Kommentti: Putinin patriarkka muistuttaa natsi-Saksan valtakunnanpiispaa
Patriarkka Kirillin maailmassa Jeesuksen tilalle on asetettu pyhä Venäjä ja sen johtaja Vladimir Putin. Vertauskohtia löytyy Hitlerin ja Stalinin ajoista.
Viime päivät mielessäni on pyörinyt Adolf Hitlerin viimeisistä vaiheista kertova Perikato -elokuva. Siinä kerran niin mahtava Führer on sulkeutunut bunkkeriinsa ja patistaa kenraalejaan viimeiseen hyökkäykseen, jonka hän uskoo tuovan voiton.
Hitlerin mielessä pyörivät joukot ovat todellisuudessa huvenneet olemattomiin eikä propagandassa mainostetuista ihmeaseistakaan ole kääntämään sodan vääjäämätöntä lopputulosta. Sodan, jonka Hitlerin propagandaministeri Joseph Goebbels Berliinin urheilupalatsissa vuonna 1943 pitämässään puheessa nimitti totaaliseksi sodaksi.
Goebbels pyrki kääntämään Stalingradin hävityn taistelun lamaannuttaman kansan mielet uskomaan jälleen voittoon, jonka hänen mestarinsa Hitler tuo. Hän kysyi kuulijoiltaan, haluatteko totaalista sotaa? Väkijoukko vastasi taputuksin ja huudoin haluavansa. Lopputulos johti Saksan täydelliseen tuhoon ja antautumiseen.
Vaikka Vladimir Putinin johtama Venäjä ei vielä ole tuossa tilanteessa, niin yhtymäkohtia löytyy. Venäjän aloittamassa sodassa on tapahtunut käänne, jossa maailman toiseksi vahvimmaksi kehuttu armeija on menettänyt maata, kalustoa ja miehiä.
Kuten Saksan armeija aikanaan samalla maaperällä, nyt Venäjän armeija tekee kauhistuttavia sotarikoksia, joiden uhreina ovat siviilit. Venäjän propagandakoneisto odottaa käännettä, televisiossa hekumoidaan ihmeaseilla, viholliskuvaa syvennetään ja laajennetaan, joukkoja mobilisoidaan lisää, virheistä syytetään muita kuin suurta johtajaa.
Aivan samoin kuin Josif Stalinin aikana, Venäjällä tehdään nytkin puhdistusta omassa maassa. Sotilaiden värväys on tähän asti kohdennettu erityisesti imperiumin vähemmistökansoihin, ei Moskovan eliittiin. Nyt oviin koputetaan öisin myös Venäjän ydinalueilla. Sadat tuhannet televisiossa pettureiksi nimitetyt miehet pakenevat maasta. Toisinajattelijoita odottaa pamppu, vankeus tai rintamakomennus.
Yhä riittää niitä, jotka uskovat johtajan tarinaan ja taputtavat loputtomasti käsiään, kun hän puhuu.
Tästä huolimatta yhä riittää niitä, jotka uskovat johtajan tarinaan ja taputtavat loputtomasti käsiään, kun hän puhuu. Niitä, jotka haluavat uskoa, että julman miehityksen alla elävät ihmiset muka antoivat äänestyksissä lähes sataprosenttisesti tukensa raunioituneiden kotiseutujensa liittämiselle pyhään Venäjänmaahan.
Natsi-Saksan sotilaiden vyönsoljessa luki Gott mit uns, ”Jumala kanssamme”. Kun kohtaloonsa alistuneita Venäjän armeijan värvättyjä lähetetään pikavauhtia rintamalle, maan ortodoksikirkon papit pirskottavat heidän päälleen pyhitettyä vettä. Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse mistään pyhästä sodasta vaan diktaattorin pakkomielteestä.
Hitlerillä oli valtakunnanpiispansa, entinen Saksan armeijan kappalainen Ludwig Müller. Hänet tunnettiin isänmaan ja saksalaisuuden rakastajana ja juutalaisten vihaajana. Putinin valtakunnanpiispa on Moskovan patriarkka Kirill, jota yhdistää mestariinsa myös KGB-veljeys. Molemmille Venäjä, tai oikeastaan nykyistä Venäjää laajempi pyhä Rus, pyhä Venäjä, edustaa jotain, jonka vuoksi voidaan tehdä mitä tahansa. Taustalla vaikuttaa tietenkin rajaton vallanhimo, joka riittävän suureksi paisuessaan tekee sokeaksi.
Kirillin mukaan venäläinen sotilas, joka kuolee taistelukentällä isänmaansa puolesta, tekee jotain niin suurta, että hänen uhrinsa pyyhkii pois kaikki synnit.
Patriarkka Kirill on aikoja sitten vaihtanut Jeesuksen Putiniin ja Jumalan valtakunnan pyhänä pitämäänsä imperialistiseen isänmaahan. Venäjälle on synnytetty kristinuskon tilalle kansalaisuskonto, joka rakkauden ja armon sijasta suosii puhetta kaikkivaltiaasta voimakkaasta sodanjumalasta ja kannustaa uhrikuolemaan valitun kansan puolesta.
Niinpä ei enää tarvitse ihmetellä sitä, että patriarkka Kirill muutama päivä sitten puheessaan ylitti vielä yhden rajan: hän vertasi sodassa kaatuvan sotilaan uhria Jeesuksen kuolemaan ristinpuulla. Kirillin mukaan venäläinen sotilas, joka kuolee taistelukentällä isänmaansa puolesta, tekee jotain niin suurta, että hänen uhrinsa pyyhkii pois kaikki synnit.
Syntejä ei siis tässä Kirillin uskonnossa pyyhi pois Jeesus eikä Jumalan armo ja rakkaus. Siinä synnit pyyhkii pois ihminen itse kuolemalla osana väkivaltakoneistoa, joka murhaa, kiduttaa ja raiskaa. Osana sellaisen hallinnon koneistoa, jonka lapsiasianvaltuutettu ylpeilee pelastaneensa ukrainalaislapset vanhemmiltaan Venäjälle, jossa heidän ajatuksensa ovat muuttuneet oikeiksi.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupunki -median uutispäällikö.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helin: Lapsesi voi seurata jodihamstrausta ja sotaa reaaliaikaisesti TikTokista
PuheenvuorotSari Helin vinkkaa, kuinka suojella lasta stressaavan somemateriaalin tulvassa.
