Kun intialaisguru Amma halaa, se on radikaali teko – mutta voiko luterilainen mennä Amman syliin?
Amma oli lupautunut halaamaan ihmisiä aamuun asti.

Amma oli lupautunut halaamaan ihmisiä aamuun asti.

Kun intialaisguru Amma halaa, se on radikaali teko – mutta voiko luterilainen mennä Amman syliin?

Suomessa vieraileva Amma on halannut jo lähes 40 miljoonaa ihmistä. Tutkijan mukaan Amma tarjoaa hengellistä dynamiikkaa, jota kirkosta on vaikea löytää.

Yleensä täällä pelataan jääkiekkoa, mutta nyt Espoon Metro Areenaksi nimetyn jäähallin päätyyn pystytetylle lavalle on noussut valkoisiin pukeutunut intialaisnainen, joka heittelee ruusun terälehtiä. Monille yleisön joukossa hän on tuttu näky, sillä Amma eli Mata Amiritanandamayi on Suomessa jo viidettätoista kertaa.

Tervetuliaisseremonioiden aikana Amma saa kaulaansa kukkaseppeleet espoolaiselta kansanedustajalta Tiina Elolta ja näyttelijä Satu Silvolta. Molemmat naisista myös pitävät Ammalle puheen: Elo kiittelee Ammaa luonnon puolustamisesta, Silvoon puolestaan on tehnyt vaikutuksen Amman työ naisten aseman edistämiseksi.

Ennen tilaisuuden alkua hallin eteisessä on jaettu vuoronumeroita Amman halaukseen eli darshaniin. On luvattu, että Amma halaa niin kauan kuin halukkaita riittää. Tilaisuuden järjestäjät arvioivat, että siinä saattaa mennä aamuun asti.

Mutta ennen kuin päästään halaamaan, kuunnellaan vielä Amman puhe, lauletaan ja meditoidaan. Ja sitä ennen olisi ehkä hyvä tietää jotakin Ammasta itsestään. Tilaisuuden ohjelmalehtinen kertoo, että Amma syntyi vuonna 1953 pienessä kalastajakylässä Etelä-Intian Keralassa, hymyili syntyessään ja oppi jo puolivuotiaana kävelemään ja puhumaan. Hän joutui lopettamaan koulunkäyntinsä yhdeksänvuotiaana huolehtiakseen kotitöistä.

Amman johdolla lauletaan ylistystä jumalille ja jumalattarille.

Amman johdolla lauletaan ylistystä jumalille ja jumalattarille.

Jo parikymppisenä Amma alkoi vetää puoleensa henkisiä etsijöitä. Halaamisen hän aloitti 1970-luvun lopulla lohduttaakseen luokseen tulevia ihmisiä. Voisi ehkä sanoa, että loppu on historiaa. Amma on halannut jo lähes 40 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Hänen perustamallaan järjestöllä on useita hyväntekeväisyyshankkeita katastrofiavusta puidenistutukseen ja terveyspalveluista kouluihin. Vuonna 1981 perustetun Amritapurin ashramin eli henkisen yhteisön asukasluku vaihtelee parista tuhannesta kymmeniin tuhansiin tai jopa satoihin tuhansiin seuraajiin sen mukaan, onko Amma itse paikalla.

Radikaali uskonnollinen uudistaja

Intian uskontoja tutkinut dosentti Jyri Komulainen sanoo, että Ammaa voisi kutsua avatara-guruksi.

– Toisaalta hän on uskonnollinen opettaja eli guru, jonka kautta kohdataan perimmäinen todellisuus. Guruhan on ikään kuin ovi perimmäiseen todellisuuteen. Usein gurut Intiassa ovat tavallisia ihmisiä, jotka vain ovat saavuttaneet korkeamman tietoisuuden tason, ja sen takia voivat toimia oppaina. Avatara on vähän järeämpi käsite. Se tarkoittaa, että Jumala tulee läsnäolevaksi meidän luoksemme, Komulainen selventää.

– Amma on monien seuraajiensa mukaan jumalallinen rakkaus, joka on tullut keralalaisen naisen olomuotoon. Hindulaisuudessahan voidaan ajatella, että Jumala ottaa erilaisia muotoja historian eri vaiheissa, eli Amma on samassa sarjassa kuin Buddha, Jeesus tai Krishna.

Espoolainen jäähalli muuttui kahdeksi päiväksi Äiti Amman vastaanotoksi.

Espoolainen jäähalli muuttui kahdeksi päiväksi Äiti Amman vastaanotoksi.

Komulaisen mukaan Amma on uudentyyppinen guru, sillä hän tulee köyhistä oloista eikä hänen taustallaan ole minkäänlaista gurujen perimysketjua.

– Amma käyttäytyi hyvin poikkeavalla tavalla jo hyvin nuorena. Hän huolestutti perheenjäseniään rajuilla transsitiloilla, joissa hän otti roolin Krishnana tai Devinä eli jumalattarena. Pikkuhiljaa hän sai seuraajia, ja tänä päivänä hän on yksi Intian vaikutusvaltaisimmista ja parhaiten tunnetuista guruista.

Komulainen selittää Amman suosiota osaksi tämän kiistämättömällä karismalla. Sen lisäksi Amma on hänen mukaansa radikaali ja innovatiivinen uskonnollinen uudistaja.

– Se, että hän halaa, on jo itsessään äärimmäisen radikaali teko, koska Intiassahan kastipuhtauden takia on varottu kosketusta. Amma tulee alhaisesta taustasta ja rikkoo monia rajoja. Omassa ashramissaan Amma on elvyttänyt vanhoja hindulaisia rituaaleja ja antanut myös naisille mahdollisuuden toimittaa niitä.

”Äiti tulee tänään”

Nyt Amma istuu lavan reunalla ja puhuu malajalamin kielellä, pitkään. Puhe tulkataan suomeksi. Siinä on paljon sellaista nykyisen elämäntavan kritiikkiä, jota voisi kuvitella kuulevansa myös luterilaisesta saarnastuolista: elämme liiallisen vauhdin maailmassa ja virtuaalisessa todellisuudessa, lähimmäisille ei jää aikaa, luonto kärsii, elämän perimmäiset kysymykset eivät näytä vaivaavan ihmisiä, etsimme turhaan onnea ulkoisista asioista, tarvitsisimme lisää myötätuntoa ja epäitsekkyyttä.

Ja sitten paljon sellaista, jota kirkko ei opeta: karman lakia ja edellisten elämien vaikutusta, elämän syvyyden käsittämistä meditaation avulla, mielen ja tunteiden hallintaa.

– Elämä on kuin pikkuriikkinen kupla ajan loputtomassa virrassa. Se saattaa puhjeta milloin tahansa, Amma lausuu.

Puheen loputtua lavalle saapuu joukko Amman seuruetta soittimineen. Amma johtaa laulua. Melodiat ovat yksinkertaisia ja toistoa on paljon. Sanat on suomennettu screenille. Niissä ylistetään eri jumalia ja jumalattaria. ”Äiti tulee tänään, kyllä. Äiti tulee tänään. Näin sydämeni toiveikkaana toistaa kuin mantraa.” Ja: ”Oi Krishna, älä anna minulle uutta syntymää, etten putoa syvään illuusion suohon.”

Mestari, guru ja kaveri

Vieressäni istuvalle Johanna Sarjakselle laulut ovat tuttuja, sillä hän on ollut Amman seuraaja jo yli kaksikymmentä vuotta.

– Näissä lauluissa ja erityisesti mantroissa on valtava syvyys ja viisaus. Mielelläni opiskelisin näitä vaikka koko elämän, Sarjas sanoo.

Amma vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1998, ja Sarjas tunnisti hänet heti: juuri Amma oli se hahmo, joka oli aiemmin ilmestynyt hänelle yöllisessä visiossa.

– Hän on minun mestarini ja guruni. Totta kai minua voi kutsua myös Amman lapseksi, Sarjas kertoo.

Hän on vieraillut Amman ashramissa kahdeksan tai yhdeksän kertaa, muutaman kuukauden kerrallaan, ja on taas lähdössä joulu–tammikuuksi.

Seuraavaksi Amman eteen tuodaan palava tuli ja hän heittelee taas ruusun terälehtiä. Sarjas kuiskaa, että seremonian nimi on arati. Astiassa palava kamferi symboloi sitä, että elämä on parhaimmillaan niin puhdasta, ettei siitä jää jäljelle mitään.

Aratin jälkeen meditoidaan Amman ja hänen pitkäaikaisen suomalaisen oppilaansa Taavi Kassilan johdolla. Kun monisatapäinen ihmisjoukko toistaa om-mantraa, ääni on aika vaikuttava. Ja kun monisatapäinen joukko keskittyy tarkkailemaan hengitystään, hallissa kuuluu vain ilmastointilaitteiden humina ja muutaman lapsen juoksuaskeleet.

Amma-liike on joustava

Jyri Komulainen arvioi, että Amma on guruksi joustava ja avarakatseinen. Amma-liike kokonaisuudessaan ei pysyttäydy hindulaisuuden nimilapun alla, vaikka Amman oma opetus onkin advaita vedantaa, kaiken perimmäistä ykseyttä korostavaa hindulaista filosofiaa.

– Amma ei odota, että esimerkiksi suomalainen luterilainen kääntyy hindulaiseksi, vaan että hän seuraa omaa polkuaan korkeamman tietoisuuden saavuttamiseksi. Erilaisilla ihmisillä on erilaisia polkuja. Tätä Amma on kuvannut vertauksilla esimerkiksi sanomalla, että kynttilät voivat olla eri värisiä, mutta silti niiden liekit antavat samalla lailla valoa.

Tilaisuudessa oli tarjolla niin Amman kuin Jeesuksenkin kuvia.

Tilaisuudessa oli tarjolla niin Amman kuin Jeesuksenkin kuvia.

Myös Amman seuraamisessa on Komulaisen mukaan erilaisia asteita. Vaikka jotkut lähtevät asumaan Amritapurin ashramiin, kaikkien ei odoteta kokopäivätoimisesti omistautuvan Ammalle. Suomessa kokoontuu Amma-ryhmiä, mutta on ihan mahdollista, että Ammaa käy vain halaamassa ja sen jälkeen jatkaa tavallista elämää. Jotkut saattavat ostaa Amma-tapahtumista jotain Amma-aiheista tavaraa, esimerkiksi nuken tai kuvan.

– Tällainen sosiologisesti joustava malli, jossa Ammalle voi antaa elämässään enemmän tai vähemmän merkitystä, tuntuu sopivan nykyiseen myöhäiskapitalistiseen ilmapiiriin. Luterilaisessa kirkossa joko olet jäsen tai et ole. Ja jos olet jäsen, on tiettyjä ihanteita, joiden mukaan sinun pitäisi elää. Kirkko on Amma-liikkeeseen verrattuna hyvin jäykkä, Komulainen pohtii.

Hänen mukaansa Amma-liikkeessä on paljon ihmisiä, jotka kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, eivätkä näe siinä mitään ristiriitaa – kuten ei Amma itsekään.

– Amman tilaisuuksissa näkee niitä kirkon jäseniä, joita kirkon penkistä ei löydä. Kirkossa tätä pitäisi pohtia. Toimintaympäristö on muuttunut sellaiseksi, että perinteinen luterilainen tapa viestiä asioista ei välttämättä kosketa ihmisiä, Komulainen sanoo.

– Ammassa yhdistyy kaksi kiinnostavaa nykypäivän uskonnollista trendiä. Yksi on meditatiivisuus. Sen lisäksi olen ollut havaitsevinani tiettyä karismaattisuutta, joka näkyy esimerkiksi Amman itsensä haltioitumisena ja siinä, kuinka vahvoja emootioita Amman halaaminen joillekin tuottaa. Tällaista hengellistä dynamiikkaa ihmiset eivät ehkä löydä luterilaisesta kirkosta.

Ei mikään tavallinen hali

Jyri Komulainen on seurannut useita Amman Suomen-vierailuja ja käynyt tutustumassa Amritapurin ashramiin, mutta hän ei ole käynyt halaamassa Ammaa.

– Olen miettinyt asian siitä näkökulmasta, että Amman halaaminen ei ole mikään tavallinen hali, vaan se on darshan eli tapa, jolla guru ottaa palvojansa vastaan. Hän on äiti, joka halaa lapsiaan. Jos asiaa yrittäisi avata kristillisellä terminologialla, voisi sanoa, että Amman halaus on sakramentaalinen.

Amman tilaisuuksiin liittyy Komulaisen mukaan muutakin hindulaispohjaista ritualismia ja tapoja, joita ulkopuolinen ei välttämättä tunnista. Yksi näistä on prasad eli siunattu lahja, joiden antaminen kuuluu hindulaiseen temppelipalvelukseen. Myös Amma jakaa tällaisia lahjoja: ruusun terälehtiin käärittyjä makeisia ja joskus esimerkiksi hedelmiä. Ammalta saatu omena ei siis ole pelkkä omena.

Kunnioita toisen pyhää

Myös pappi ja tutkija Heidi Rautionmaa on Amma-konkari. Hän on osallistunut Amman vierailuihin vuodesta 1998 alkaen lähes joka kerta, ja niin hän osallistui nytkin. Hän on myös pitkään koordinoinut uskontodialogitilaisuuksia, joissa on ollut mukana Amman ystäviä.

– Yksi uskontodialogin periaatteista on kunnioittaa sitä, mikä on toiselle pyhää. Olen ollut Amman halattavana useamman kerran, mutta halaus ei ole ollut minulle tapahtumissa pääasia. Olen mennyt tilaisuuksiin rakkaudellisen energian vuoksi sekä tapaamaan ystäviäni ja osoittamaan heille, että arvostan sitä, mikä on heille merkityksellistä ja että se on siksi minullekin merkityksellistä. Jokainen antaa toki omat merkityssisältönsä sille, mitä muut pitävät pyhänä, Rautionmaa sanoo.

Hän kertoo alusta asti liikuttuneensa siitä, miten Amma koskettaa ihmisiä ja jaksaa väsymättä ottaa jokaisen vastaan yhdenvertaisesti.

– Tällä kertaa, rankan syksyn jälkeen, minua kosketti se, että sain olla jonkun halattavana.

Rautionmaa huomauttaa myös, että on hienoa, että naisia on esillä uskonnollisina johtajina.

– He ovat monesti rohkeita murtamaan rajoja ja kyseenalaistamaan patriarkaalisia rakenteita omalla toiminnallaan, joka on puhetta vahvempi näyttö.

Mitä Amma vastasi?

Silmälasit pois, polvilleen Amman jalkojen juureen, pää vasten Amman olkapäätä. Siinä on pehmeää ja lämmintä. Amma kuiskailee korvaani jotain. Halauksen jälkeen saan käteeni ruusun terälehden, karkin, omenan ja vielä rukousnauhankin ja minut ohjataan istumaan muiden joukkoon Amman lähelle lattialle. Siitä näkee hyvin, millaisia reaktioita halaus ihmisissä herättää. Joku itkee isoon ääneen, joku taas hymyilee leveästi.

Halatessaan Amma välillä juttelee avustajilleen. Yllättäen yksi näistä, oranssiin pukeutunut swami eli munkki lupaa, että jos haluan, saan kysyä Ammalta jotakin. En kehtaa tiedustella elämän tarkoitusta, joten kysyn, mitä merkitystä Amma näkee perinteisillä uskonnoilla olevan. Swami tulkkaa kysymyksen ja Amma hymyilee. Hän sanoo jotakin, pitää välillä taukoa ja jatkaa taas. Swami kirjaa vastauksen muistiin ja tulkkaa sen sitten englanniksi. Ja minä yritän painaa kaiken muistiin.

Jotenkin näin Amma vastasi: ”Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa. Eri uskontojen erilaiset opit ja käytännöt ovat syntyneet eri puolilla maailmaa erilaisissa kulttuureissa ja ne ovat ihmisille tärkeitä ja tarpeellisia. Uskonnot ovat kuin kuoria, jotka suojelevat yhteistä ydintä. Jumala on yksi ja sama ja hän on täydellinen rakkaus. Jumala on kaikkialla ja jokaisessa meissä. Hän on kuin aurinko, joka heijastuu lukemattomista vesipisaroista. Me heijastelemme häntä eri tavoin.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi