sellaista, että ääh, en jaksa, mutta ei se sitten ollutkaan. 

Se, että tänään on huomion keskipisteessä, on kyllä vähän hermostuttavaa. - Ia Aikala

Vähän ennen messun alkua kanttori Hanna Virtasella on vielä asiaa.

– Mitä pitää muistaa konfirmaatiobiisissä, hän kysyy.

– Pitää laulaa kovaa, huutaa joku.

– Niin ja välisoitto, jatkaa toinen. 

Pappi Lauri Holma ja nuorisotyönohjaaja Jonna Peitso siunaavat nuoret yhdessä kummien tai muiden läheisten aikuisten kanssa.

Pappi Lauri Holma ja nuorisotyönohjaaja Jonna Peitso siunaavat nuoret yhdessä kummien tai muiden läheisten aikuisten kanssa.

Kun viime hetken neuvot on annettu, porukka koossa ja kirkko viimeistä paikkaa myöten täynnä, konfirmaatiomessu alkaa. "Totuuden henki, johda sinä meitä" kaikuu ja riparilaiset saapuvat ristisaattueessa kirkkosaliin.

Liikuttava hetki messussa on se, kun kummit pyydetään alttarille ja nuoret siunataan yksitellen. Kuinkahan moni kummeista miettii parhaillaan sitä, että vastahan tässä kastejuhlia vietettiin, miten nopeasti ne vuodet menevätkään? Pastori Lauri Holma on hetki sitten kertonut, että rippikoulun käyneinä ja konfirmoituina nuorilla on nyt itselläänkin mahdollisuus tulla kummiksi ja käydä itsenäisesti ehtoollisella. 

Messu päättyy siihen, että nuorille jaetaan riparitodistukset aplodien, kannustushuutojen ja halausten kera. Nuoret poistuvat salista loppulaulun saattelemana: "Joka päivä, joka hetki, käydä saamme voimassa Jumalan. Joka päivä, joka hetki, laulu soi pyhiinvaeltajan."

Simo Suutari saa riparitodistuksen ja onnitteluhalauksen Jonna Peitsolta.

Simo Suutari saa riparitodistuksen ja onnitteluhalauksen Jonna Peitsolta.

Paikka, jossa ei lannisteta

Elsa Vuolanteella on konfirmaatiomessussa jännä paikka, sillä hän kantaa ristiä. Rippijuhlia vietetään messun jälkeen Puotilan työväentalolla. Äiti Ulla Vuolanteelle viime hetken päänvaivaa aiheuttaa se, että pitopalvelu on unohtanut matkasta muutamia ottimia, esimerkiksi voiveistä ei tahdo löytyä mistään. Lopulta sekin löytyy, juhlapöytä on valmis.

Elsan juhlissa on paljon musiikkia. Isoset ja kanttori Hanna sekä pappi Lauri käyvät laulamassa, viulua soittava Elsa esiintyy myös itse serkkujensa kanssa.

Rippijuhlia edeltävä viikko on Elsan mielestä ollut tosi kiireinen ja stressaava, mutta nyt hän tuntuu olevan täynnä virtaa ja nauttivan juhlapäivästä. Konfimaatiomessu meni hyvin.

– Hyvät tunnelmat, ei tullut virheitä.

Hänetkin ripari yllätti positiivisesti.

– Tutustuin moniin ihmisiin, etukäteen en tuntenut juuri ketään. Varsinkin vikat päivät olivat tosi hyviä! Ihmisiä tulee ikävä.

– Opin myös paljon uskonnosta. Siellä leirillä oli sellainen ilmapiiri, että uskaltaa sanoa mielipiteensä. Ei lannisteta, vaikka ei olisikaan kaikkien kanssa samaa mieltä.

Elsa Vuolanteen kaulassa kimmelsi uusi ristikoru.

Elsa Vuolanteen kaulassa kimmelsi uusi ristikoru.

Kirkko ja kaupunki seurasi Vuosaaren seurakunnan musiikki- ja mediarippikoulun matkaa aina ensimmäisestä tapaamisesta konfirmaatiopäivään. Sarja päättyy. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi